Vaaleissa on kyse Suomen suunnasta – vastuullinen talouspolitiikka on hyvinvoinnin edellytys

maanantaina 8.4.2019 | Arvioitu lukuaika: 3 min

Suomi on suuri menestystarina, joka on perustunut tosiasioiden tunnustamiseen ja kykyyn sen pohjalta tehdä realistisia päätöksiä, vaikka ne olisivat kuinka kipeitä. Näin on tehty kuluneella hallituskaudella ja realismia tarvitsemme myös seuraavien neljän vuoden aikana.

Vaalikeskustelun tuiskeessa näyttää unohtuneen, millaisessa tilanteessa olimme hallituksen aloittaessa neljä vuotta sitten. Tuotanto oli polkenut paikallaan vuosia, kun muu Eurooppa jo toipui finanssikriisistä ja jopa euroalue eurokriisistä. Työttömyysaste oli noussut 9,5 prosenttiin. Valtionvelka kasvoi huimaa vauhtia Kataisen hallituksen leikkauksista ja verojen korotuksista huolimatta.

Oli selvää, ettei meno voinut jatkua. Hyvinvointiyhteiskunta sortuisi, ellemme saisi talouden pohjaa korjattua. Tästä kärsivät kaikkein eniten ne, jotka ovat yhteiskunnan tuesta riippuvaisimpia, köyhät ja hoitoa ja hoivaa tarvitsevat. Ennen vaaleja valtiovarainministeriö löi pöytään uuden 7 miljardin leikkausvaatimuksen.

Keskusta ei näin isoja leikkauksia voinut hyväksyä. Lähdimme hakemaan ratkaisua kilpailukyvyn korjaamisesta ja uudistuksista, vaikka leikkauksiakaan ei voitaisi kokonaan välttää. Saimme vaaleissa tuen ohjelmallemme ja muodostimme hallituksen niiden puolueiden varaan, jotka sitoutuivat taloutta korjaavaan, vastuulliseen politiikkaan. Monet välttämättömistä toimista olivat kipeitä, mutta talouden oikaisemiseksi ei ollut pelkästään mukavia vaihtoehtoja. Tehtävä oli.

Nyt voimme sanoa, että talouden kuntoon saattamisessa onnistuimme täysin ja työllisyyden lisäyksen ja työttömyyden alentamisessa jopa tavoitettamme paremmin. Maassa on 140 000 työpaikkaa enemmän kuin aloittaessamme. Työllisyysaste on yli 72 % ja työttömyysaste laskenut 6,5 prosenttiin. Velkaantuminen on saatu taitettua laskuun, samalla kun verotus on lievästi keventynyt. Velaksi eläminen on loppumassa.

Mikä kaikkein parasta, myönteinen kehitys on koskenut koko maata. Työpaikkoja on syntynyt kaikkialla, työvoimapulaan asti. Pitkäaikaistyöttömyys on puolittunut. Tuloerot ovat pienemmät ja köyhyys vähäisempää kuin edellisessä noususuhdanteessa ennen kriisiä. Suomi on melkein mittarilla kuin mittarilla hyvinvoinnissa maailman kärjessä.

Talouden kasvu, työllisyys ja julkisen talouden tasapaino eivät ole pysyviä saavutettuja etuja, ne ovat hyvin hauraita. Kasvuennusteita on maailmalla alennettu. Hallituksen tekemien uudistusten vaikutukset alkavat hiljalleen ehtyä. Samalla useat puolueet esittävät asioita, jotka eivät vain jätä välttämättömiä uudistuksia tekemättä, vaan suorastaan heikentävät talouden toiminnan edellytyksiä.

Tarvitsemme vastuullisen talous-, työllisyys- ja sosiaalipolitiikan jatkamista. Uudistuksia on jatkettava innovaatiopolitiikassa, koulutuksessa, työmarkkinoilla, sääntelyssä ja julkisten palveluiden järjestämisessä. Julkisen talouden vakauttamisen ansiosta meillä on nyt varaa myös rahanmenoa aiheuttaviin uudistuksiin. Mutta vain, jos emme tuhoa hyvää työllisyyskehitystä lyhytnäköisellä veropolitiikalla ja työmarkkinauudistusten peruuttamisella. Työllisyysaste on saatava tulevalla vaalikaudella 75 prosenttiin.

Kaikessa tässä tarvitaan nimenomaan Keskustaa. Vihreät ja vasemmisto lupaavat lisää menoja ja yrittäjyyttä jarruttavia veronkorotuksia. Työllisyyttä parantaneita – kieltämättä kipeitä – toimia halutaan perua. Vastuullisesti hoidettuihin, kasvaviin metsävaroihin perustuvan metsäteollisuuden uudet investoinnit halutaan vaarantaa ilmastopoliittisella poseerauksella. Kokoomus haluaa palata sote-uudistuksessa kuntapohjaiseen alkutilanteeseen, joka jo edeltävällä kaudella todettiin mahdottomaksi. Palvelut jäävät parantamatta eikä menojen hillintään pystytä. Perussuomalaisilla ei ole lainkaan uskottavaa talousohjelmaa. 

Sinipunan ja Vihreiden varaan rakentuvan hallituksen politiikka johtaisi ennen pitkää samaan jamaan, jossa olimme neljä vuotta sitten, Kataisen päätöskyvyttömän hallituksen jäljiltä: 0-kasvussa, nousevan työttömyyden ja kasvavien alijäämien Suomessa. ”Bonuksena” päälle se, että alueiden väliset erot olisivat entisestäänkin jyrkentyneet kaupunkikeskusten varaan rakennetun politiikan seurauksena. Joutuisimme taas keskustelemaan leikkauslistoista ja tämä tapahtuisi nykyistäkin huonomman väestökehityksen oloissa.

Keskusta on joutunut kahdesti viimeisten 30 vuoden aikana korjaamaan sinipunahallituksen aikana syntymään päästettyä taloudellista surkeutta. Kummallakin kertaa olemme sen tehneet, vaikka olemme hyvin tietäneet, ettei talouden kestävälle uralle saamisesta kiitetä. Työpaikkoja luova, kestävä talous on kuitenkin hyvinvoinnin välttämätön edellytys. Ilman sitä ei ole varaa huolehtia julkista palveluista tai perusturvasta, eikä investoida tärkeisiin uusiin asioihin, kuten nyt ilmastonmuutoksen torjuntaan.

Keskusta on mieluummin rakentamassa kestävää kasvua nyt kipeiden päätösten avulla saavutetulta vakaalta pohjalta, kuin taas neljän vuoden päästä korjaamassa tehtyjä virheitä uusilla kipeillä päätöksillä. Tämä onnistuu kuitenkin vain, jos kansalaiset antavat Keskustalle vaaleissa tuen vastuullisen politiikan jatkamiseen.