Kuvagalleria

Dancers in Red

Tekniset tiedot

  • Merkki: Chevrolet El Camino, vm. -87
  • Moottori: 400 cid (6,5 l), remmiahdettu, automaatti vaihteet
  • Polttoaine: Puu, vaihtoehtoisesti bensiini
  • Polttoaineen kulutus: Puuta noin 40 kg / 100 km
  • Polttoainekustannus: 2 ?/100 km
  • Toimintamatka: Hieman yli 200 km/ tankillinen (mahd. ottaa nopeudesta riippuen 1300 km polttoaine mukaan)
  • Huippunopeus: yli 140 km/h
  • Oma paino ajokunnossa: ~ 2 000 kg
  • Kaasutinlaitteisto: Rakennettu 2007
  • Moottorin elektroninen ohjaus: Motec M800, sähköisesti ohjattu seoksen lamda-säätö, bensiinin ja puukaasun yhteiskäytön mahdollisuus, automaattinen kaasuttimen sytytys
  • Päästöt: Täyttää E4-normin katsastusmittauksessa puukaasulla

ekokortteli.jpg
http://www.youtube.com/watch?v=x6168-5S9io

Sisältölaatikko

Teksti tai HTML-koodi

Sisältölaatikko

Teksti tai HTML-koodi

Sisältölaatikko

Teksti tai HTML-koodi

Viimeisimmät

  • 10.6.2018 15:05Puhe puoluekokouksen pääjuhlassaLue lisää »
  • 9.6.2018 10:59Poliittinen tilannekatsaus Sotkamon puoluekokouksessaLue lisää »
  • 8.6.2018 15:10Avauspuhe Keskustan puoluekokouksessa SotkamossaLue lisää »

Blogin arkisto

Puhe Keskustan Varsinais-Suomen piirin 100-vuotisjuhlassa

Jaa |

Tiistai 6.3.2018 klo 11:19


Hyvä juhlayleisö

Tuskin mitään Maalaisliitto-Keskustan järjestöä on perustettu yhtä dramaattisissa olosuhteissa kuin Varsinais-Suomen piiri perustettiin tässä talossa 26. tammikuuta 1918. Samana iltana vedettiin Helsingissä työväentalon torniin punainen lyhty vallankumouksen alkamisen merkiksi.

Maalaisliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja Santeri Alkio ehti kuitenkin levottomissa oloissa tänne Turkuun. Maisteri Lauri Palmunen kertoo tuossa äsken esittelemässään historiikissa, että Alkio piti kokouksen aluksi puolitoista tuntia kestäneen alustuksen ”maalaisliittoaatteesta ja poliittisesta tilanteesta”.

Tuohon alustuksen runkoon kiteytyy Maalaisliitto-keskustan menestyksen salaisuus. Puolueemme on osannut yhdistää luovalla tavalla aatteen ja politiikan. Sanojen järjestys on myös tärkeä. Aate tuli ensin, sitten sen pohjalta muotoiltu politiikka.

Palmunen on löytänyt kirjaansa myös sitaatteja itse puheesta. Alkio teki selvän pesäeron oikeistoon ja vasemmistoon: ”Sekä porvarillis-kapitalistisen että sosialistisanarkistisen yhteiskuntanäkemyksen perusta on väärä. Molemmat ovat rakentaneet epäluonnolliselle pohjalle.”

Tuomio molemmille vaihtoehdoille oli ankara. Näin hän totesi aikansa oikeistosta:

”Porvarillista kaupunkiyhteiskuntaa kiusaa asumisen ahtaus ja valtiokirkolta saatu kristillisyys, joka on poikennut perustajansa opista, hyväksyen kaikenlaisen riistämisen ja pörssikeinottelun.”

Sosialismi sai häneltä vähintään yhtä tylyn tuomion:

”Perustuen kokonaan materialistiseen maailmankatsomukseen on sosiaalidemokraattinen liike kypsynyt … hyväksi kasvupohjaksi huliganismille ja väkivaltaa uhkuville vaatimuksille.”

Alkio katsoi, että kumpikaan aatesuunta ei kyennyt luomaan Suomessa mitään rakentavaa uutta. Uuden luominen oli Maalaisliiton tehtävä:

”Perustamalla aineelliselle ja kristilliselle pohjalle ja pitämällä pyhänä luonnon viitoittamat lait uskoo Maalaisliitto voivansa tarjota terveelle kehitykselle vankan pohjan, jolle tulevaisuus voidaan rakentaa kestäväksi.”

Näissä sitaateissa kiteytyy alkiolaisuuden ydin. Se on vaihtoehto oikeistolle ja vasemmistolle, jotka molemmat nojaavat materialistisiin lähtökohtiin.

Alkio vaati ihmisyyden ja sen kehitystarpeen asettamista kaiken yhteiskunnallisen ja valtiollisen uudistamisen pohjaksi. ”Ihmisyys” tarkoitti Alkio-tuntijoiden mukaan samaa kuin humanismi. Hän uskoi ihmisen kehitysmahdollisuuksiin ja omaan vastuuseen itsensä kehittämisestä. Alkio puhui paljon itsekasvatuksesta ja halusi tehdä puolueestakin valistus- ja kasvatusliikkeen.

Uskosta ihmisen kehitysmahdollisuuksiin kumpusi myös usko yhteiskunnalliseen edistykseen, jota voitaisiin toteuttaa kansanvaltaisten menettelytapojen kautta.

Alkiolaisuuteen kuuluu myös tasapainon hakeminen yksilön ja yhteiskunnan vastuiden välillä. Oikeisto painottaa yksilön, vasemmisto yhteiskunnan vastuuta.

Alkiolaisuus uskoo ihmisen kykyihin ja vastuuseen. Samalla se vaatii, että yhteiskunnan tulee huolehtia niistä ihmisistä, jotka eivät eri syistä kykene selviämään omin voimin.

Ja kuten Alkion sadan vuoden takainen puhe tässä talossa osoitti, alkiolaisuuteen kuuluu myös ekologian ymmärtäminen, luonnon pyhien lakien kunnioitus.

Alkio luotti lujasti kansanvaltaan. Hän saattoi nähdä jopa Maalaisliiton puoluekokouksen päätöksissä ”kansanvaiston jumalallisen merkityksen”.

Miten aate näkyi Maalaisliiton politiikassa? Se näkyi siinä, että Alkion Maalaisliitto oli radikaali uudistuspuolue. Syksyn 1917 eduskuntavaaleissa Maalaisliitto ajoi puolueista selvimmin Suomen itsenäisyyttä ja tasavaltaista hallitusmuotoa.

Maalaisliitto yritti myös viimeiseen saakka sovitella vasemmiston ja oikeiston välillä sata vuotta sitten. Aina marraskuuhun 1917 asti maalaisliitto haki yhteistyötä sosiaalidemokraattien kanssa. Tämän yhteistyön tuloksena eduskunta julistautui Alkion ehdotuksesta ylimmän vallan haltijaksi Suomessa 15. marraskuuta 1917.

Samana iltana eduskunta hyväksyi vielä kunnallislait ja kahdeksan tunnin työajan. Alkion sovittelu saattoi estää vallankumouksen Suomessa hetkellä, jolloin sen onnistumiselle olivat paremmat edellytykset kuin tammikuussa 1918.

Tuon marraskuun 15. päivän jälkeen voimasuhteet SDP:ssä alkoivat kääntyä lopullisesti vallankumouksen kannattajien hyväksi. He saivat oppia ja yllytystä Venäjän bolsevikeilta, jotka olivat kaapanneet vallan Pietarissa 7. marraskuuta.

Samalla hävisivät edellytykset maalaisliiton ja SDP:n yhteistyölle. Eduskunta nimitti maalaisliiton ja muiden porvarillisten puolueiden äänillä Svinhufvudin senaatin marraskuun lopulla. Myös itsenäisyysjulistus hyväksyttiin eduskunnassa 6. joulukuuta porvarillisten puolueiden enemmistöllä.

Sisällissodassa Alkion maalaisliitto asettui maan laillisen hallituksen ja sen joukoiksi julistettujen suojeluskuntien puolelle. Puolueessa kuitenkin ymmärrettiin niitä yhteiskunnallisia syitä, jotka olivat johtaneet sotaan. Siksi maalaisliitto ryhtyi harjoittamaan sovintopolitiikkaa heti kun aseet olivat vaienneet.

Sovintopolitiikan syntysanat lausui maalaisliiton toinen voimamies, senaattori Kyösti Kallio Nivalan kirkossa vain muutamia viikkoja sodan päättymisen jälkeen 5.5.2018:

"Meidän on luotava sellainen Suomi, jossa ei ole punaisia eikä valkoisia, vaan ainoastaan isänmaataan rakastavia suomalaisia, Suomen tasavallan kansalaisia, jotka kaikki tuntevat olevansa yhteiskunnan jäseniä ja viihtyvät täällä."

Sodan jälkeen voittajien rintama repesi kiistaan valtiomuodosta. Oikeisto kannatti monarkiaa ja Maalaisliitto tasavaltaa. Alkio pelkäsi, että monarkia olisi johtanut oikeiston ylivaltaan. ”Olen taistellut parhaan käsitykseni mukaan kuningasta vastaan koska minulla on syvä vakuutus siitä, että hänen ympärilleen kertyisivät kaikki nämä onnenonkijat, luokkavallanpitäjät ja pyytäjät, kansan ja ajatuksen vapauden sortajat”, Alkio kirjoitti päiväkirjassaan.

Oikeisto ajoi monarkiaa kaikin keinoin ja valitsi lokakuussa 1918 jopa saksalaisen prinssin kuninkaaksi eduskunnassa, jonka työstä sosiaalidemokraatit oli suljettu pois kansalaissodan jälkeen. Ennen kruunajaisia Saksa ehti romahtaa maailmansodassa, ja kuningasehdokas peruutti tulonsa. Sosiaalidemokraatit palasivat eduskunnan suurimmaksi ryhmäksi maaliskuussa 1919 järjestetyissä vaaleissa. Suomesta tuli tasavalta keskustavoimien ja parlamentaariseen työhön palanneiden sosiaalidemokraattien yhteistyöllä.

 

Hyvä juhlayleisö!

Viivähdin historiassa näin kauan aivan tarkoituksella. Maalaisliitto kasvoi suurpuolueeksi vuosien 1917-1919 välillä. Nuo vuodet kannustavat pohtimaan, mikä alkiolaisessa aatteessa on edelleen kestävää? Mitkä linjaukset olivat aikaansa sidottuja ja tämän päivän näkökulmasta vanhentuneita?

Ihmisyyden, humanismin puolustaminen on alkiolaisen aatteen kestävintä ydintä. Siksi puolustamme kaikkien ihmisten ihmisarvoa kielestä, ihonväristä, uskonnosta, asuinpaikasta tai kansallisuudesta riippumatta. Nämä ihmisyyden perusarvot eivät ole kaupan. Sen todistimme viime kesänä perussuomalaisten puoluekokouksen jälkeen.

Myös kansanvalta on ollut meille luovuttamaton perusarvo. Sitä olemme puolustaneet historian varrella niin vasemmalta kuin oikealtakin tulevia hyökkäyksiä vastaan.

Omalta osaltani haluan varjella Alkion perintöä pitämällä keskustan edelleenkin radikaalina uudistuspuolueena. Siksi olemme tällä hallituskaudella tehneet kipeitäkin ratkaisuja, joilla Suomen talous on käännetty nousuun. Siksi viemme läpi sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen, jota on odotettu jo kymmenen vuotta. Ja siksi me kehitämme uusia rahoitusmalleja, joilla Turun ja Helsingin välisen tunnin junan, Tallinnan tunnelin tai Jäämeren radan kaltaiset hankkeet voitaisiin toteuttaa tinkimättä teiden ja ratojen kunnossapidosta.

Uudistimme tässä hallituksessa myös koko poliittista johtamiskulttuuria. Laadimme strategisen hallitusohjelman, jota olemme toteuttaneet määrätietoisesti. Nyt olemme käynnistäneet keskustassa vahvan ohjelmatyön seuraavan vuosikymmenen suurten haasteiden voittamiseksi. Edessämme on hyvin mielenkiintoinen ja haastava aika, kun tekoälyn läpimurto muuttaa arkeamme ja työmarkkinoita. Työn ja sosiaaliturvan yhteensovittaminen on yksi seuraavan kauden suurimpia hankkeita.

Yksi eniten siteerattuja ja kenties eniten väärin ymmärrettyjä sitaatteja on Alkion vaatimus, että puolue ei saa unohtaa köyhän asiaa. Se ei tarkoita vain sosiaalipalveluiden tai sosiaalisten tulonsiirtojen kasvattamista. Se tarkoittaa myös sitä, että tuemme ihmisten kykyä auttaa itse itseään.

Alkio ymmärsi terveen taloudenpidon merkityksen. Vasemmistoliiton entinen kansanedustaja, nyt jo edesmennyt Outi Ojala ilmaisi aikoinaan hyvin alkiolaisen ajatuksen, että vahva valtiontalous on köyhän paras ystävä.

Aatetta ei pidä museoida sillä tavoin, että toistaisimme vain sellaisenaan sata vuotta sitten sanottua. Aatetta pitää soveltaa kunkin ajan olosuhteisiin. Tänään meidän on pohdittava esimerkiksi sitä, millaisia eväitä alkiolaisuus antaa keskustalaiselle kaupunkipolitiikalle.

Alkio suhtautui kaupunkeihin ja kaupungistumiseen kriittisesti. On kuitenkin hyvä muistaa, millaisissa olosuhteissa hän eli ja arvioi kaupunkeja.

Teollistumisen alkuvaiheissa elämä kaupungeissa oli varsin kovaa. Alkiokin viittaa alle kymmenvuotiaisiin lapsiin, joita käytettiin teollisuuden työvoimana Englannissa. Kaupungeissa syntyivät myös ne väkivaltaiset vallankumousaatteet, jotka pääsivät voitolle Suomen työväenliikkeessä 1917-1918. Ja kaupungeissa kukoisti ensimmäisen maailmansodan aikana myös kaikenlainen keinottelu, jota Alkio kavahti.

Alkio unelmoi keskuksiin kertyneiden ihmisjoukkojen paluusta maalle, viljelemään ja varjelemaan maata. Hän ennakoi kaupunkikulttuurin romahdusta. Uusi kulttuuri syntyisi maaseudulla, yhteydestä maahan.

Alkion visiossa tehtaat oli sijoitettava maalle niin että työläiset voivat harjoittaa lisäksi pienimuotoista viljelyä.

Maalaisliiton myöhemmätkin johtajat ovat pyrkineet jalostamaan Alkion visioita ihmisen ja luonnon yhteyden tärkeydestä erityisesti yhdyskuntasuunnittelussa ja asuntopolitiikassa. Esimerkiksi sopii teidän piirinne historian merkittävin poliitikko, V. J. Sukselainen. Hän nojasi aikansa johtavien yhdyskuntasuunnittelijoiden ja arkkitehtien ideoihin puutarhakaupungeista ja oli keskeisesti vaikuttamassa Tapiolan puutarhakaupungin toteuttamiseen.

Alkiota lukemalla voisi helposti päätyä siihen käsitykseen, että kaupungistuminen on kielteinen ilmiö, jota pitää vastustaa kaikin voimin. On kuitenkin virhe tulkita, että alkiolaisuus velvoittaisi meitä tänään vastustamaan kaupungistumista.

Alkion aatteen ytimessä on ihmisyyden, humanismin puolustaminen. Ihmisyysaate voi menestyä ja on menestynytkin myös kaupungeissa. Kaupunkiympäristö tarjoaa parhaimmillaan erinomaiset edellytykset ihmisen henkiselle kasvulle, vapaudelle ja luovuudelle.

Ei ole sattumaa, että esimerkiksi korkeimman opetuksen laitokset ovat kaupungeissa. Maalaisliitto-keskusta on soveltanut luovasti Alkion ihmisyysaatetta ajamalla esimerkiksi korkeakoululaitoksen hajauttamista, jota voi pitää suomalaisen aluepolitiikan parhaana saavutuksena.

Kun tunnustamme kaupunkien vahvuudet, voimme puuttua myös kaupungistumisen aiheuttamiin ongelmiin.

Ylivoimaisesti suurin haaste kaupungistumiselle on luettavissa tuosta Alkion sadan vuoden takaisesta puheesta. Alkion mainitsemat ”luonnon viitoittamat lait” ovat edelleen pyhiä. Ilmastonmuutos asettaa erittäin kovat reunaehdot koko ihmiskunnan tulevaisuudelle. Kuivuus ja erilaiset sään ääri-ilmiöt uhkaavat tehdä suuria alueita viljelykelvottomiksi. Ruokakysymys nousee yhdeksi maailmanpolitiikan polttavammista ongelmista.

Puhdas vesi, puhdas ilma, puhdas ruoka ja puhdas energia nousevat arvoon arvaamattomaan lähivuosikymmenten aikana. Tästä näkökulmasta alkiolaisuus ei ole mitään maaseuturomantiikkaa vaan voimme ammentaa siitä edelleen vastauksia ihmiskunnan suurimpiin haasteisiin. Kaupunkiviljelyn suosion kasvua voi pitää yhtenä heikkona signaalina siitä, millaisia ratkaisuja tulevaisuudessa tarvitaan.

Alkiolaisuus tarjoaa vastauksia myös kaupungistumisen sosiaalisiin ongelmiin. Maailmanlaajuinen muuttoliike kaupunkeihin katkoo sosiaalisia suhteita ja luo juurettomuutta. Sadat miljoonat ihmiset maksavat kovaa hintaa globaalin talouden toiminnasta. Esimerkkejä tästä löytyy läheltä ja kaukaa.

Alkiolaisuus on voimakkaasti yhteisöllinen aate. Siksi meillä on paljon annettavaa myös kaupunkien suurimpien ongelmiin. Keskustan on kyettävä tarjoamaan myös kaupungeissa samanlaisia kohtaamisen paikkoja, joita olemme tarjonneet maaseudulla yli sata vuotta.

Toisin kuin kilpailijat antavat ymmärtää, keskustan aluepolitiikka palvelee kaupungistuvaan Suomen etuja. Haluamme vahvistaa yrittämisen ja elämisen edellytyksiä kaikissa maakunnissa niiden luontaisten vahvuuksien varassa. Myös kaupunkien kasvu on tasapainoisempaa, jos työtä ja toimeentuloa on tarjolla muuallakin kuin muutamassa suuressa keskuksessa.

Aluepolitiikan osalta uskallan sanoa, että tämän päivän keskusta harjoittaa hyvin alkiolaista politiikkaa. Sen tulokset näkyvät nyt kaikkialla Suomessa. Työttömyys vähenee nopeasti ja uusia työpaikkoja syntyy kaikissa maakunnissa.

 

Hyvät aatesisaret ja veljet!

Tulen siihen johtopäätökseen, että kaupungistuminen on megatrendi, joka koskettaa Suomeakin. On kuitenkin poliittisen valinnan kysymys, millaista kaupungistumista ajamme. Keskusta tarjoaa tässä oman vaihtoehtonsa, jota olen edellä luonnehtinut.

Lisäksi on vielä todettava, että kaupungistuminen ja keskittyminen eivät ole keskustan näkökulmasta sama asia. Kaupungistumisen ei tarvitse merkitä keskittymistä.

Aatteemme pohjalta emme voi hyväksyä ajatusta, että Suomessa keskityttäisiin vain yli 50 000 asukkaan kaupunkien elinvoiman vahvistamiseen. Me pidämme tärkeinä myös niin sanottujen seutukaupunkien roolia.

Ja mikä tärkeintä, torjumme ylipäätään kaupunkien ja maaseudun vastakkainasettelun. Molemmat tarvitsevat toisiaan. Ihmiset ovat osoittaneet myös elämänvalinnoillaan, että tällainen vastakkainasettelu on keinotekoista ja turhaa. Monet kaupungeissa asuvat pitävät tärkeinä yhteyksiä luontoon ja maaseutuun. Toisaalta myös maaseudun elämäntavat kaupungistuvat monessa suhteessa.

 

Hyvä juhlayleisö!

Poliittiset vastustajat antoivat Alkiolle pilkkanimen profeetta. Ajan oloon siitä muodostui kunniakas arvonimi. Mutta Alkiokaan tuskin osasi ennustaa, että hänen perustamansa puolue olisi sata vuotta myöhemmin maan suurin puolue tai että tässä samassa talossa Alkion läsnäollessa perustettu piirijärjestö juhlisi satavuotista taivaltaan.

Alkio antoi kuitenkin tässä talossa sen reseptin, jolla maalaisliitto-keskusta on menestynyt. Se on hyvin yksinkertainen. Sen ainesosat ovat vahva aate ja sen perustalle rakennettu käytännön politiikka. Tällä reseptillä Turun VPK-talolla voidaan juhlia myös seuraavan sadan vuoden kuluttua, sikäli kun talo pidetään kunnossa.