Kuvagalleria

Dancers in Red

Tekniset tiedot

  • Merkki: Chevrolet El Camino, vm. -87
  • Moottori: 400 cid (6,5 l), remmiahdettu, automaatti vaihteet
  • Polttoaine: Puu, vaihtoehtoisesti bensiini
  • Polttoaineen kulutus: Puuta noin 40 kg / 100 km
  • Polttoainekustannus: 2 ?/100 km
  • Toimintamatka: Hieman yli 200 km/ tankillinen (mahd. ottaa nopeudesta riippuen 1300 km polttoaine mukaan)
  • Huippunopeus: yli 140 km/h
  • Oma paino ajokunnossa: ~ 2 000 kg
  • Kaasutinlaitteisto: Rakennettu 2007
  • Moottorin elektroninen ohjaus: Motec M800, sähköisesti ohjattu seoksen lamda-säätö, bensiinin ja puukaasun yhteiskäytön mahdollisuus, automaattinen kaasuttimen sytytys
  • Päästöt: Täyttää E4-normin katsastusmittauksessa puukaasulla

ekokortteli.jpg
http://www.youtube.com/watch?v=x6168-5S9io

Sisältölaatikko

Teksti tai HTML-koodi

Sisältölaatikko

Teksti tai HTML-koodi

Sisältölaatikko

Teksti tai HTML-koodi

Viimeisimmät

Blogin arkisto

Matti Vanhanen presidentiksi

Tiistai 16.1.2018 klo 9:14

Julkaistu sanomalehti Ilkassa 16.1.2018

Suomalaiset ryhtyvät huomenna valitsemaan maalle presidenttiä.  Ennakkoäänestyksen alkaessa on hyvä kerrata, millaiseen tehtävään henkilöä nyt valitaan. Tasavallan presidentti johtaa ulkopolitiikka ja on puolustusvoimien ylipäällikkö. Näihin kahteen tehtävään tiivistyy presidentin toimenkuvan kova ydin

Lisäksi presidentti voi olla toiminnallaan koko kansaa yhdistävä arvojohtaja. Vain yhtenäisenä ja yhdessä selviydymme kaikesta siitä, mitä maailma eteemme tulevaisuudessa tuo.

Keskustan presidenttiehdokas Matti Vanhanen rakentaa toiminnallaan koko kansakunnan eheyttä. Hän toimii koko Suomen puolesta. Hänen työtään läheltä seuranneena voin todeta, että Vanhanenon maltillinen sovittelija ja joukkuepelaaja. Vanhaselle on erityisen tärkeää, että jokainen voi kokea tämän maan omakseen.

Matti Vanhanen täyttää kirkkaasti presidentin pätevyysvaatimukset. Hän on toiminut seitsemän vuotta pääministerinä. Hänen pääministerikautensa on Suomen kolmanneksi pisin Sorsan ja Lipposen jälkeen. Hän onkin eräs aikamme kokeneimmista ulkopolitiikan käytännön johtamiseen osallistuneista. 

Vanhasella on lisäksi monipuolinen ja pitkäaikainen kokemus kansainvälisestä yhteistyöstä. Nyt Vanhanen toimii eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa Vanhanen edustaa vakaata linjaa. Sen kulmakiviä ovat sotilaallinen liittoutumattomuus, uskottava, yleiseen asevelvollisuuteen nojaava kansallinen puolustus, hyvien suhteiden ylläpito naapurimaihin, aktiivisuus EU:n puolustusyhteistyön kehittämisessä, toimivat kumppanuussuhteet NATO:n kanssa ja yhteistyön syventäminen Ruotsin kanssa. 

Vanhasen linjaan kuuluu myös vahva panostus rauhanturvatyöhön ja kriisinratkaisutoimintaan.

Nyt kohtaamme uudenlaisia haasteita ulkopolitiikassa. Vanhanen on osoittanut kypsää ja kokonaisvaltaista harkintaa niiden käsittelyssä. Esimerkiksi Eurooppaa koetteleva pakolaiskriisi olisi ratkaistava paneutumalla sen juurisyihin. Vanhasen mielestä kriisin ratkaisu vaatii mittavaa investointiohjelmaa Afrikkaan. Sitä kautta sinne syntyisi työpaikkoja niin, että nuorten ihmisten ei tarvitsisi lähteä hengenvaarallisille muuttomatkoille Välimeren yli Eurooppaan. 

Ilmastonmuutos voi aiheuttaa jopa suurempia muuttoaaltoja mitä olemme viime vuosina nähneet pakolaiskriisin yhteydessä.

Presidentti vastaa puolustusvoimien ylipäällikkönä myös perinteisestä, asevoimaan perustuvan turvallisuuden ylläpidosta. Jokaisen ehdokkaan vaalijulisteen edessä on hyvä kysyä, uskoisitko ylipäällikön tehtävän tälle henkilölle tiukassa paikassa.

Matti Vanhasen kohdalla vastaus on selvä. Hän on osoittanut kaikissa tehtävissään juuri sitä harkintaa ja paineensietokykyä, mitä ylipäällikön tehtävässä vaaditaan.

Vanhanen myös osaa rakentaa yhteistyötä yli puoluerajojen. Hyvä osoitus tästä on se, että hänen johtamissaan hallituksissa keskustan kumppaneina ovat olleet niin SDP, kokoomus, vihreät kuin RKP.

Presidentinvaalit ovat tärkeä osa suomalaisesta demokratiaa. Tarvitsemme aidon vaalin jo kansanvallan ja demokratiankin näkökulmasta

Kaikki tunnustavat Matti Vanhasen osaamisen ja loputkin näkivät sen viime torstaina Ylen vaalitentissä.

Matti Vanhanen presidentiksi

Torstai 11.1.2018 klo 7:56

Julkaistu sanomalehti Kalevassa 11.1.2018

Tasavallan presidentti kantaa suurta vastuuta Suomen ja suomalaisten turvallisuudesta levottomassa maailmassa. Perustuslain mukaan tasavallan presidentti johtaa ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Hän on myös puolustusvoimien ylipäällikkö. Näihin kahteen tehtävään tiivistyy presidentin toimenkuva.

Tammikuun lopun presidentinvaalit ovat tärkeä osa suomalaisesta demokratiaa. Tarvitsemme aidon vaalin jo kansanvallan näkökulmastakin. Tärkeintä on, että ihmiset lähtevät innokkaasti äänestämään.

Keskustan ehdokas Matti Vanhanen ylittää kirkkaasti presidentin viran pätevyysvaatimukset. Vanhanen toimi kahden hallituksen pääministerinä vuosina 2003 - 2010. Näin hänellä on vahva kokemus perustuslain vaatimasta yhteistoiminnasta ulkopolitiikan johtamisessa. Kellään muulla ehdokkaalla ei ole kokemusta pääministerin tehtävän hoidosta.

Tänään meitä kohtaavat uudenlaiset haasteet ulkopolitiikassa. Vanhanen on osoittanut kypsää harkintaa niiden käsittelyssä.

Esimerkiksi sopii Vanhasen ajatus Euroopan pakolaiskriisin juurisyihin puuttumisesta. Hänen mielestään kriisin ratkaisu vaatii itse asiassa mittavaa investointiohjelmaa Afrikkaan. Sitä kautta sinne syntyisi työpaikkoja niin, että nuorten ihmisten ei tarvitsisi lähteä hengenvaarallisille muuttomatkoille Välimeren yli Eurooppaan.

Presidentti vastaa puolustusvoimien ylipäällikkönä myös perinteisestä, asevoimaan perustuvan turvallisuuden ylläpidosta. Jokaisen ehdokkaan vaalijulisteen ja kuvan edessä on hyvä kysyä, uskoisitko ylipäällikön tehtävän tälle henkilölle tiukassa paikassa.

Matti Vanhasen kohdalla vastaus on selvä. Hän on osoittanut kaikissa tehtävissään juuri sitä harkintaa ja paineensietokykyä, mitä ylipäällikön tehtävässä vaaditaan.

Ennen pääministerikauttaan Vanhanen toimi lyhyen aikaa puolustusministerinä. Myös tämä kokemus puuttuu muilta ehdokkailta.

Vanhasen pätevyyttä korostaa vielä se, että hän on syvästi sisäistänyt kansanvaltaisen hallitustavan. Se vaatii yhteistyön rakentamista yli puoluerajojen kansan vaaleissa ilmaiseman tahdon perusteella. Vanhasen hallituksissa Keskustan kumppaneina ovat olleet niin SDP, kokoomus, RKP kuin vihreätkin. Vanhanen ei ole yksilösuorittaja vaan joukkuepelaaja.

Suomi tarvitsee nyt yhteistyötä rakentavia poliitikkoja kipeämmin kuin pitkiin aikoihin. Vanhanen rakentaa toiminnallaan koko kansakunnan eheyttä ja toimii koko Suomen puolesta.

 

 

Pääministerin uudenvuoden tervehdys

Sunnuntai 31.12.2017 klo 11:55

”Ei yö niin pitkä ettei päivä perässä.” Tämä sanonta kuvaa hyvin Suomen talouden kehitystä vuonna 2017. Vuosien näivettymisen jälkeen Suomen talous on kääntynyt reippaaseen kasvuun. Tuoreimpien arvioiden mukaan kansantuote kasvaa tänä vuonna yli kolmen prosentin vauhtia. Muutos on ollut jopa nopeampi kuin kukaan osasi ennustaa vielä vuosi sitten.

Talouden käänne näkyy monin tavoin kansalaisten arjessa. Kaikkein tärkeintä on, että työpaikkojen määrä kasvaa. Tilastokeskuksen tuoreimpien lukujen mukaan työllisten määrä oli marraskuussa peräti 83 000 suurempi kuin vuotta aiemmin. Lukua voi havainnollistaa niin, että jokaisena vuoden päivänä syntyi 230 uutta työpaikkaa. Työssä olevien osuus työikäisistä nousi marraskuussa 70,4 prosenttiin eli korkeammaksi kuin kymmeneen vuoteen.

Myös työttömien työnhakijoiden määrä laskee nyt nopeasti. Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan heitä oli marraskuussa 57 000 vähemmän kuin vuotta aiemmin. Tätä lukua voi havainnollistaa niin, että vuoden aikana joka päivä 160 työtöntä pääsi joko töihin tai heidän työttömyytensä päättyi muusta syystä.

Erityisen ilahduttavaa on, että työpaikkojen määrä kasvaa ja työttömyys vähenee nyt kaikkialla Suomessa. Suuret ja pienet yritykset palkkaavat lisää väkeä. Nyt on huolehdittava siitä, että yritykset löytävät tekijät avautuviin tehtäviin.

Muutos on saatu aikaan yhteisillä ponnistuksilla. Niiden ansiosta talousuutisia hallitsevat nyt tiedot uusista investoinneista ja työpaikoista eivätkä ilmoitukset yt-neuvotteluista ja irtisanomisista kuten niin monien vuosien ajan tapahtui.

Muutos näkyy myös yleisessä ilmapiirissä. Kansalaiset luottavat tulevaisuuteen vahvemmin kuin pitkiin aikoihin.

Työ on paras lääke syrjäytymisen torjumiseksi ja eriarvoisuuden vähentämiseksi. Siksi työllisyyden vahvistaminen on ja pysyy hallituksen tärkeimpänä tavoitteena.

Hallitus haluaa varmistaa, että kaikki väestöryhmät pääsevät nauttimaan kasvun hedelmistä. Olemme pyrkineet jakamaan myös taloustalkoiden vastuut mahdollisimman oikeudenmukaisesti. Ilahduttavaa onkin, että tuoreimpien tilastojen mukaan tuloerot eivät kasvaneet viime vuonna lainkaan toisin kuin julkisesta keskustelusta olisi voinut päätellä.

Kasvun vahvistuessa on kiinnitettävä erityistä huomiota tuloerojen kasvun torjuntaan. Se edellyttää erityistä pidättyvyyttä niiltä, jotka päättävät kaikkein korkeimmista palkoista ja palkkioista. Hyvää esimerkkiä tarvitaan myös taloutemme kilpailukyvyn vahvistamiseksi. Se edellyttää jatkossakin palkkamalttia.

Vaikka tuoreet talousuutiset ovatkin hyviä, emme voi jäädä lepäämään laakereillemme. Meidän on pyrittävä ennakoimaan yhteiskunnallista kehitystä pidemmällä tähtäimellä. Moni tulevaisuuteen liittyvä muutos näyttäytyy helposti uhkana.

Tuttuja ammatteja katoaa teknologisen kehityksen myötä. Osa ihmisistä ja alueista on vaarassa pudota kehityksen rattailta. Ilmastonmuutoksen kaikkia vaikutuksia on vaikea ennakoida. Yhteinen haasteemme on tunnistaa isot tulevaisuuden kysymykset ja etsiä niihin oikeat vastaukset.

Sen tiedämme jo nyt, että kasvatus ja koulutus ovat jatkossakin Suomen menestyksen avainsanoja. Vain yhden esimerkin mainitakseni meidän on aika käynnistää lasten etua ajatellen avoin keskustelu oppivelvollisuusiän pidentämisestä joko alku- tai loppupäästä tai molemmista.

Talouden käänteen ohella päättyvää vuotta on leimannut Suomi100 -juhlavuoden tunnus Yhdessä. Suomen valtiollisesta itsenäistymisestä tuli kuluneeksi sata vuotta. Juhlimme tätä merkkivuotta todellakin yhdessä. Jopa 600 000 suomalaista osallistui juhlavuoden tapahtumien suunnitteluun. Viralliseen ohjelmaan ilmoitettiin yli 5 000 erilaista hanketta. Suomalainen kansalaisyhteiskunta näytti voimansa.

Loimme myös kaksi uutta itsenäisyyspäivän perinnettä. Itsenäisyyspäivän aatosta tuli iloinen kansanjuhla. Tämä perinne täydentää sopivasti arvokasta tapaamme juhlia itsenäisyyttä 6. joulukuuta.

Pääministerin näkökulmasta juhlavuoden hienoin tapahtuma oli valtakunnallinen Suomen lasten itsenäisyysjuhla 5. joulukuuta Helsingin Säätytalossa. Tästäkin tapahtumasta kannattaa tehdä jokavuotinen perinne. Tulevaisuus kuuluu nuorille sukupolville, ja siksi he ansaitsevat oman juhlansa.

Nyt satavuotisjuhliaan siirtyvät viettämään Viro, Latvia ja Liettua - kukin omalla tavallaan. Haluan sydämellisesti onnitella naapureitamme. Meitä yhdistää sekä historia että yhteinen, suurten mahdollisuuksien tulevaisuus.

Etenkin virolaiset ottivat täysin sydämin meidän juhlavuotemme omakseen. Maidemme välisissä suhteissa eletään erityisen aktiivista kautta. Tunnelihanke Suomen ja Viron välillä kertoo yhteistyömme kunnianhimon tasosta.

Suomalaisen yhteiskunnan vahvuus on ollut sen yhtenäisyys. Yhtenäisyys on itseisarvo mutta itsestään selvää sen säilyminen ei ole. Tämä on hyvä muistaa, kun Suomen itsenäistymisen satavuotisjuhlien jälkeen on edessä vuosi 2018. Silloin tulee kuluneeksi sata vuotta siitä, kun Suomi jakautui kahtia tavalla, jonka muistot ovat edelleen kipeät.

Toivon, että voisimme lähestyä tätä sisällissodan muistovuottakin yhdessä sen sijaan että ryhtyisimme kaivamaan uudestaan niitä rajalinjoja, jotka jakoivat suomalaiset vuonna 1918.

Olemme yhdessä sopineet eduskuntapuolueiden puheenjohtajien kanssa, että aloitamme sisällissodan muistovuoden yhteisellä tilaisuudella, jolla korostetaan sovintoa, demokratiaa ja yhteiskunnan eheyttä.

Espanjalaisen filosofin ja runoilijan George Santayanan tunnetun aforismin mukaan ”ne, jotka eivät muista menneisyyttä ovat tuomitut toistamaan sitä”. Tämä viesti sopii myös muistovuoden 1918 viettämisen perusteeksi.

Yhdessä olemme selvinneet sata vuotta ja vain yhdessä selviämme myös seuraavat sata vuotta.

Hallitus: Seksuaalinen häirintä on kitkettävä

Tiistai 12.12.2017 klo 13:25

Seksuaalinen häirintä on tänä syksynä noussut vahvasti esille. Suomen hallitus suhtautuu erittäin vakavasti asiasta käytävään julkiseen keskusteluun ja ihmisten kertomiin kokemuksiin. Hallitus korostaa, että seksuaalinen häirintä on aina tuomittavaa, eikä sitä saa hyväksyä missään tilanteessa. On tärkeää, että myös eduskunta keskustelee aiheesta.

Seksuaalinen häirintä ja ahdistelu on lailla kielletty. Asenneilmapiirissä on kuitenkin vielä paljon parannettavaa ja tarvitaan käytännön toimenpiteitä, kuten selkeät toimintaohjeet häirintätapausten varalle työpaikoille. Hallitus kehottaa kaikkia työnantajia ja organisaatioita tarkastelemaan, mitä ne voisivat tehdä häirinnän lopettamiseksi. Johtajilla ja esimiehillä on vastuu siitä, että työpaikoilla toteutuu nollatoleranssi seksuaalista häirintää vastaan. Hallitus myös rohkaisee häirintää kokeneita ihmisiä nostamaan asian esille työyhteisössään.

Suomessa on muutettava asenteita ja toimintatapoja, minkä on tapahduttava niin työpaikoilla, kouluissa, internetissä kuin erilaisten harrastusten parissa. Erityistä huomiota on kiinnitettävä kouluihin, jotta oppimisympäristöt ovat turvallisia lapsille ja nuorille. Jokaisella on oikeus turvalliseen ja toisia kunnioittavaan opiskelu- ja kouluympäristöön.

”Seksuaaliseen häirintään liittyy tietynlainen puhumattomuuden ja puuttumattomuuden kulttuuri”, sanoo pääministeri Juha Sipilä”, ”Nyt on tärkeää pitää keskustelua yllä, jotta asiat muuttuvat.”

Hallitus päättää tasa-arvo-ohjelman yhteydessä ensi keväänä toimista, joihin se ryhtyy seksuaalisen häirinnän kitkemiseksi. Ministerit Lindström, Mattila ja Saarikko puolestaan ovat kutsuneet työmarkkinajärjestöt ja keskeiset sidosryhmät keskustelemaan seksuaalisesta häirinnästä työpaikoilla vielä ennen joulua.

Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen on antanut Opetushallitukselle toimeksi päivittää yhdessä koulutuksen järjestäjien ja muiden asiantuntijoiden kanssa asiasta annetut ohjeistukset helmikuun 2018 loppuun mennessä, jotta kaikilla kouluissa ja oppilaitoksissa toimivilla on valmiudet toimia seksuaalisen ahdistelun ja häirinnän estämiseksi.

Hallitus painottaa, että nyt tarvitaan toimintaa kaikilta. Myös yksittäinen kansalainen voi puuttua häiritsevään käytökseen. Seksuaaliseen häirintään on saatava nollatoleranssi yhteiskunnassamme.

Puhe Pro Finlandia - Suomen tie itsenäisyyteen - näyttelyn avajaisissa

Maanantai 4.12.2017 klo 14:52

(muutosvarauksin)

Hyvät kutsuvieraat, bästa gäster,

Excellencies, Ladies and Gentlemen,

Suomen senaatti hyväksyi päivälleen sata vuotta sitten, joulukuun neljäntenä päivänä 1917, esityksen Suomen hallitusmuodosta ja sen perusteista jätettäväksi valtiopäiville samana päivänä. Samana iltana senaatti hyväksyi yleisistunnossaan puheenjohtaja P. E. Svinhufvudin ilmoituksen Suomen itsenäisyyttä koskevan julistuksen antamisesta Suomen kansalle. Tämä tasan 100 vuotta sitten päivätty julistus on alkuperäisenä nähtävissä tässä näyttelyssä.

Eduskunta, joka oli jo marraskuun 15. päivänä julistautunut korkeimman vallan haltijaksi Suomessa, hyväksyi Suomen itsenäisyysjulistuksen edustaja Santeri Alkion ehdotuksesta joulukuun 6. päivänä 1917.

Tuota päivää vietetään Suomen itsenäisyyspäivänä, vaikka yhtä hyvin itsenäisyyspäivä voisi olla marraskuun 15. päiväkin.

Suomen itsenäistyminen oli monivaiheinen prosessi. Sen alkupisteeksi voidaan nostaa maaliskuussa 1809 pidetyt Porvoon valtiopäivät. Vähän aiemmin päättynyt Ruotsin ja Venäjän välinen sota oli katkaissut Suomen yli 650 vuotta vanhan yhteyden Ruotsiin ja Suomesta oli tullut Venäjän keisarikunnan autonominen suuriruhtinaskunta.

Suomen asema Venäjän yhteydessä oli poikkeuksellinen. Suomen sisäisestä hallinnosta vastasi Suomen oma senaatti, joka sai täysimääräisesti käyttöönsä Suomen verotulot.

Suomi säilytti vanhat Ruotsin-vallan aikaiset lakinsa, luterilaisen uskonnon, omat hallinnolliset instituutionsa ja ruotsin kielen maan hallintokielenä. Venäjän ja Suomen välille tuli vuonna 1812 tulliraja. Samana vuonna liitettiin takaisin autonomisen Suomen yhteyteen ne alueet, jotka oli palautettu Venäjälle vuosien 1721 Uudenkaupungin rauhassa ja 1743 Turun rauhassa.

Uusi valtiollinen yhteys osoitti nopeasti edullisuutensa, mikä hälvensi alkuvuosien kiistämätöntä kaipuuta takaisin Ruotsin yhteyteen. Vuosisatoja kestänyt pelon ja sotien aika päättyi. Venäjän suuri keisarikunta tarjosi lähes rannattomat mahdollisuudet taloudellisen hyvinvoinnin kehittämiseen. Pietarin talousalue imi kaikki ne maa- ja metsätalouden tuotteet, jotka Suomi sinne myi. Kaupunkiin muutti kymmeniätuhansia suomalaisia renkejä, piikoja, käsityöläisiä ja eri alojen ammattilaisia.

Suomessa oli vain pieniä omia sotilasosastoja, mutta tuhannet suomalaiset loivat uran Venäjän armeijassa ja laivastossa – amiraali- ja kenraalikuntaan heistä nousi noin viisisataa. Gustaf Mannerheim on nykyisin varmasti tunnetuin heistä, mutta ei suinkaan ainoa.

Suurin osa Puolaa ja Baltian alueet kuuluivat nekin Venäjän keisarikuntaan. Se lisäsi taloudellisia ja kulttuurisia suhteita näiden maiden ja Suomen välillä. Pietari, Moskova, Varsova ja Krakova olivat taiteiden ja musiikin keskuksia.

Kalevalainen runokulttuuri yhdisti Suomea ja Viroa, Suomessa toimi suuri joukko liettualaisia sotilaita ja suomalaiset jääkärit taistelivat ensimmäisen maailmansodan aikana Liepajassa, Misse-joella ja Riianlahdella.

Venäjän vallankumouksen jälkeen Puola ja Baltian maat onnistuivat Suomen tavoin saavuttamaan itsenäisyyden ja säilyttämään sen. Suomalaiset vapaaehtoiset osallistuivat Viron ja Latvian vapaustaisteluun. Mannerheimin vanhat ja läheiset yhteydet Puolaan olivat tärkeässä asemassa Venäjän vuosien 1918–1921 sekasortoisen sisällissodan aikana.

Hyvät kutsuvieraat!

Vuosisatojen yhteinen historia yhdistää Suomea ja itsenäisyytemme satavuotisjuhlavuonna avattavan Kansallisarkiston Pro Finlandia-näyttelyn kohdemaita, Venäjää, Puolaa, Viroa, Latviaa ja Liettuaa.

Yhteinen historiamme ennen itsenäistymistä ei aina ollut helppo. Venäjä ajoi 1800-luvun viimeisinä vuosikymmeninä yhtenäistämispolitiikkaa, joka uhkasi murentaa sen perustan, jolle autonomisen Suomen suuriruhtinaskunnan instituutiot olivat rakennettu. Nikolai II:n aikana suhtautuminen keisariin muuttui radikaalisti – venäläistämistoimilla hänen katsottiin rikkoneen Suomelle antamansa erillisen hallitsijanvakuutuksen. Vastarinta voimistui sekä porvarillisella puolella että työväenliikkeen keskuudessa, joka imi Venäjältä radikaaleja ajatuksia.

Suomen itsenäistyminen tapahtui myrskyisissä merkeissä keskellä Venäjää koetellutta vallankumousta. Leninin johtama bolševistinen kansankomissaarien neuvosto hyväksyi Suomen itsenäistymisen vuoden 1917 viimeisenä päivänä. Neljän päivän kuluttua myös Ruotsi, Ranska ja Saksa tunnustivat Suomen itsenäisyyden. Lopullinen rauhansopimus allekirjoitettiin vasta lokakuun 14. päivänä vuonna 1920.

Hyvät kuulijat!

Kansallisarkiston Pro Finlandia näyttely esittelee Suomen suuriruhtinaskunnan keskeisiin kehitysvaiheisiin liittyviä alkuperäisiä asiakirjoja ja muita aineistoja. Näyttely ja sen antia täydentävä 750 sivuinen oheiskirja antavat syvän ja monipuolisen kuvan Suomesta ja sen suhteista tämän vuoden kohdemaihin, jotka kaikki olivat osa Venäjän keisarikuntaa.

Bästa gäster!

Denna utställning är på många sätt mycket aktuell. Historien hjälper oss att förstå de utgångspunkter som reglerade dessa länders relationer under tiden mellan första och andra världskriget och decennierna därefter.

This exhibition is very topical in many respects. A knowledge of history helps us understand the background and circumstances that governed the relations between countries in the inter-war years and in the decades following the Second World War.

Kansallisarkiston vuosina 2014–2017 toteutettu neljän näyttelyn ja julkaisun sarja on ollut upea lisä Suomen itsenäisyyden juhlavuoden viettoon. Tämä kertoo siitä, miten rakentui se Suomi, joka sata vuotta sitten lähti itsenäisyyden tielle. Autonomian aikana kehitetyt toimivat instituutiot ja laajat kansainväliset suhteet, naisten yhdenvertaisuus ja modernit aatteet antoivat sen uskottavuuden, jonka ansiosta uusi tasavalta voitiin hyväksyä suvereenina valtiona muiden suvereenien valtioiden joukkoon.

Näillä sanoilla julistan Kansallisarkiston neljännen Pro Finlandia-näyttelyn avatuksi!

Puhe valtioneuvoston avoimessa juhlaistunnossa

Maanantai 4.12.2017 klo 14:50

(muutosvarauksin)

Arvoisat valtioneuvoston jäsenet,

Olemme kokoontuneet valtioneuvoston juhlaistuntoon historiallisena päivänä. Tasan sata vuotta sitten joulukuun neljäntenä päivänä vuonna 1917 maan hallituksena toiminut Suomen senaatti antoi itsenäisyysjulistuksen. Päätös julistuksesta tehtiin tässä samassa rakennuksessa, jossa valtioneuvosto tänään pitää istuntoaan.

Kaksi päivää myöhemmin 6. joulukuuta 1917 eduskunta hyväksyi itsenäisyyden julistamisen. Myöhemmin päivästä tuli Suomen itsenäisyyspäivä. Suomen kansa oli ottanut kohtalonsa omiin käsiinsä.

Sadan vuoden itsenäisyys on vaatinut suomalaisilta rohkeutta, viisautta ja lujaa uskoa huomiseen. Tarvittaessa itsenäisyyttä on puolustettu äärimmäisin uhrauksin. Sukupolvi toisensa jälkeen on rakentanut parempaa Suomea. Sadassa vuodessa olemme nousseet köyhyydestä maailman kehittyneimpien valtioiden joukkoon.

Itsenäisyysjulistuksessa sata vuotta sitten hallitus ilmoitti tärkeimmäksi tehtäväkseen maan valtiollisen itsenäisyyden toteuttamisen ja turvaamisen. Se velvoittaa meitä tänäkin päivänä. Suomen jokaisen hallituksen tärkein tehtävä on turvata maamme itsenäisyys. Ilman vapautta emme voi toteuttaa suomalaisten tahtoa.

Suomen itsenäisyyden keskeinen sisältö on kansanvalta. Se on vahvasti ankkuroitu perustuslakiin ja lainsäädäntöön. Siitä kumpuavat myös monet maamme vahvuuksista.

Suomen kansa päättää itse omista asioistaan. Valtiovalta kuuluu Suomessa kansalle ja vallanpitäjät valitaan vapaissa vaaleissa. Luottamus demokraattiseen järjestelmään on suomalaisen yhteiskunnan peruskivi. Tässä maassa jokaisella on oltava ääni ja oikeus tulla kuulluksi.

Sadan vuoden katkeamaton kansanvallan kaari on harvinainen koko maailmassa. Se erottaa Suomen useimmista muista maailman valtioista. Demokraattinen järjestelmämme ulottuu paikallistasolta aina valtion korkeimpaan johtoon saakka. Kun juhlimme valtiollisen itsenäisyyden sataa vuotta, juhlimme samalla vahvaa suomalaista kansanvaltaa. 

Suomalaisen demokratian toimivuutta tulee väsymättä kehittää. Yhteiskunnan kehitys luo uhkia ja ongelmia, mutta myös uusia mahdollisuuksia kansanvallan syventämiseen. Kansalaisten mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan kehitykseen on oltava etusijalla myös nyt alkavalla uudella vuosisadalla.

Satavuotiaana itsenäinen Suomi on kansainvälisen yhteisön arvostettu jäsen. Yhdessä toisten valtioiden kanssa pyrimme ratkaisemaan maailmanlaajuisia kysymyksiä. Kansainvälisessä toiminnassa korostamme demokratian ja yhteistyön merkitystä. 

Valtioneuvosto on keskeinen osa suomalaista demokratiaa. Sen hallitusvalta perustuu kansan valitseman eduskunnan luottamukseen. Valtioneuvoston jäsenille on annettu arvokas tehtävä, jonka hoidossa isänmaan edun on aina oltava muita tavoitteita ylempänä.

Aika sata vuotta sitten oli vaikea. Maailma ympärillämme oli kaaoksessa. Suomessa oli hätää ja epätoivoa. Edeltäjämme eivät voineet tietää mihin suuntaan maailma jatkaa kulkuaan. Mutta he tarttuivat mahdollisuuteen ja tekivät rohkean ratkaisun. Sen ansiosta voimme tänään juhlia.

Suomen senaatin esimerkki sadan vuoden takaa velvoittaa hallituksia tänäkin päivänä. Hallituksella tulee olla kyky päättää ja kantaa vastuuta tehdyistä päätöksistä. On tehtävä työtä, jota tekemään hallitus on valittu. On uskallettava astua eteenpäin, vaikka maailma ympärillä horjuisi.

Hyvät valtioneuvoston jäsenet,

Meillä on kunnia toimia Suomen tasavallan historian 74. hallituksena. Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlan koittaessa on tärkeää kiittää kaikkia edeltäjiämme. On suuri etuoikeus saada jatkaa heidän arvokasta työtään.  

Haluan hallituksen ja sen ministerien puolesta kiittää lämpimästi kaikkia itsenäisen Suomen hallituksia sekä niissä työtä tehneitä ministereitä. Isänmaan asia on ollut yhteinen. Toivon, että myös tulevaisuuden hallitukset rakentavat Suomea yhdessä. 

Jag vill på regeringens och dess ministrars vägnar rikta ett varmt tack till det självständiga Finlands samtliga regeringar och till de ministrar som ingått i dem. Fosterlandets sak har varit gemensam. Jag hoppas att också de framtida regeringarna ska bygga Finland tillsammans.

Suomi aloittaa tällä viikolla uuden vuosisadan itsenäisenä valtiona. Suokoon itsenäisyyden seuraava vuosisata maallemme ja sen asukkaille onnea, hyvinvointia ja rauhaa. 

Avaussanat Suomi100 -festareilla Helsingin Sakarinmäen koululla / Östersundoms skola

Maanantai 4.12.2017 klo 10:51

(muutosvarauksin)

Hyvät opettajat ja oppilaat,

koko kouluyhteisö,

Kylläpä tuntui mukavalta lähteä viikon aluksi kouluun! En tiedä voiko olla parempaa ja sopivampaa paikkaa aloittaa itsenäisyysviikko kuin koulu. Ehkä jotkut oppilaista ovat toista mieltä, mutta ainakin itselleni on harvinainen ja mieluisa hetki avata viikko lasten ja nuorten parissa. Mukavaa sekin, että jäykän pönötyksen sijaan olette valinneet päivän muodoksi festarit.

Tiedättekö oppilaat muuten missä päin maailmaa sijaitsevat Kolumbia, Bolivia ja Peru? Vierailin nyt syksyllä näissä maissa. Siellä suomalaiset opettajat olivat maailmantähtiä. Suomalainen opettaja ja opetus ovat maailmalla todella kovassa arvossa. Olen tämän kuullut kymmeniä kertoja eri maiden presidenttien ja pääministereiden suusta. Haluan nytkin kiittää kaikkia suomalaisia opettajia. Kiitos teille lujasta panoksestanne tulevaisuuden rakentamisessa.

Suomessa on runsaat viisi miljoonaa ihmistä. Maailmankartalla olemme väkiluvulta pieni maa ja sijaintimme on syrjässä kaukana pohjoisessa. Siksi on tärkeää, että pärjätäksemme jokaisella Suomessa asuvalla on koulupolku käytynä. Tämän vuoksi koulu, koulutus, oppiminen ja sivistys ovat aivan keskeinen osa Suomea ja satavuotista suomalaista tarinaa.

Laadukas peruskoulutus kaikille on tärkeä osa suomalaista tasa-arvoa ja yhteiskuntamme kivijalka. Suomessa jokainen lapsi saa laadukkaan ja maksuttoman koulutuksen. Se on harvinaista maailmalla.

Jokapäiväistä kouluarkea ei voi rakentaa pelkän maineen varaan, vaan jatkuvasti etsimällä ja löytämällä uusia tapoja oppia ja opettaa. Monenmoisen teknologian, kuten keinoälyn tai esineiden internetin, kehitykset pakottavat meidät vielä monta kertaa pohtimaan, mitä ja miten koulussa pitää toimia.

Täällä Sakarinmäessä tekemällä oppimista hyödynnetään hienosti esimerkiksi ympäristötietoisuuden ja uusiutuvan energian osalta. Det är också fint att Östersundoms skola finns under samma tak. Levande tvåspråkighet och språkkunskaper kan verkligen utvecklas när vi arbetar, studerar eller går i skola tillsammans.

Hyvä kouluväki,

Suomi täyttää sata vuotta ja on juhlan aika.

Avaan myöhemmin tänään Kansallisarkiston Pro Finlandia  -näyttelyn neljännen osan. Näyttely kuvaa Suomen itsenäisyyteen johtanutta kehitystä kansainvälisestä näkökulmasta. Teidän tänne Sakarinmäkeen rakentamanne Suomi100- festarit on siis tärkeä osa suurta kokonaisuutta,  jonka jokainen osa on tehty juhlavuoden teeman mukaisesti yhdessä. Lukuisissa kouluissa pidetään tänään ja huomenna itsenäisyysjuhlia.

Päivälleen juuri tänään tasan sata vuotta sitten silloinen hallitus hyväksyi itsenäisyysjulistuksen ja esitteli sen eduskunnalle. Sen jälkeen sukupolvet toisensa jälkeen ovat tätä maata rakentaneet ja itsenäisyyttä puolustaneet – luokaamme yhdessä paras mahdollinen ponnistusalusta myös tulevaisuuden rakentajille. Heitä on täällä salissa tänään paljon.

Suomi on hyvä maa, monilla mittareilla maailman paras tai yksi parhaista. Se ei ole sattuman satoa, vaan määrätietoisen työn tulos. Tässä maassa on yhdessä tehty mahdottomasta mahdollista. Se on innostava näköala tarttua myös tulevaisuuden haasteisiin. Olette yhdessä täällä ilmiöoppimisen Suomi100-teemalla löytäneet mielenkiintoisia ja hienoja näkökulmia historian ja nykypäivän Suomeen. Rohkeudella ja innolla, tiedolla ja taidolla, löytyvät myös ratkaisut tulevaisuuden kysymyksiin.

Oikein hyvää Suomi100-festaria, miellyttävää iltajuhlaa ja hyvää itsenäisyyden satavuotispäivää kaikille.

Puhe Suomi 100 - Vellamon maakuntajuhlassa Lahdessa

Sunnuntai 3.12.2017 klo 21:15

(muutosvarauksin)

Arvoisat päijäthämäläiset, hyvät kutsuvieraat, naiset ja herrat,

Mieluinen tehtäväni on tuoda maakuntajuhlaanne valtioneuvoston tervehdys. Tämä tapahtuma on osa Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuotta, joka on huipentumassa ensi viikon keskiviikkoon. On ollut suuri etuoikeus toimia pääministerinä juuri tänä erityisenä vuonna.

Suomi100-ohjelmaan liitettiin lopulta yli 5 000 hanketta, joita oli toteuttamassa arviolta noin 600 000 ihmistä. Juhlavuosi on näkynyt noin sadassa maassa, ja tulee vielä keskiviikkona näkymään. Uskon, että olemme yhdessä onnistuneet vahvistamaan yhteenkuuluvuuden tunnetta ja Suomen kansainvälistä profiilia, kuten juhlavuoden tavoitteena oli. Uskallan ajatella, että meillä on ollut myös ikimuistoista ja mukavaa.

Erityisen iloinen olen siitä, että juhlavuosi on puhutellut nuoria. Tutkimusten mukaan he ovat kokonaisuuteen kaikkein tyytyväisimpiä ja aikovat innokkaimmin juhlistaa nyt koittavaa satavuotiaan syntymäpäivää. Tämä vuosi on luonut uusia tapoja juhlia Suomea ja tuntea ylpeyttä Suomesta. Hyvä niin.

Hyvät kuulijat,

Elämme monella tapaa historiallisia päiviä. Huomenna tulee kuluneeksi tasan sata vuotta siitä, kun Suomen senaatti antoi itsenäisyysjulistuksen. Sen kunniaksi nykyinen valtioneuvosto pitää maanantaina erityisen juhlaistunnon. Kaksi päivää myöhemmin 6. joulukuuta vuonna 1917 eduskunta hyväksyi kansanedustaja Santeri Alkion aloitteesta Svinhufvudin senaatin toimet itsenäisyyden toteuttamiseksi. Päätös syntyi tiukan äänestyksen jälkeen. Tämä kuvasti kansakunnan kahtiajakoa, joka johti vain muutamia viikkoja myöhemmin katkeraan sisällissotaan.

Näistä lähtökohdista katsoen itsenäisen Suomen sadan vuoden kaari on kiistaton menestystarina. Olemme nousseet köyhyydestä yhdeksi maailman kärkivaltioista. Olemme pitäneet kiinni kansanvallasta ja oikeusvaltiosta. Olemme uskoneet koulutuksen ja tiedon voimaan. Olemme pitäneet kiinni arvoistamme ja tarvittaessa puolustaneet niitä äärimmäisin uhrauksin.

Hyvät juhlavieraat,

Päijät-Hämeessä on osallistuttu juhlavuoden rakentamiseen suurella innolla. Täällä on järjestetty myös monia juhlavuoden tärkeimpiä tapahtumia.

Lahdessa järjestetyt hiihdon MM-kisat olivat yksi juhlavuoden kohokohdista. Hiihdolla on erityinen paikka suomalaisten sydämissä. MM-kisoilla oli huomattava myönteinen vaikutus tälle seudulle niin taloudellisesti kuin sosiaalisesti. Lahden ja Päijät-Hämeen maine osaavana kansainvälisten tapahtumien järjestäjänä vahvistui entisestään. Toivon, että jatkossakin täällä on uskallusta tarttua suuriin haasteisiin.

Kansallisen veteraanipäivän valtakunnallinen pääjuhla järjestettiin niin ikään täällä Lahdessa. Juhla palasi juurilleen, sillä ensimmäinen valtakunnallinen pääjuhla järjestettiin myös Lahdessa tasan 30 vuotta sitten. Lahteen saapui 2 500 vierasta eri puolilta Suomea. Itsenäisyytemme puolustajia juhlittiin heitä ja heidän työtään arvostaen.

Arvoisat juhlavieraat,

Juhlavuoden teema on Yhdessä. Se nousi vahvasti mieleeni myös torstaina, kun olin mukana talvisodan kansallisen muistomerkin paljastustilaisuudessa Helsingin Kasarmitorilla. Silloin 78 vuotta sitten pystyimme mahdottomaan juuri yhtenäisyyden ansiosta.

Voimme täydellä syyllä puhua talvisodan ihmeestä. Suurin ihme oli, että kansakunta lähti yhtenä miehenä ja naisena puolustamaan itsenäisyyttään vain kaksikymmentä vuotta sisällissodan jälkeen. Se oli kansallisen sovintopolitiikan ja eheytyksen ansiota. Kyösti Kallio sai tasavallan presidenttinä nähdä, että hänen heti sisällissodan jälkeen esittämänsä tavoite toteutui. Hän piti toukokuussa 1918 Nivalan kirkossa puheen, joka sopii ohjenuoraksi myös tämän päivän päättäjille:

"Meidän on luotava sellainen Suomi, jossa ei ole punaisia eikä valkoisia, vaan ainoastaan isänmaataan rakastavia suomalaisia, Suomen tasavallan kansalaisia, jotka kaikki tuntevat olevansa yhteiskunnan jäseniä ja viihtyvät täällä."

Tämä eheytyspolitiikan ohjelmajulistus on ajankohtainen aina, kun uudet kahtiajaot uhkaavat repiä kansakuntaa. Tänään meidän erityinen haasteemme on huolehtia syrjäytymisvaarassa olevista nuorista.

Sotien jäljet näkyvät täällä Lahdessa hyvin kaupungin suuren ja merkittävän viipurilaisväestön myötä.

On merkillepantavaa, että myös siinä henkilökohtaiset tragediat kodin menettämisestä ovat monissa tapauksissa voineet kääntyä elinvoiman ja tulevaisuuden rakentamiseksi uudessa kotikaupungissa.

Hyvä juhlayleisö!

Uskon, että myös jatkossa Suomen menestys perustuu kykyyn toimia yhdessä ja yhteisen hyvän puolesta. Siksi meidän tulee kuunnella ja yrittää ymmärtää toisiamme - myös niitä jotka eivät ole kaikesta samaa mieltä.

Toivon, että juhlavuoden mahtava yhdessä tekeminen jatkuu myös juhlavuoden jälkeen. Ja jatkuuhan se, kun suomalaiset niin tahtovat. Yhteisestä tahdosta itsenäisyys sai alkunsa sata vuotta sitten.

Otetaan seuraavat sata vuotta vastaan vähintään yhtä hyvällä tahdolla ja taidolla. Niin täällä Päijät-Hämeessä kuin koko Suomessa. Lahden erinomainen sijainti ja hyvä saavutettavuus, vahva cleantech-sektori ja ennakkoluuloton yhteistyö esimerkiksi koulutussektorilla ovat lahtelaisia vahvuuksia, joiden varassa tulevaisuuden menestystä voi hyvin rakentaa.

Hyvät ystävät,

toivotan Teille kaikille unohtumatonta itsenäisen Suomen satavuotispäivää. Juhlitaan sitä yhdessä!

Puhe valtakunnallisessa Suomi100 -juhlassa Oulussa

Sunnuntai 3.12.2017 klo 21:13

(muutosvarauksin)

Arvoisat juhlavuoden tekijät,

Hyvät naiset ja herrat

Itsenäisyyden satavuotisjuhlavuosi lähestyy huipennustaan – Suomen satavuotispäivää. Olemme kaikki tehneet kovasti työtä juhlavuoden onnistumiseksi, toki useimmat vuoden mittaan vähän muutakin kuin vain juhlavuotta, mutta yhtä kaikki: nyt on juhlan aika. Sydämellisesti tervetuloa teille jokaiselle tähän juhlavuoden tekijöiden juhlaan. Suomi on juhlan ansainnut, ja niin olette tekin. Vietämme iltaa kuten koko vuottakin – yhdessä.

Haluan omasta, valtioneuvoston ja koko Suomi100 -tiimin puolesta lausua teille tässä jo illan aluksi kiitokset. Kiitokset siitä, että halusitte olla mukana tekemässä ikimuistoista juhlavuotta. Kiitokset, että teitte sen myös. Satavuotisjuhlasta muodostui suurin ja laajin maassamme nähty juhlavuosi. Kiitos Suomi100 -hallitukselle, erityisesti Paulalle ja Pekalle, täydellisestä heittäytymisestä juhlavuoteen.

Ohjelmaan liitettiin yli 5000 hanketta, joita oli toteuttamassa arviolta noin 600 000 ihmistä. Juhlavuosi on näkynyt noin sadassa maassa, ja tulee vielä keskiviikkona näkymään. Uskon, että olemme yhdessä onnistuneet vahvistamaan yhteenkuuluvuuden tunnetta ja Suomen kansainvälistä profiilia, kuten juhlavuoden tavoitteena oli. Uskallan ajatella, että meillä on ollut myös ikimuistoista ja mukavaa.

Itseäni juhlassa on puhutellut erityisesti päättäjien rohkeus itsenäisyyden alkutaipaleella, kun eduskunta otti korkeimman vallan ja kun Suomesta tuli tasavalta.

Självständighetsdagen närmar sig och vi kan tillsammans blicka tillbaka på ett fint jubileumsår. Jag vill rikta ett tack till alla er som har varit med och ordnat olika evenemang. Jag är också jättestolt över alla finländare som under åren visat att de vill medverka och fira Finland – tillsammans.

Hyvät juhlavieraat,

Tuoreessa kyselyssä suomalaiset kertoivat, että vahvin tunne itsenäisyyspäivän vietossa on ylpeys omasta maasta. Siihen on syytä, sillä Suomi on hyvä maa – monilla mittareilla paras tai yksi maailman parhaista. Joskus tuntuu, että se meiltä välillä unohtuu. Ehkä juhlavuosi on nostanut Suomen vahvuuksia esille uudella tavalla, sellaisella, joka auttaa meitä tekemään yhdessä työtä myös tulevaisuuden ongelmien ratkaisemiseksi.

Yksi satavuotiaan Suomen tärkeitä arvoja on ollut eheyden vaaliminen, se että kaikki ovat mukana ja kaikki pidetään mukana. Kunnioitamme veteraanien perintöä; kaveria ei jätetä.Uskon lujasti, että se on pienen kansakunnan voima myös jatkossa. Kun aloitamme toisen vuosisatamme itsenäisenä kansakuntana, on entistäkin tärkeämpää löytää uusia keinoja turvata mahdollisuuksien tasa-arvo, sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja samassa veneessä mukana oleminen kaikille suomalaisille. Se tarkoittaa kaikkien suomalaisten ja koko Suomen pärjäämistä.

Itsenäisyyden juhlavuoden kantava ajatus on, että kaikki on kutsuttu. Että jokaisella on mahdollisuus osallistua ja myös mahdollisuus luoda itse haluamaansa juhlaohjelmaa. Harvoin, jos koskaan, valtiollisia juhlavuosia on missään vietetty näin avoimella ja luokseen kutsuvalla tavalla. Luulen, että tässä on meille monta asiaa muistettavaksi myös, kun siirrymme juhlasta arkeen.

Hyvät vieraat, tämä on ollut huikea vuosi, ja se huipentuu tänään ja alkavalla viikolla. Nostetaan malja satavuotiaalle Suomelle, suomalaisille, ja Suomen ystäville. Onnea, ja hyvää iltaa!

Afrikan nuorten tulevaisuus puhutti päämiehiä

Torstai 30.11.2017 klo 21:15

Palasin juuri EU:n ja Afrikan Unionin huippukokouksesta Abidjanista Norsunluurannikolta. Afrikan strateginen merkitys Euroopalle on kasvava. Sen kehitys heijastuu suoraan myös Eurooppaan monella tapaa. Afrikka tarjoaa erinomaisia liiketoimintamahdollisuuksia myös suomalaisille yrityksille, mutta toisaalta Afrikan kehitys heijastuu Eurooppaan myös muuttoliikkeenä ja epävakauden lisääntymisenä.

Huippukokouksen teemaksi oli osuvasti sovittu nuoriso. Suomi oli ainoa maa, jonka viralliseen delegaatioon oli kutsuttu mukaan nuorison edustaja. Suomen delegaation jäsenenä toimi Eurooppanuorten Tuomas Tikkanen. Tuomas osallistui konferenssiin erittäin aktiivisesti ja nuoren mukanaolo toi Suomelle kokouksessa paljon myönteistä huomiota.

Osallistuin ennen konferenssia myös nuorisofoorumiin, jossa mukana oli niin hallitusten kuin nuortenkin edustajia sekä Afrikasta että Euroopasta. Foorumiin osallistui myös Norsunluurannikon kansallissankari jalkapalloilija Didier Drogba. Keskustelut olivat erittäin mielenkiintoisia. Yhteinen johtopäätös oli, että tulevaisuus on nuorten varassa. Afrikan ja Euroopan on yhdistettävä voimansa nuorten tulevaisuuden mahdollisuuksien edistämiseksi. Millään maalla ei ole varaa pitkäaikaiseen nuorisotyöttömyyteen. Nuoret tarvitsevat tulevaisuuden näkymiä. Mahdollisuuksia etsitään muualta, ellei niitä kotoa löydy. Nuoret niin Afrikassa kuin Euroopassakin kaipaavat nimenomaan uskoa tulevaisuuteen sekä mahdollisuuksia opiskella ja työllistyä. Esimerkiksi Afrikan nuorison työllistäminen vaatii vuosittain 18 miljoonaa uutta työpaikkaa. Tämä vaatii innovatiivisuutta ja investointeja sekä koulutukseen ja tasa-arvoon panostamista. Keskeisiä ovat myös koulutus, hyvä hallinto, ihmisoikeudet sekä toimiva kansalaisyhteiskunta.

Nuoret muistuttivat keskusteluissa myös, että heidät on otettava mukaan päätöksentekoon. Nuorilla on oltava osallisuuden tunne heitä koskevissa asioissa.

Nostin Suomen puheenvuorossa esiin työllisyyden, talouden ja investointien merkityksen Afrikan kehitykselle ja maahanmuutolle. Mainitsin esimerkkinä Slushin, joka on erinomainen malli siitä, kuinka tulevaisuuden näkymiä luodaan myös nuorisolle. Otin puheenvuorossani vahvasti esille myös naisten ja tyttöjen oikeudet. Koulutus, tasa-arvo, työllistyminen sekä bisnesmahdollisuudet ovat tekijöitä, joilla luodaan nuorisolle toivoa tulevaisuudesta.

Kokouksen yhteydessä tapasin myös mm. Somalian presidentin sekä Etiopian pääministerin. Etiopian pääministerin kanssa keskustelimme mm. maidemme välisistä suhteista. Kutsuin Etiopian pääministerin vierailemaan Suomessa. Somalian presidentin kanssa kävimme läpi maan vakavaa turvallisuustilannetta. Keskustelimme myös Suomen tuesta Somalialle sekä muuttoliikettä koskevista kysymyksistä.

EU-maiden johtajat olivat hyvin edustettuina. Afrikkalaisten kollegoiden tapaamisen lisäksi tällaiset kokoukset ovat myös hyviä tilaisuuksia tehdä vaikuttamista Suomelle tärkeiden EU-asioiden puolesta. Minulla olikin erinomainen mahdollisuus keskustella LULUCF sekä EMU-asioista mm. EU-puheenjohtajamaa Viron pääministeri Rataksen, liittokansleri Merkelin ja Alankomaiden pääministeri Rutten kanssa.

Puhe Talvisodan kansallisen muistomerkin johdosta järjestetyllä vastaanotolla Säätytalossa 30.11.2017

Torstai 30.11.2017 klo 21:09

(muutosvarauksin)

Presidentti Ahtisaari,
kunnioitetut veteraanit,
hyvät kutsuvieraat!
ärade veteraner,
bästa gäster,

Valtioneuvoston puolesta toivotan teidät lämpimästi tervetulleeksi tälle vastaanotolle, joka on järjestetty äsken paljastetun Talvisodan kansallisen muistomerkin johdosta. Haluan vielä valtioneuvoston puolesta onnitella kuvanveistäjä Pekka Kauhasta todella vaikuttavasta työstä, joka on saanut arvoisensa paikan Helsingin sydämessä. Kiitän myös kaikki muistomerkkihankkeeseen osallistuneita.

Suomen valtiollisen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlat ovat huipentumassa lähipäivien aikana. Ensi maanantaina tulee kuluneeksi tasan sata vuotta siitä, kun Suomen senaatti hyväksyi itsenäisyysjulistuksen antamisen. Tuona samana päivänä se esiteltiin eduskunnalle, joka kaksi päivää myöhemmin, 6. joulukuuta, edustaja Santeri Alkion aloitteesta hyväksyi senaatin toimet. 

Tästä juhlavuodesta on muodostunut suomalaisen kansalaisyhteiskunnan mahtava voimannäyte. Juhlavuoden ohjelmaan ilmoitettiin 5 000 erilaista tapahtumaa ja hanketta. Ohjelmien valmisteluun on osallistunut jopa 600 000 suomalaista.

Äsken paljastettu veistos muistuttaa meitä siitä, miten kovalla hinnalla tämän juhlavuoden viettämisen mahdollisuus on lunastettu.

Tänään tulee kuluneeksi 78 vuotta siitä, kun Neuvostoliitto aloitti sotatoimet Suomea vastaan. Talvisota päättyi 105 päivää myöhemmin 13. maaliskuuta 1940 Moskovassa solmittuun rauhansopimukseen.

Vain runsas vuosi myöhemmin käynnistyi jatkosota. Aseet vaikenivat Suomen ja Neuvostoliiton rintamilla syyskuussa 1944. Viimeiset saksalaiset sotilaat poistuivat käsivarren Lapista vasta huhtikuun lopulla 1945. Sotien aika kesti näin yhteensä viisi ja puoli vuotta.

Mitä kauemman aikaa kuluu noista päivistä, sitä nöyremmäksi niihin perehtyminen tekee.

Erityisesti tänään voimme todellakin puhua talvisodan ihmeestä. Paljon menetettiin mutta tärkein säilyi, valtiollinen itsenäisyys ja kansanvaltainen yhteiskuntajärjestys.

Suurin ihme oli se, että kansakunta lähti yhtenäisenä puolustamaan itsenäisyyttään vain runsaat 20 vuotta sen jälkeen kun juuri itsenäistynyt maa ajautui veriseen sisällissotaan.  Tämä ihme tuli mahdolliseksi kansallisen eheytyksen ja sovinnon kautta.

Svinhufvudin itsenäisyyssenaatin jäsen, senaattori Kyösti Kallio piti kotikirkossaan Nivalassa puheen, jota on pidetty eheytyspolitiikan ohjelmajulistuksena. Puhe pidettiin vain muutamia viikkoja sisällissodan päättymisen jälkeen Nivalassa toukokuussa 1918. Kallion sanat sopivat ohjenuoraksi myös meille tämän päivän päättäjille:

"Meidän on luotava sellainen Suomi, jossa ei ole punaisia eikä valkoisia, vaan ainoastaan isänmaataan rakastavia suomalaisia, Suomen tasavallan kansalaisia, jotka kaikki tuntevat olevansa yhteiskunnan jäseniä ja viihtyvät täällä."

Kallio sai nähdä tasavallan presidenttinä, miten hänen unelmansa muuttui todeksi kovimmassa mahdollisessa testissä 30.11.1939. Entiset punaiset ja valkoiset lähtivät silloin yhtenä miehenä ja naisena puolustamaan isänmaataan. Helsingin työläiskaupunginosista kootut joukot tekivät oman osansa siinä missä pohjanmaan talonpoikien komppaniatkin.

Täällä on läsnä joukko sotiemme veteraaneja ja lottia. Valtioneuvoston puolesta esitän teille kiitoksen siitä, että voimme olla täällä tänään koolla. Velvoittava muistonne säilyy tuleville polville äsken paljastetun muistomerkin myötä.

I dag har vi ett antal veteraner och lottor från våra krig på plats. På statsrådets vägnar vill jag tacka er för att vi kan samlas här i dag.

Kuluvaa juhlavuotta on vietetty ”Yhdessä” - ”Tillsammans” -teeman alla. Yhdessä olemme selvinneet historiamme kovimmista koettelemuksista ja pärjäämme jatkossakin vain yhdessä toimimalla, kansakunnan yhtenäisyyttä vaalien.

Hyvät kutsuvieraat!  Ärade gäster!

Låt oss höja en skål för det självständiga Finland!

Esitän, että kohotamme maljan itsenäisen Suomen kunniaksi.

Keskustan puoluevaltuustolle, Joensuu 25.11.2017

Lauantai 25.11.2017 klo 14:55

(muutosvarauksin)

Hyvät puoluevaltuuston jäsenet, hyvät ystävät!

Tämän syksyn piirikokouksissa nousi aiheellinen pyyntö: antakaa meille jotain kättä pidempää, jolla voimme puolustaa Keskustan hallituspolitiikkaa. Siksi julkistamme nyt vihkosen, johon on koottu keskustajohtoisen hallituksen päätöksiä kuluneen kahden ja puolen vuoden ajalta. Peilaamme siinä päätöksiä keskustan vaaliohjelmaan.

Tämän vihkosen viesti on lyhyesti ja ytimekkäästi se, että olemme tehneet juuri sen, mitä lupasimme vaaliohjelmassamme.

Kaksi ja puoli vuotta sitten Suomi oli pysähtyneisyyden tilassa. Työttömyys oli kasvanut 100 000:lla ja talouskasvu oli ollut miinuksella monta vuotta. Välttämättömät uudistukset olivat jääneet tekemättä.

Me lupasimme laittaa Suomen kuntoon.

Talouden kuntoon laittamisessa olemme edenneet jopa nopeammin kuin vaali- ja hallitusohjelmaa tehdessämme uskalsimme ennakoida. Syöksykierre on oikaistu rytinällä ja Suomen talous on kääntynyt ripeään kasvuun. Viime vuonna talous kasvoi jo lähes kaksi prosenttia. Kasvu oli tämän vuoden kolmannella vuosineljänneksellä 3,6 prosenttia verrattuna edellisvuoden vastaavaan neljännekseen. Kasvu on nyt Länsi-Euroopan nopeinta. Suomi on kammettu apatiasta luovuuden tilaan.

Lupasimme lopettaa velaksi elämisen. Velan osuus kansantuotteesta on jo taittunut laskuun ja muutaman vuoden päästä koittaa sekin päivä, kun uutta velkaa ei tarvitse enää ottaa lainkaan. Ensi vuonna olemme kuitenkin vielä noin 3 miljardia pakkasen puolella alijäämän suhteen, joten liialliseen hyvänolontunteeseen ei voi tuudittautua.

Tärkein tavoitteemme oli saada työtä työttömille. Se on paras keino vähentää eriarvoisuutta ja torjua syrjäytymistä. Hallitusohjelman tavoitteeksi kirjasimme työllisyysasteen nostamisen 72 prosenttiin vaalikauden aikana.

Työllisyystavoitteen saavuttaminen vaatii vielä työtä, vaikka olemmekin hyvällä tiellä. Tuoreimmat tilastot ovat varsin rohkaisevia. Tilastokeskuksen mukaan lokakuussa oli 46 000 ihmistä enemmän töissä kuin viime vuoden lokakuussa. Ojalan laskuopin mukaan tämä tarkoittaa, että viimeisen vuoden aikana syntyi 126 uutta työpaikkaa joka ikinen päivä. Edellisen hallituksen, sinipunan, aikana syntyi puolestaan noin 20 miljoonaa euroa velkaa joka päivä. 126 uutta työpaikkaa versus 20 miljoonaa euroa velkaa joka päivä. Miettikääpä sitä.

Lupasimme ennen vaaleja, että verojen korottaminen ei kuulu keinovalikoimaamme, jolla laitamme Suomen kuntoon. Tämänkin lupauksen olemme pitäneet. Kokonaisveroaste on kääntynyt jo laskuun.

Olemme palauttaneet luottamuksen Suomen talouteen. Sitkeän työmme ansiosta aikaansaatu kilpailukykysopimus on nopeuttanut talouden käännettä ja tehnyt yritysten investoinneista ennakoitavampaa pitkällä tähtäimellä.

Lupasimme laittaa valtion taseen töihin uusien työpaikkojen syntymisen vauhdittamiseksi. Valtion omistajapolitiikka on uudistettu tästä lähtökohdasta. Valtion omaisuutta myymällä on koottu miljardi hallituksen kärkihankkeisiin ja 600 miljoonaa euroa ylimääräistä tiestön korjaamiseen eli korjausvelan pienentämiseen. Siitä huolimatta valtion omistuksen arvo on kasvanut yli viidellä miljardilla eurolla. Kuulitte oikein. Omistuksien arvon nousulla voitaisiin kattaa jo seuraavien kahden vuoden alijäämät. Luottamuksen palautuminen näkyy kaikkialla.

Lupasimme viedä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen maaliin. Siinäkin olemme edenneet jo loppusuoralle. Palaan asiaan myöhemmin tarkemmin.

Lupasimme edistää biotaloutta. Siitä tehtiin yksi hallituksen kärkihanke.

Lupasimme vähentää byrokratiaa ja purkaa normeja. Purettujen normien määrä on noussut jo satoihin.

Hyvät ystävät, puoluevaltuuston jäsenet,

Tasapainoinen aluekehitys on meille keskustalaisille tärkeä arvo. Siksi haluan kertoa muutamalla esimerkillä, mikä on minulle todellista aluepolitiikkaa.

Minulle aluepolitiikka on sitä, että uusia työpaikkoja syntyy tasaisesti koko maahan. Keski-Suomen työllisyys on parantunut suhteessa yli kaksi kertaa nopeammin kuin Uudellamaalla. Sama koskee Pirkanmaata, Kainuuta ja Lappia. Myös täällä, Pohjois-Karjalassa, suunta on myönteinen.  

Aluepolitiikka on minulle sitä, että Terrafamen kaivos pelastettiin ja samalla pelastettiin Kainuun 1500 työpaikkaa poliittisesta hinnasta huolimatta.

Minulle aluepolitiikka on sitä, että tunnistamme maatalouden ahdingon ja olemme lievittäneet sitä kriisipaketeilla. 

Minulle aluepolitiikka on sitä, että olemme vienninedistämismatkalla edistäneet elintarvikevientiä ja nyt olemme jo ylittäneet ennen Venäjän pakotteita olleen viennin tason.

Minulle aluepolitiikka on sitä, että metsien käyttö on lisääntynyt noin kymmenellä miljoonalla kuutiometrillä hallituskauden aikana.

Minulle aluepolitiikka on sitä, että rakennamme edistyksellisen eurooppalaisen maakuntahallinnon, jonne siirretään valtion tehtäviä.

Minulle aluepolitiikka on sitä, että luotan maakunnan päättäjiin heille uskotuissa asioissa.

Minulle aluepolitiikka on sitä, että turismi on kasvanut ennätyslukemiin ja se suuntautuu koko Suomeen.

Minulle aluepolitiikka on sitä, että kunnilta ei ole leikattu, vaan niiden toimintaedellytykset edellisen hallituksen jäljiltä on turvattu. Osa kunnista on jopa laskenut veroprosenttia.

Minulle aluepolitiikka on sitä, että sote-uudistuksessa painopiste siirretään erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuoltoon ja siihen, että palvelut turvataan lähellä ihmistä.

Minulle aluepolitiikka on sitä, että isoja biotalousinvestointeja tehdään ympäri maata.

Minulle aluepolitiikka on sitä, että satamia syvennetään sekä siltoja että teitä rakennetaan koko Suomessa.

Minulle aluepolitiikka on sitä, että neuvottelen Kiinassa Kemijärven sellutehdashankkeesta. Tai sitä, että neuvotteluissa pyrimme purkamaan elintarvikeviennin, esimerkiksi sianlihan esteitä tai sitä, että teimme kiinalaisten kanssa koulutusyhteistyösopimuksen Jyväskylän yliopiston kanssa.

Tällä hallituskaudella on jouduttu tekemään joillekin alueille vaikeita päätöksiä, mutta voin vakuuttaa, että koko Suomen pärjääminen on minulle tärkeintä. Uskon sitkeästi hajautetun yhteiskunnan pärjäämiseen ja tulevaisuuteen.

Hyvät ystävät,

Entäs sitten sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Tässä siitä muutamia esimerkkejä.

Sosiaalista oikeudenmukaisuutta on se, että ihmisillä on työtä ja toimeentuloa.

Sosiaalista oikeudenmukaisuutta on se, että valtiontalous on kunnossa.

Sosiaalista oikeudenmukaisuutta on se, että pystymme pitämään kattavat julkiset palvelut, ja että jokainen suomalainen hoidetaan yhtä hyvin varallisuudesta riippumatta.

Sosiaalista oikeudenmukaisuutta on se, että jokainen suomalainen voi kokea olevansa osa yhteiskuntaa.

Sosiaalista oikeudenmukaisuutta on se, että pidetään huolta heistä, jotka eivät itse siihen kykene.

Sosiaalista oikeudenmukaisuutta on se, että suomalainen lähikoulu on maailman paras.

Sosiaalista oikeudenmukaisuutta on se, että yhä useampi osatyökykyinen pääsee töihin.

Tiukasta taloudesta huolimatta takuueläkettä on nostettu kaksi eri kertaa, vähimmäispäivärahoja on korotettu, veteraanien kotipalveluja on parannettu, opiskelijoille on tehty huoltajakorotus, lapsilisään on tehty yksinhuoltajakorotus, omaishoitajien vapaapäiviä on lisätty ja lähes 7000 lapsiperhettä on vapautettu varhaiskasvatusmaksuista.

Mutta sitä emme arvanneet hallitusohjelmaa tehdessä, että talous kasvaisi nyt 3,5 prosentin vauhtia, ja että meillä olisi varaa palkankorotuksiin. Nyt meillä on.

Pienimmillä etuuksilla elävät eivät ole päässeet osalliseksi tästä kasvusta samalla lailla. Alijäämää syntyy ensi vuonnakin 3 miljardia, joten liikkumavara valtion taloudessa on erittäin pieni. Keskustan prioriteetti on käyttää tätä pientä liikkumavaraa seuraavassakin kehysriihessä siihen, että yhä useampi pääsisi tästä kasvusta osalliseksi.

Sosiaalisesta  oikeudenmukaisuudesta on helppo siirtyä sote-uudistukseen.  

Hyvät ystävät,

Kaikissa suurissa uudistuksissa tulee lopulta vaihe, jolloin jäljellä on enää kaksi vaihtoehtoa. Joko tämä hanke viedään maaliin tai nostetaan kädet pystyyn ja todetaan, että ei tästä tulekaan mitään.

Tämä on nyt tilanne sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa ja maakuntauudistuksessa. Edellinen hallitus joutui nostamaan kädet pystyyn ja toteamaan, että ei tästä mitään tule. Tällä maalla ei ole enää varaa samaan.

Sote- ja maakuntauudistus on yksi hallituksen tärkeimmistä uudistuksista. Sen perusteet eivät ole muuttuneet miksikään siitä, mitä lähdimme tavoittelemaan hallitusohjelmassa. Tavoitteena on terveyserojen kaventaminen ja kustannusten hallinta. Painopistettä siirretään erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuoltoon.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen tulee saada vahvemmille harteille, jotta palvelut voidaan turvata jatkossa. Vastuu sote-palveluiden järjestämisestä siirretään maakunnille.

Samalla päätimme uudistaa valtion aluehallintoa.  Satoja organisaatioita lakkaa olemasta, ja nykyisistä 18 maakunnasta tehdään demokraattisesti johdettu aluehallinnon taso. Maakunnille kootaan sekä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäminen että rahoituksen koordinointi. Lisäksi niille siirretään suuri määrä tehtäviä, joita eri viranomaiset nyt hoitavat.

Keskusta on ajanut maakuntaitsehallintoa ohjelmissaan 1960-luvun alusta lähtien. Nyt meillä on mahdollisuus toteuttaa eurooppalaisen mallin mukainen demokraattinen maakuntaitsehallinto. Ensimmäiset maakuntavaalit järjestetään ensi vuoden lokakuussa.

Jouduimme lykkäämään uudistuksen aikataulua vuodella tunnetuista syistä. Tämä lykkäys on luonut epävarmuutta maakuntiin ja kuntapäättäjien keskuuteen. Se on antanut suurille terveysyrityksille mahdollisuuden tehdä houkuttelevia ostotarjouksia, joissa luvataan säilyttää palvelut.

Ymmärrän hyvin kuntapäättäjiemme tuskaa. Kumpaan voi luottaa, ison pörssiyrityksen avokätisiin lupauksiin vai tulevan maakunnan päättäjiin tilanteessa, jossa kukaan ei voi vielä tarkasti kertoa, miten juuri minun kuntani asukkaiden palvelut järjestetään?

Pohjimmiltaan kyse on siitä, kenen asialla olemme. Näemmekö yhteisen edun? Olemmeko pelastamassa julkisia palveluita? Annammeko pienyrityksille reilusti tilaa maakuntien palvelujen tuottamisessa?

Vai olemmeko suurten kansainvälisten yritysten juoksupoikia?

Näihin kysymyksiin joutuu nyt myös jokainen keskustalainen kuntapäättäjä vastaamaan, kun iso terveysyritys tekee ostotarjouksen kunnan terveyskeskuksesta tai vanhusten palvelutalosta.

Vetoan nyt myös teihin puoluevaltuuston jäseniin. Olette kaikki keskeisiä vaikuttajia omassa maakunnassanne. Tästä kokouksesta pitää tulla selvä viesti, että viemme tämän uudistuksen maaliin ja emme nosta käsiä pystyyn.

Oma vastaukseni on selvä. Tässä asiassa meidän pitää olla järkähtämättömiä. Me viemme tämän uudistuksen maaliin kuten ennen viime vaaleja lupasimme. Uudistuksen toimeenpano vaatii nyt laajaa yhteistyötä, ja juuri keskustan pitää olla tätä yhteistyötä kokoamassa kaikissa maakunnissa.

Hyvät ystävät, 

Viennin edistämisessä hallitus on toiminut aktiivisesti, koska hyvinvointiamme ei ole ilman vientiä. Vedin kesällä lähihistorian suurimman vienninedistämismatkan Kiinaan. Matkalla oli mukana 46 yritystä ja varovaistenkin arvioiden mukaan matkalla solmittujen sopimusten arvo on miljardi euroa. 

Olemme myös uudelleenorganisoineet yrityksille suunnattuja kotimaan palveluita niin, että yritykset saisivat yhden luukun kautta kaikki palvelunsa alkaen tuotekehityksestä vientiin. Toivon että yritykset ympäri Suomen hyödyntävät valtion tarjoamaa tukea yritysten kansainvälistymiseen. Tukea on saatavilla ja sitä kehitetään vastaaman entistä paremmin yritysten tarpeisiin.

Hallituksen kunnianhimoiseen energia- ja ilmastosuunnitelmaan sisältyy tavoite, että Suomi on hiilineutraali vuonna 2045. Tavoite on muuten kova! EU-maista yhtä kovan tavoitteen on asettanut vain Ruotsi. Unionin on päästävä eroon fossiilisista polttoaineista ja sen on kyettävä hyödyntämään kestävällä tavalla uusiutuvan energian lähteitä.  Kunnianhimoiset ilmastotavoitteet ja uusiutuvien raaka-aineiden käyttö kulkevat käsi kädessä - niin meillä Suomessa, EU:ssa kuin globaalistikin.  Ei ole toista ilman toista.

Suomen vastuullinen energia- ja ilmastopolitiikka saa kansainvälistä arvostusta. Suomi on noussut jo kuudenneksi Germanwatchin maailman ilmastopolitiikan vertailussa. World Economic Forum puolestaan nosti meidät 2016 ykköseksi maailmassa ympäristöasioissa. Tällaiset paalupaikat luovat hyvän pohjan sekä aktiiviselle ilmastodiplomatialle että suomalaiselle ympäristö- ja energiateknologian viennille. Ne myös velvoittavat tähtäämään entistä korkeammalle. 

Tällä viikolla eduskunnassa keskusteltiin hallituksen EU-politiikasta. Viestimme oli selvä. Keskustajohtoinen hallitus on tehnyt konkretiaan keskittyvää ja sitä kautta tuloksellista EU-politiikkaa. Meille EU-vaikuttamisen keskeinen vihreä lanka on se, että olemme mukana niissä yhteistyömuodoissa, mistä Suomelle ja unionille on todellista lisäarvoa.

Tällä vaalikaudella: 

– Helsinkiin perustettiin eurooppalainen hybridiuhkien vastainen osaamiskeskus.

– Suomi sai läpi tavoitteensa EU:n tulevaisuutta linjaavaan Rooman julistukseen.

– Rooman sopimuksen keskeinen sisältö vastaa Suomen keskitien linjaa.

– Vaikutimme vahvasti puolustusyhteystyön käynnistämiseen EU:ssa. Siitä on puhuttu pitkään, nyt se käynnistyi.

– Olemme vedonneet voimakkaasti vapaakaupan puolesta.

– Suomi nosti tekoälyn EU:n agendalle.

– Päästökauppajärjestelmä uudistettiin.

– Suomi laati toisena maana selkeät linjaukset talous- ja rahaliitto EMU:n kehittämiseksi.

-Lisäksi erityinen intressimme on turvata maatalouden ja aluekehityksen rahoitus seuraavissa EU:n budjettineuvotteluissa.

Hyvät ystävät,

Nyt on aika siirtyä saneerauksesta kehittämiseen. Olemme nyt kertoneet, mitä lupasimme ja mitä olemme tehneet. Syksyn aikana haemme oikeita kysymyksiä, joihin suomalaisen yhteiskunnan on löydettävä vastauksia 2020-luvulle mennessä. Kevään aikaan linjaamme näihin kysymyksiin Keskustan vastaukset. Hyväksymme ne Sotkamon puoluekokouksessa 2018. Sen pohjalta teemme vaaliohjelman eli Keskustan vaihtoehdon seuraavan hallituksen strategiseksi hallitusohjelmaksi. Siinä on työjärjestys seuraavaksi 1,5 vuodeksi.

Kaiken pohjana on, että emme haikaile vasemmalle emmekä oikealle. Olemme aidosti keskustalaisia. Tässä muutamia ajatuksia siitä, mitä se voisi olla.


 1.  Työllisyys on parasta köyhän asiaa. Työllisyysaste on nostettava 75 prosenttiin.
 2.  Uskomme kansanvaltaiseen markkinatalouteen, jossa on tilaa reilulle kilpailulle ja kasvolliselle suomalaiselle omistukselle.
 3.  Annetaan työpaikoille aito sopimisen vapaus. Työmarkkinakierroksen alku näyttää tässä mielessä hyvältä. Paikallisen sopimisen esteitä pitää purkaa urakalla. Sanoitetaan ”uusi sopimisyhteiskunta”, joka istuu moderniin työelämään.
 4.  Ylisukupolvisuus on sitä, että ei eletä tulevien sukupolvien piikkiin. Lopetetaan velaksi eläminen ja tehdään rohkeaa ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaa.
 5.  Meidän on oltava julkisten palveluiden ja terveydenhuollon ykköspuolustaja Suomessa.

6. Haluamme kasvollisen suomalaisen yrittäjyyden palvelemaan yhteiskuntaa julkisen rinnalle. Puolustetaan siis julkista ja yrittäjyyttä. Ylikansalliset toimijat eivät tarvitse meidän tukeamme.
 7.  Tehdään rohkea sivistyspoliittinen ohjelma, joka perustuu elinikäisen oppimiseen mahdollistamiseen. Uusitaan peruskoulua ja keskiastetta, avataan rohkeasti yliopistoja, puretaan rajoja myös korkeakoulujen väliltä. Keskustan pitää olla valmis keskustelemaan myös oppivelvollisuuden pidentämisestä.
 8.  Ollaan vahvasti mukana eurooppalaisessa yhteistyössä. Nähdään, että se on välttämätön Suomelle myös turvallisuussyistä. Suomen paikka on Euroopan poliittisen vaikuttamisen keskiössä. Tällä vaalikaudella on nähty, että pieni Suomi voi saada merkittäviä suunnanmuutoksia.
 9.  Avataan rajoja lailliselle maahanmuutolle. Huippuyritykset, kasvihuoneet ja mansikkamaat eivät pärjää ilman ETA-alueen ulkopuolista työvoimaa. Tarveharkintaa on kevennettävä.
 10.  Pidetään kaikista huoli luomalla uudenlainen perusturvajärjestelmä. Teknologinen murros ja globalisaatio haastavat työelämää aivan uudella tavalla.  Arvioni mukaan yhteiskunnassa on kasvava valmius harkita työstä saatavan tulon ja sosiaaliturvan yhdistämistä toimeentulon turvaamiseksi. Sitä pitää arvioida uudestaan tilanteessa, jossa kokoaikainen ja vakituinen työsuhde eivät enää jatkossa ole tyypillinen työsuhde.  Työn tekemisen on aina oltava kannattavampaa kuin tukien varassa eläminen.


Hyvät ystävät!

Olen viime aikoina miettinyt paljon Santeri Alkion ja Maalaisliiton toimintaa vuosina 1917–1919. Siitä olisi paljon oppimista meille myös tänään.

Santeri Alkion ehdotuksesta eduskunta päätti 15. marraskuuta 1917 ottaa itselleen sen korkeimman vallan, joka oli kuulunut Venäjän tsaarille aiemmin.

Huomenna tulee kuluneeksi tasan sata vuotta siitä, kun eduskunta nimitti Svinhufvudin senaatin, joka koostui Maalaisliiton, muiden keskustavoimien ja oikeiston edustajista. Maalaisliiton äänet ratkaisivat sen, että maahan saatiin toimintakykyinen hallitus levottoman syksyn jälkeen.

Svinhufvudin senaatti hyväksyi itsenäisyysjulistuksen, jonka se esitteli eduskunnalle 4. joulukuuta 1917. Eduskunta siunasi senaatin toimet 6. joulukuuta hyväksymällä päätösehdotuksen, jonka ensimmäinen allekirjoittaja oli Santeri Alkio. Tuota päivää juhlimme nyt itsenäisyyspäivänä.

Maalaisliiton eduskuntavaaliohjelmassa oli jo vuonna 1917 vaatimus presidentin valinnasta kansanvaalilla. Samassa ohjelmassa vaadittiin myös tasavaltaista hallitusmuotoa, joka toteutui maalaisliiton sitkeän taistelun jälkeen vuonna 1919.

Kansalaissodan jälkeen maalaisliiton Kyösti Kallio oli ensimmäisenä ajamassa kansallista sovintoa. Jo 5. toukokuuta 1918 hän esitti kotikirkossaan Nivalassa unelman Suomesta, jossa ei olisi enää punaisia ja valkoisia vaan ainoastaan isänmaataan rakastavia suomalaisia.

Hyvät aatesisaret ja veljet!

Kysyn, kumpaa Alkio ja Kallio mahtoivat miettiä noita ratkaisuja tehdessään, kannatusgalluppeja vai isänmaan etua?

Kyllä he asettivat isänmaan edun etusijalle. Meillä pitää olla sama tärkeysjärjestys. Keskitymme Suomen asioiden hoitamiseen sillä valtakirjalla, minkä saimme 2015. Vahva uskoni on se, että suomalaiset haluavat seuraavallekin kaudelle sellaiset tekijät, joilla on selkeä käsitys siitä, mitä Suomen etu vaatii.

Historiasta tiedämme, että muilta jäävät suuret uudistukset tekemättä ilman keskustaa. Edistyksen lippua eivät muut kanna kuin puheissaan. Toiset puhuvat, keskusta tekee.

Pääministerin ilmoitus ajankohtaisista EU-asioista

Keskiviikko 22.11.2017 klo 14:42

Arvoisa puhemies,

Viimeiset puolitoista vuotta ovat ravistelleet Euroopan unionia. Brexitin jälkeen asetettiin kyseenalaiseksi jopa koko unionin oikeutus ja olemassaolo.

Pahin puhuri on kuitenkin laantunut. Uskallankin sanoa, että juuri nyt Euroopan unioni on vahvempi kuin ennen Iso-Britannian kansanäänestystä. Brexit ei hajottanut Euroopan unionia, vaan pikemminkin se yhdisti. Se pakotti katsomaan peiliin ja miettimään, mitä unionilla on tarjottavaa jäsenvaltioille sekä niiden kansalaisille ja yrityksille.

Euroopan unioni on arvoyhteisö. Unioni on rakentunut vahvojen arvojen, rauhan, vapauden, demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen pohjalta. Tähän olemme sitoutuneet. 

Olemme vaikuttaneet ja sitoutuneet keväällä allekirjoitetun Rooman julistuksen visioon, jonka mukaan seuraavan kymmenen vuoden aikana haluamme unionin, joka on turvallinen ja suojattu, vauras, kilpailukykyinen, kestävästi kehittyvä sekä sosiaalisesti vastuuntuntoinen ja jolla on tahtoa ja kykyä olla maailmassa keskeinen toimija ja globalisaation muokkaaja. Haluamme unionin, joka tarjoaa kansalaisilleen uusia mahdollisuuksia kulttuuriseen ja sosiaaliseen kehitykseen ja talouskasvuun. Haluamme unionin, joka on avoinna niille Euroopan maille, jotka kunnioittavat arvojamme ja sitoutuvat edistämään niitä.

Tunnistamme myös, että unionilla on vastassaan ennennäkemättömiä haasteita sekä maailmanlaajuisesti että eurooppalaisittain: alueelliset konfliktit, terrorismi, kasvavat muuttopaineet, protektionismi sekä sosiaalinen ja taloudellinen eriarvoisuus. 

Suomelle lähtökohta on ollut selvä. Olemme yhdessä vahvempia ja vaikuttavampia kuin erikseen. Mieluummin siis yhdessä ja enemmän kuin erikseen ja vähemmän – paikkamme on vaikuttamisen eturintamassa.  

Ajamastamme keskitien etenemisestä ei tullut vain Suomen, vaan koko Euroopan yhteinen linja. Olemme raivanneet tietä, jota kulkien EU voi kehittyä yhtenäisenä, entistä tehokkaampana, olennaiseen keskittyvänä yhteisönä. Sallimme eritahtisen kehityksen tiettyjen reunaehtojen täyttyessä. Suomi on tällä hetkellä mukana kaikissa eritahtisen kehityksen muodoissa. Päätökset niihin menosta teemme aina yksitellen lähtökohtana sekä Suomen että unionin yhteinen etu.

Kehitys, jossa pienellä maajoukolla tehtäisiin päätöksiä, ei ole Euroopan eikä Suomen etu. Viime Eurooppa-neuvostossa kokosimme nopealla aikataululla kahdeksaan maan joukon puolustamaan yhtenäistä Eurooppaa. Tämä tuli myös Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Tuskin johdolla yhteiseksi hyväksytyksi toimintalinjaksi.

Arvoisa puhemies,

Haluan määritellä kuusi asiakokonaisuutta, jotka ovat mielestäni keskeisiä ja monella tapaa kriittisiä Euroopan unionin tulevien vuosien menestyksen kannalta. Näissä suurissa kysymyksissä EU:n on kyettävä entistä tiiviimpään yhteistyöhön ja vahvempaan politiikkaan sekä otettava selkeästi globaalin johtajan rooli. Suomi osallistuu aktiivisesti tähän työhön.

Ensimmäinen aihekokonaisuus on EU:n turvallisuus- ja puolustusyhteistyö.

Tapasin kesällä 2016 Ranskan presidentti Hollanden. Yhdessä annoimme lausuman siitä, miten EU:n puolustuspolitiikkaa on kehitettävä. Tästä on nyt kulunut puolitoista vuotta. EU on edennyt tällä sektorilla hämmästyttävän nopeasti pitkälti siltä pohjalta, jonka yhdessä Ranskan kanssa loimme. Suomen tahtotila ja tavoite on, että päätöksenteko puolustukseen liittyvien asetusten osalta saatetaan loppuun sovitulla, varsin kunnianhimoisella aikataululla. Haluamme muistuttaa, ettei tämäkään sektori ole itsetarkoitus, vaan sen on konkreettisesti tuotava lisäarvoa jäsenmaiden väliseen solidaarisuuteen turvallisuudessa sekä tuettava kansallisten puolustuskykyjemme kehittämistä.

Pysyvän rakenteellisen yhteistyön osalta olemme ilmoittaneet, että lähdemme siihen mukaan ensimmäisten joukossa. Olemme olleet keskeisesti mukana seitsemän muun jäsenvaltion kanssa tämän asiakirjan valmistelussa. Aloitteestamme siihen saatiin myös selkeä kirjaus Lissabonin sopimuksen avunantolausekkeesta.

Unionin on kannettava huolta koko Euroopan turvallisuudesta ja kyettävä vastaamaan globalisaation ja lähiympäristömme haasteisiin. Itämeren alueen turvallisuustilanne on edelleen kireä. Ukrainan tilanne jatkuu entisenlaisena, kuten myös pakotepolitiikka Venäjän suhteen. Samalla olemme pitäneet tärkeänä kahdenvälistä dialogia Venäjän kanssa. Syyrian sota jatkuu edelleen ja Lähi-itää leimaa epävarmuus. Turkin politiikan suunta herättää edelleen kysymyksiä. Yhdysvallat on sitoutunut Euroopan turvallisuuteen, mutta viesti taakanjaon tarpeellisuudesta on tullut selväksi. Kansainvälisissä järjestöissä EU:n on kyettävä puhumaan vahvemmin yhdellä äänellä.

Nämä globaalit muutokset korostavat sitä, että EU voi olla tulevaisuudessa uskottava toimija vain, jos pystymme yhdessä varautumaan kansalaistemme turvallisuuden ylläpitämiseen. Nyt suunta on oikea ja askeleet määrätietoisia. Niitä on jatkettava.

Toiseksi tarvitsemme vakautta luovaa maahanmuuttopolitiikkaa.

Hallitus linjasi unionin maahanmuuttopoliittisia tavoitteita alkuviikosta. Suomen tavoite on, että pääsemme eurooppalaisittain tilanteeseen, jossa muuttoliikettä hoidetaan entistä enemmän pakolaisten uudelleensijoittamisen ja kiintiöpakolaisjärjestelmän kautta sekä läheisemmässä yhteistyössä Yhdistyneiden Kansakuntien ja YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n kanssa. Meidän on autettava ihmisiä lähempänä kriisipesäkkeitä. Lisäksi pakolaisleirien elinolosuhteita on parannettava niin, että suora kotiinpaluu sieltä olisi ylipäätään mahdollista.

Hallitus määritteli kuusi aihekokonaisuutta, joiden avulla muuttoliikettä voidaan paremmin hallita ja painopistettä pystytään siirtämään kiintiöpakolaisten uudelleen sijoittamiseen. Ensinnäkin muuttoliikkeen perimmäisiin syihin vastataan tehokkaammin, uudelleensijoittamista pakolaisleireiltä lisätään, ulkorajavalvontaa tehostetaan, päätökset ja mekanismit solidaarisuudesta poikkeustilanteissa sovitaan etukäteen, palautuksia tehostetaan luomalla EU:n yhteinen turvallisten alkuperämaiden luettelo mahdollisimman pian. Tämän lisäksi Schengen järjestelmästä tehdään toimivampi. Tällaista mallia hallitus ajaa muille eurooppalaisille kollegoille.

Kolmanneksi toimivalla talous- ja rahaliitolla rakennetaan EU:n vaurautta.

Eurooppalaista vaurauden ja vakauden pohja luodaan vastuullisen talous- ja rahaliiton kautta. EMU ei ole valmis, vaan sitä pitää uudistaa. Suomi on nähnyt ongelmat ja hallitus on esittänyt omat selkeät ratkaisunsa. Olemme siitä saakka tehneet tiivistä yhteistyötä Hollannin kanssa.

Nykyisessä talous- ja rahaliitossa on kolme keskeistä ongelmaa. Ensinnäkin jäsenmaiden taloudelliset erot ovat suuret. Ratkaisun lähtökohtana on, että jäsenvaltiot vastaavat itse rakennemuutoksista ja kilpailukyvystään. Torjumme ajatuksen jäsenmaiden taloudellisten erojen kaventamisesta ratkaisuilla, jotka lisäisivät yhteisvastuuta talous- ja rahaliitossa. Emme pidä euroalueen budjettia, valtiovarainministeriä tai yhteistä työttömyysvakuutusta toimivina ratkaisuina. Sen sijaan kannatamme euromaiden puheenjohtajan aseman vahvistamista sekä omaa momenttia euromaille EU:n rahoituskehyksissä.

Toiseksi valtioiden ja pankkien välinen kohtalonyhteys on katkaistava. Valtioiden ja pankkien välistä kohtalonyhteyttä voidaan purkaa ensisijaisesti pankkiunionin loppuunsaattamisella. Tässä edetään laaditun tiekartan mukaisesti sekä toteutetaan sijoittajavastuuta ongelmatilanteissa. Hallitus on valmis kehittämään yhteistä talletussuojaa sillä edellytyksellä, että pankkiunionin riskejä vähennetään. Hallitus haluaa edistää myös kriisinratkaisurahaston pysyvää varautumisjärjestelyä sekä alentaa järjestämättömien luottojen määrää.

Kolmas ongelma on markkinakurin puute. Markkinakuri on terveen talouspolitiikan paras vahti.  Jotta markkinakuriin perustava ratkaisu olisi uskottava, valtion lainojen hinnoittelussa pitää näkyä harjoitetun talouspolitiikan aiheuttamat riskit. Tämän takaamiseksi valtioiden velkajärjestely pitää olla mahdollista perussopimuksen kirjaimen ja hengen mukaisesti. Kriisinhoidossa Euroopan vakausmekanismia voidaan kehittää myös eurooppalaiseksi valuuttarahastoksi.

Neljänneksi EU tarvitsee kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa.

Euroopan on otettava johtajuus ilmastopolitiikassa. Tässä meillä ei ole vaihtoehtoja. Esitin tämän vaateen pääministerinä heti, kun Yhdysvaltojen vetäytyminen Pariisin ilmastosopimuksesta vahvistui. Nostin asian esille myös Ranskan presidentti Macronin kanssa tavatessamme syyskuussa. Hän yhtyi näkemykseen. Euroopan unionilla on oltava kunnianhimoiset tavoitteet myös uusiutuvan energian osalta. Unionin on päästävä eroon fossiilisista polttoaineista ja unionin on kyettävä hyödyntämään kestävällä tavalla uusiutuvan energian lähteitä.

EU ei voi tässä kohtaa ajaa kaksilla rattailla. Ei voida asettaa entistä kovempia ilmastotavoitteita ja samaan aikaan vaikeuttaa uusiutuvien raaka-aineiden käyttöä. Suomen on voitava jatkossakin hyödyntää metsävarojaan täysipainoisesti tarkasti määritellyn kestävyyden rajoissa.

Viidenneksi EU:n on puolustettava avointa ja vapaakauppaa puolustavaa kauppapolitiikkaa.

Yhdessä Hollannin, Tanskan ja Ruotsin pääministerien kanssa julkaisimme kesällä vahvan vetoomuksen vapaakaupan puolesta. Eurooppa pärjää ja menestyy ainoastaan avoimena yhteisönä. Emme voi käpertyä sisäänpäin. Tämä pätee myös kauppapolitiikassa. Euroopan unionissa ei ole tilaa protektionismille. Vapaakauppaneuvottelut on saatava kunnialla päätökseen ja on pyrittävä löytämään uusia kauppakumppaneita. Jos, niin kuin nyt näyttää, Yhdysvallat haluaa luopua vapaakaupan edistäjän roolistaan, EU:n on otettava myös tässä asiassa johtajan rooli. Tämän lisäksi Suomi vaatii lisää ja parempia sisämarkkinoita sekä enemmän tekoja veronkierron torjumiseksi.

Kuudenneksi unionin sosiaalista ulottuvuutta on kehitettävä.

Unionin tarvitsee sosiaalista Eurooppaa, jossa kasvu ja hyvinvointi kuuluvat kaikille, jossa toteutuu sisämarkkinoiden oikeudenmukaisuus, jossa löydetään yhdessä vastauksia nuorisotyöttömyyden valtavaan ongelmaan, ja jossa taistellaan yhdessä tasa-arvon toteutumiseksi työelämässä.  On selvitettävä, miten sosiaalikysymykset voidaan ottaa laajemmin huomioon EU-päätöksenteossa. Eurooppalainen politiikka on myös välittämistä ja huolehtimista toinen toisistamme rajoista riippumatta. Se ei vaadi yhteistä sosiaaliturvaa, vaan vahvaa ja oikeudenmukaista taloudenpitoa, jossa on tilaa työlle, korkeatasoiselle koulutukselle ja yrittämiselle.

Arvoisa puhemies,

Hallitus toimii aktiivisesti ja aloitteellisesti EU-politiikassa. Olemme vaikuttamisen eturintamassa.

Hallituksen EU-politiikka nojaa kansalliseen kannanmuodostukseen hyvissä ajoin ennen EU:n päätöksentekoa. Sen pohjalta Suomi vaikuttaa EU:n kaikilla portailla ottaen huomioon myös kansallisen etumme ja erityispiirteemme.

Lisäksi digitaalisuuden ja erityisesti tekoälyn edistämisessä Suomi on ollut aktiivinen EU-tasolla. Suomen aloitteesta Eurooppa-neuvosto pyysi komissiota valmistelemaan heti alkuvuodesta selkeän tiekartan eurooppalaiselle tekoälyn soveltamiselle.

Näen vilkkaan EU-keskustelun tärkeänä osana yhteiskuntaamme. Toiveeni on, että sitä kyetään käymään vahvalta asiapohjalta. Hallitus on tässä eturintamassa. Itse aion aloittaa EU:n tulevaisuuteen liittyvän keskustelukierroksen suomalaisissa yliopistoissa. Tulevaisuuspohdinta on tukevasti päämiesten pöydällä. Tällä tavoin haluan omalta osaltani kannustaa kaikkia mukaan vaikuttamaan ja osallistumaan yhteisen Euroopan kehittämiseen.

Puhe Elinkeinoelämän Keskusliiton syyskokouksessa

Tiistai 21.11.2017 klo 23:09

(muutosvarauksin)

Hyvät syyskokoukseen osallistujat,

Naiset ja herrat,

Muistin virkistämiseksi haluan kerrata hallitusohjelman keskeisen talouspoliittisen ajattelun. Keskeisiä talouspoliittisia tavoitteita olivat, että velkaantuminen taittuu suhteessa BKT:hen vaalikauden loppuun mennessä, velaksi eläminen loppuu vuonna 2021, kokonaisveroaste ei nouse, työllisyysaste kohoaa 72 prosenttiin ja kymmenen miljardin kestävyysvaje kurotaan umpeen kymmenessä vuodessa.

Kestävyysvajetta lähdettiin taklaamaan 10 miljardin ohjelmalla. Siitä neljä miljardia oli leikkauksia ja toiset neljä miljardia oli rakenteellisia uudistuksia, sote ja julkisen talouden tehostamisella saatava miljardin säästö. Lisäksi noin pari miljardia piti kuroa umpeen parantuvalla talouskasvulla sekä työllisyyden kohenemisella.

Velkasuhde on jo taittunut ja kokonaisveroaste laskee. Velaksi elämisen lopettamisessakin ollaan hyvällä tiellä, mutta alijäämä on ensi vuoteen mennessä vasta puolitettu. Työllisyysasteen nostaminen 72 prosenttiin vaatii vielä työtä.

Työllisyysasteen nousun välttämätön edellytys on talouskasvu. Suomen talous on kääntynyt vihdoin ripeään kasvuun. Viime vuonna talous kasvoi jo lähes kaksi prosenttia ja Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan kasvu oli tämän vuoden kolmannella vuosineljänneksellä 3,6 prosenttia verratun edellisvuoden vastaavaan neljännekseen. Kasvu oli nyt Länsi-Euroopan nopeinta. Tutkimuslaitokset eivät tahdo pysyä kehityksen tasalla vaan nostavat vuoron perään kasvuennusteitaan. Hyvien lukujen taustalla on ennen kaikkea viennin ja investointien kasvu.

Tilanne oli täysin toinen kaksi ja puoli vuotta sitten. Myös työmarkkinajärjestöjä konsultoiden hallituksen yhdeksi tärkeimmistä tehtävistä tuli kuroa kiinni 15 prosentin suuruiseksi venähtänyt kilpailukykyero keskeisiin kilpailijamaihin. Hallitusohjelmassa suomalaisen työn kilpailukykyä lähdettiin parantamaan kolmella eri keinolla: viiden prosentin kilpailukykyhypyllä, noin viiden prosentin edestä palkkamaltilla ja loput viisi prosenttia yrityksissä tehtävällä tuottavuuden kehittämisellä.

Näistä kaksi ensimmäistä on toteutunut aika hyvin, mutta tuottavuuden parantamisessa on vielä tekemistä. Näiltä osin urakka on selvästi kesken ja te olette siinä avainasemassa.

Yksi tärkeimmistä mittareista itselleni on seurata yritysten tutkimus- ja tuotekehityspanostuksia. Viime vuonna ne tippuivat 145 miljoonaa euroa. Tutkimus- ja kehittämistoiminnan menot olivat Suomessa Tilastokeskuksen mukaan viime vuonna 5,9 miljardia euroa. Vähennys tuli kokonaisuudessaan yrityssektorilta, jonka tutkimus- ja tuotekehitysmenot supistuivat vajaan 4 prosenttia. Talouden kasvaessa suunta on aivan väärä.

Vetoan teihin, että satsaatte enemmän tutkimukseen ja tuotekehitykseen ja teette sen vielä Suomessa. Yritysten pitkän tähtäimen menestyminen on ensisijaisesti omistajien asia, mutta totta kai sen pitää olla myös toimivan johdon prioriteetti. Tämän pitäisi näkyä selvemmin myös johdon palkitsemisessa.

Selkeästi rohkeampia panostuksia tarvitaan. Esimerkiksi tekoälyn suuria mahdollisuuksia pitäisi pystyä täysimääräisesti hyödyntämään. Maailma muuttuu nyt ennätysnopeasti. Ilman satsauksia emme pysy mukana.

Uudet ajatukset ja toimintatavat saavat kuitenkin jalansijaan varmimmin uusissa yrityksissä. On ollut erityisen upeaa nähdä nuorten esiintulo yrittäjinä. Meillä on fiksuja nuoria, joilla yrittäjyys on noussut ykkösvaihtoehdoksi omalle uralle. Suomi aletaan tuntea jo maailmalla Slush-tapahtuman kautta ennakkoluulottomasta yrittäjyydestä. Tätä kehitystä kannattaa kaikin tavoin tukea, jo pidemmälle edenneiden yritystenkin toimesta. Olen ilolla pannut merkille, että tästä on tullut meille yhteinen asia.

Pärjätäksemme kovassa kansainvälisessä kilpailussa meidän pitää tulevaisuuspanostusten lisäksi kyetä uudistamaan työmarkkinoiden rakenteita. Hallitus arvioi ensi vuoden alkupuolella nyt käynnissä olevan liittokierroksen tuloksia. Huomiota tullaan kiinnittämään paitsi kustannuskehitykseen ja Suomen mallin kehitykseen lisäksi erityisesti paikallisen sopimisen lisääntymiseen.

Globalisaation myötä eri aloilla toimivien suomalaisten yritysten menestymisen mahdollisuudet poikkeavat entistä enemmän toisistaan. Jotta yritykset työllistäisivät mahdollisemman monta suomalaista, yrityksen tilanteen pitää entistä enemmän näkyä työntekijöiden työehdoissa. Ensimmäiset tiedot jo tehdyistä sopimuksista kertovat paikallisen sopimisen yleistymisestä. Toivottavasti näin tapahtuu myös tästä eteenpäin. Paikallisen sopimisen yleistymiselle on asetettu hallituksen puolelta korkeat odotukset.

Teknologinen murros ja globalisaatio haastavat työelämää aivan uudella tavalla. Palkkatyötä siirtyy alustatalouteen ja globaaliin silpputyöhön. Nämä tekijät avaavat uusia verotukseen ja sosiaaliturvaan liittyviä kysymyksiä. Me taistelemme pienipalkkaisen työn lisääntymistä vastaan koulutuksella sekä tutkimus- ja tuotekehityspanostuksilla. Tosiasia on kuitenkin se, että kaikesta huolimatta pienipalkkainen työ lisääntyy. Työn ja sosiaaliturvan yhteensovittamiseen tarvitaan avarampaa ajattelua. Tämä ei tietenkään saa tarkoittaa sitä, että osa palkasta siirtyisi valtion maksettavaksi.

Arvioni mukaan yhteiskunnassa on kasvava valmius harkita työstä saatavan tulon ja sosiaaliturvan yhdistämistä toimeentulon turvaamiseksi. Sitä pitää arvioida uudestaan tilanteessa, jossa kokoaikainen ja vakituinen työsuhde ei enää jatkossa ole tyypillinen työsuhde. Työn tekemisen on aina oltava kannattavampaa kuin tukien varassa eläminen.

Näiden ongelmien ratkaisemiseksi hallitus on käynnistänyt perusturvan ja toimeliaisuuden kokonai­suudistusta valmistelevan TOIMI-hankkeen. Kokonaisuudistuksen tavoite on nostaa työllisyysastet­ta, kannustaa työn tekemiseen ja yrittäjyyteen sekä torjua ja vähentää eriarvoisuutta. Lisäksi on asetettu erillinen työryhmä eriarvoistumisen lisääntymisen ehkäisemiseksi. Tämän työryhmän tavoitteena on luoda edellytykset kaikkien Suomessa asuvien henkilöiden pärjäämiselle suomalaisessa yhteiskunnassa ja vahvistaa tätä kautta yhdenvertaista ja tasa-arvoista Suomea.

Alati kansainvälistyvässä maailmassa yhä suurempi osa ongelmista pitää ratkaista kansainvälisellä yhteistyöllä. Monessa asiassa EU on pienin uskottava yksikkö ottamaan haasteen vastaan. Suurissa kysymyksissä EU:n on kyettävä entistä tiiviimpään yhteistyöhön ja otettava selkeästi myös globaalin johtajan roolia.

Suomen linja ja näkemys Euroopan unionista ja maamme asemasta on ollut koko prosessin ajan kirkas. Kuvasimme viime keväänä tulevaisuuden EU:ta kolmen skenaarion kautta. Emme hakeneet ääripäitä ja sopimusmuutoksia. Haimme toimivuutta ja yhtenäisyyttä sallien kuitenkin eritahtisen kehityksen tiettyjen reunaehtojen täyttyessä. Totesimme myös Suomen olevan mukana tällä hetkellä kaikissa eritahtisen kehityksen muodoissa. Päätökset teemme aina yksitellen pitäen mielessämme maamme ja EU:n kokonaisedun.

Eurooppalaista vaurauden ja vakauden pohjaa luodaan vastuullisen talous- ja rahaliiton kautta. EMU:n keskeiset ongelmat liittyvät jäsenmaiden taloudellisten erojen kaventamiseen, valtioiden ja pankkien välisen kohtalonyhteyden katkaisemiseen sekä markkinakurin lisäämiseen.

Ensimmäisessä kohdassa on keskeistä periaate, että jäsenmaat vastaavat itse rakennemuutoksista ja kilpailukyvystään. Suhdannetasausmekanismista saatava hyöty olisi riskeihin nähden vähäinen. Mielestäni kunnossa olevat valtion taloudet toimivat parhaimpina suhdanteita tasaavina mekanismeina. Yhdysvaltojenkaan rahaliitto ei perustu osavaltioiden väliseen finanssipoliittiseen suhdannetasaukseen.

Valtioiden ja pankkien välistä kohtalonyhteyttä voimme purkaa ensisijaisesti pankkiunionin loppuunsaattamisella. Tässä etenemme laatimamme tiekartan mukaisesti sekä mahdollistamalla sijoittajavastuun ongelmatilanteissa. Olemme valmiit kehittämään yhteistä talletussuojaa, kun olemme edenneet pankkiunionin riskien vähentämisessä. Haluamme edistää myös kriisinratkaisurahaston pysyvää varautumisjärjestelyä sekä järjestämättömien luottojen määrän alentamista.

Markkinakuri on terveen talouspolitiikan paras vahti. Jotta markkinakuriin perustava ratkaisu olisi uskottava, valtion lainojen hinnoittelussa pitää näkyä harjoitetun talouspolitiikan aiheuttamat riskit. Tämän takaamiseksi valtioiden velkajärjestelyn pitää olla mahdollista perussopimuksen kirjaimen ja hengen mukaisesti. Kriisinhoidossa Euroopan vakausmekanismia voidaan kehittää myös eurooppalaiseksi valuuttarahastoksi.

Suomi oli ensimmäisiä maita, joka linjasi EMU-näkemyksiä. Saimme Hollannista heti kumppanin. Päätimme pääministeri Rutten kanssa etsiä samanmielisiä kumppaneita ja ajaa tavoitteitamme yhdessä.

Yhdysvaltojen vetäydyttyä kuoreensa Euroopan on otettava johtajuus ilmasto- ja kauppapolitiikassa. Euroopan unionilla on oltava kunnianhimoiset tavoitteet uusiutuvan energian osuuden lisäämisessä. Meidän tulee päästä eroon fossiilisista polttoaineista ja luoda toimivat mallit hyödyntää kestävällä tavalla uusiutuvan energian lähteitä.

EU:n on turvattava kilpailukykynsä ja -asemansa neuvottelemalla kunnianhimoisia kauppasopimuksia, jotka avaavat markkinoita eurooppalaisille yrityksille. Samalla on tärkeää, että kauppasopimusten hyödyntämistä ja toimeenpanoa tehostetaan. Britannian eron myötä Suomi on ottanut yhdessä Hollannin, Tanskan, Ruotsin ja Baltian maiden kanssa entistä vahvemman roolin vapaakaupan edistäjänä EU-pöydissä.

Myös digitaalisuutta ja erityisesti tekoälyä koskevaa keskustelua olemme vauhdittaneet Euroopassa. Esityksestämme komissio tulee esittelemään heti alkuvuodesta selkeän tiekartan eurooppalaiselle tekoälyn kehittämiselle. Emme saa tässä kohtaa enää antaa etumatkaa Yhdysvalloille ja Kiinalle.

Arvot muodostavat maaperän, mihin kaikki yrityksen päätöksenteko perustuu. Yhteiskuntavastuun kantaminen lähtee periaatteesta, että yritys osana yhteiskuntaa pärjää sitä paremmin, mitä paremmin ympäröivä yhteiskunta voi. Itsekin yrittäjänä kiinnitin Japanin vierailulla huomiota yritysten halukkuuteen palkata osatyökykyisiä. Yritys esitteli ylpeänä, että tämä tehdas työllistää 900 osatyökykyistä.

Meillä Suomessa hallituksen kärkihankkeessa ”Osatyökykyiset työelämään” luodaan ja testataan uusia keinoja osatyökykyisten työllistymisen ja osallisuuden tukemiseksi. Osakykyisen työllistäminen on mitä parhain tapa osoittaa, että yrityksen päätöksenteossa otetaan taloudellisten tekijöiden lisäksi huomioon myös toiminnan sosiaaliset vaikutukset.

Suomi ja suomalaiset yritykset ovat sadan vuoden itsenäisyyden aikana kohdanneet monia suuria murroksia. Elämme jälleen suurten muutosten aikakautta. Luultavasti muutos tulee olemaan rajumpi kuin pystymme kuvittelemaankaan.

Suomea on jatkuvasti uudistettava. Kun Suomi100 -juhlat loppuvat, järjestän 8.12. seminaarin ”Kohti seuraavaa sataa”. Yksi päivä siis huilataan ja sitten kääritään taas hihat. Tilaisuudessa etsitään Suomen tärkeimpiä kysymyksiä 2020-luvulle ja seuraavalle sadalle vuodelle. Nyt haetaan siis oikeita kysymyksiä ja haastan myös Elinkeinoelämän Keskusliiton tähän työhön.

Kysymykset voivat liittyä esimerkiksi hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohjan turvaamiseen, työn ja yrittäjyyden murrokseen jne. Toivon, että otatte haasteen vastaan ja tulette esittelemään 8.12. oikeita kysymyksiä, joihin Suomen on löydettävä vastauksia selviytyäksemme 2020-luvun haasteista.

Puhe Euroopan arvot ja EU:n tulevaisuus -keskustelutilaisuudessa

Tiistai 21.11.2017 klo 15:39

(muutosvarauksin)

Tämän tilaisuuden teema on minulle hyvin läheinen ja tärkeä. Olen korostanut arvojen merkitystä päätöksenteon pohjana kaikissa niissä työyhteisöissä, joissa olen toiminut. Arvot testataan käytännön toiminnassa, on kyse sitten yrityksestä, poliittisesta puolueesta, maan hallituksesta tai Euroopan unionista.

Aluksi on syytä muistuttaa eurooppalaisten arvojen historiasta, siitä pohjasta, jolle olemme myöhemmin rakentaneet myös Euroopan unionia. Historian näkökulmasta voidaan sanoa, että EU on rakennettu hellenistisen sivistyksen, roomalaisen oikeuskäytännön ja kristinuskon perinnölle. Viime vuosisadan alkupuolella pyrkimys rauhaan nousi päätavoitteeksi ensimmäisen ja toisen maailmansodan veristen kokemusten seurauksena. Kuitenkin vasta toinen maailmansota ja holokaustin kauhut synnyttivät määrätietoisen tahtotilan pyrkiä ponnekkaasti kohti pysyvää rauhaa ja yhteistyötä.

Toukokuussa 1950 Ranskan pääministerin Robert Schumanin antamasta julistuksesta muodostui lähtökohta rauhanomaisen Euroopan rakentamiselle. Keskeiset eurooppalaiset johtajat näkivät, että kokonaan toisenlaisen, paremman Euroopan yhdistävänä tekijänä tulisivat olemaan juuri yhteiset arvomme. Seuraavana vuonna allekirjoitetusta Pariisin sopimuksesta alkaen on uudenlaista Eurooppaa rakennettu yhdessä tuumin ja päättäväisesti.

Eräs keskeinen Schumanin ja muiden EU:n perustajaisien esiin nostama käsite oli yhteisvastuullisuus. Taloudellista ja poliittista elämää ei vie eteenpäin ainoastaan vapaa kilpailu vaan yhdessä koettu vastuu myös vastapuolena koetun osapuolen kohtuullisesta pärjäämisestä.

Tämän historia on hyvä muistaa, kun tarkastelemme tämän päivän Euroopan unionia, sen arvopohjaa ja päätöksentekoa. Eurooppalaiseen arvopohjaan sisältyy enemmän kuin tällä hetkellä suosiossa olevat arvostukset tai ohimenevät ihanteet. Niissä on kysymys unionin toimintaa ohjaavista periaatteista. Arvot viittaavat niihin perusajatuksiin, joita pidetään pysyvästi niin tärkeinä, että koko yhteisön on syytä määrätietoisesti ponnistella niiden saavuttamiseksi.

Euroopan unionin perussopimuksessa unionin perusarvoiksi on määritelty ihmisarvo ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo ja oikeusvaltio. Nämä arvot yhdistävät jäsenvaltioita eikä unioniin voi kuulua yhtään maata, joka ei tunnusta näitä arvoja. Alun perin Euroopan unioni oli nimenomaan arvoyhteisö. Se on hyvä tänäkin päivänä muistaa kaiken päätöksenteon pohjana. Kuinka EU.n arvot sitten konkreettisesti heijastuvat päätöksenteossa?

Neuvottelut uusien jäsenehdokkaiden kanssa ovat hyvä esimerkki siitä, kuinka arvopohja käytännössä vaikuttaa jäsenmaihin. Kööpenhaminan kriteerien mukaisesti ehdokasmaan tulee kunnioittaa näitä unionin perusarvoja, jotta sille voidaan myöntää jäsenyys tässä arvoyhteisössä.

Ihmisoikeuksien ja ihmisarvon kunnioittaminen pitää mielestäni näkyä kaikessa poliittisessa päätöksenteossa. Tässä kohtaa haluan nostaa esille esimerkiksi kysymyksen maahanmuutosta. Meillä suurimmalla osalla varmasti sydän sanoo, että niitä, jotka pakenevat sotaa, jotka kärsivät ja tarvitsevat apua, on yhdessä autettava. Meidän on kuitenkin kyettävä tekemään se säilyttäen yhteiskuntarauhan ja oikeudenmukaisuuden. Meidän tulee nähdä myös väärinkäytösten läpi.

Ihmisoikeus ja ihmisarvo ovat jakamattomia ja niitä tulee yksiselitteisesti kunnioittaa kaikessa päätöksenteossa. Emme saa sulkea silmiä julmalta ihmissalakuljetukselta tai niiltä tuhansilta menehtyneiltä, jotka ovat kuolleet yrittäessään päästä Eurooppaan. Emme saa myöskään sulkea silmiltä EU.n sisällä tapahtuvalta väkivallalta, emme väheksynnältä, emme luokkahuoneessa tapahtuvalta kiusaamiselta. Kaikki tämänkaltainen julmuus tulee yksiselitteisesti tuomita jo yhteisen arvopohjankin puitteissa. Kaiken päätöksenteon läpi on kyettävä tunnistamaan ihminen ja hänen oikeutensa, tarpeensa ja jokaisen jakamaton ihmisarvo.

Toteutuuko eurooppalainen kansanvalta? Paljon puhutaan siitä, että eurooppalaista päätöksentekoa pitäisi pystyä tuomaan lähemmäs kansalaista. Olen tästä samaa mieltä, ihmisten tulee kyetä osallistumaan entistä paremmin eurooppalaiseen päätöksentekoon. Epäluulot ja kritiikki kumpuaa usein osattomuudesta ja uskon, että tämä on myös osittain EU:n ongelma. Vahva kansanvalta ja demokraattiset periaatteet takaavat meille vakaan ja keskustelevan yhteiskunnan. Sitä haluan edistää.

Pyrkimyksen tasa-arvoon pitää senkin näkyä kaikessa eurooppalaisessa päätöksenteossa. Ensinnäkin meidän pitää edistää kaikin tavoin sukupuolten välistä tasa-arvoa. EU:ssa olemme paremmalla tasolla kuin monessa muussa maanosassa, mutta täälläkin parannettavaa riittää. Tämän vuoksi EU:n sosiaalinen ulottuvuus on tärkeä ja keskeinen kokonaisuus, jossa toimet tasa-arvon edistämiseksi esimerkiksi työelämässä tulee huomioida vahvemmin.

Tässä kohtaa haluan myös nostaa esille periaatteen alueellisesta tasa-arvosta. EU-politiikassa tämä on aina ollut yksi ohjaavista periaatteista. Alueellisia eroja on unionin historian ajan pyritty kaventamaan vahvan koheesiopolitiikan avulla. Niitä alueita, jotka ovat jääneet kehityksestä jälkeen tuetaan EU-budjetin kautta. Tämä on tuottanut tuloksia, monen alueen BKT on noussut, ja kehityserot ovat kaventuneet.

Arvoisat kuulijat,

Arvojen määrittely on aina subjektiivinen prosessi, jossa voidaan päätyä myös ristiriitatilanteisiin. Viime aikoina on vakavasti keskustelu esimerkiksi Puolan ja Unkarin kohdalla siitä, kuinka EU voi puuttua tilanteisiin, jos jäsenmaa ei enää noudata yhteisesti sovittuja arvoja. Lissabonin sopimuksen artikla seitsemään on kirjattu mahdollisuus rajoittaa jäsenmaan äänestysoikeutta jäsenmaiden yhteisessä päätöksentekoelimessä, neuvostossa. Päätös vaatii kuitenkin kaikkien muiden jäsenmaiden yksimielisyyttä.

Niinpä joudummekin nyt Euroopan unionissa miettimään, mitä oikeusvaltioperiaate yhtenä keskeisenä arvonamme merkitsee. Olemme tottuneet ymmärtämään sen niin, että oikeudenkäytöstä vastaa lakien ja niiden sisällön läpikotaisin tunteva virkamiehistö, oikeuslaitos. Heidän ratkaisunsa perustuvat lakiin ja harkitun laintulkinnan perinteeseen, ei vallitsevaan poliittiseen mielipiteeseen.

Olemme pahasti tuuliajolla, jos lakia lakataan kunnioittamasta keskeisenä yhteiskunnan perustekijänä. Oikeusvaltioperiaate tarkoittaa käytännön tilanteessa ennen kaikkea vapaata ja riippumatonta oikeuslaitosta.

Yhteinen eurooppalainen haasteemme näyttää nyt olevan, kuinka valvomme oikeusvaltioperiaatteen toteutumista yhteisenä arvonamme? Onko siinä kaikkialla kysymys sellaisesta perusarvosta jonka yli ei pääse jyräämään mikään muu arvo? Mielestäni näin tulee olla. Oikeusvaltioperiaatteen pitää olla yhteinen vahva pohja kaikille EU:n jäsenvaltioille.

Toinen ristiriitatilanne liittyy maahanmuuttokriisiin. Missä määrin Eurooppaan saapuvilta voidaan odottaa samaa arvopohjaa, kun yhtenä EU:n perusarvona on tasa-arvo ja toisaalta mielipiteen- ja sananvapaus? Nämä ovat kysymyksiä, joita jokainen EU:n päättäjä joutuu näinä päivinä pohtimaan. Samalla joudumme myös miettimään itseämme ja omaa suhtautumistamme ohjaavia arvoja sekä tapoja, joilla niitä toteutamme. Millaisiin ratkaisuihin meitä haastavat ja jopa velvoittavat sellaiset arvot kuten hädässä olevan auttamisen ja jokaisen ihmisen ihmisarvon puolustamisen?

Arvot eivät päästä meitä vähällä. Ne kutsuvat meitä jatkuvaan pohdintaan ja asioiden merkityksen puntarointiin. Haasteenamme on tasapainon löytäminen erilaisten ja joskus vastakkaistenkin arvojen vaatimusten suhteen.

Nyt kun islam lukuisine tulkintoineen ja sen edustamat arvot ovat vahvemmin läsnä koko Euroopassa ja myös yhteiskunnassamme, saattaa kiusauksena olla lähteä reippaasti vastustamaan itsellemme vieraiden arvojen rantautumista. Meidän on kuitenkin syytä kysyä ensin itseltämme, mitkä ovat ne omat, kestävät eurooppalaiset arvomme, joiden mukaan itse pyrimme ohjautumaan.

Islamin läsnäolo haastaa meitä laajemminkin kehittämään uskonnollista lukutaitoamme. Lietolainen pappi Mari Leppänen on kuvannut hyvin sitä, miten erilaiset uskonnot ja katsomukset ovat nousseet näkyväksi osaksi todellisuuttamme. Esimerkiksi uskonnon opetuksen merkitys korostuu tästä näkökulmasta. Tiedon puute johtaa uskontojen väärinkäyttöön niiden sisällä ja ulkopuolella. Myös erilaisten katsomusten vuoropuhelulle ja uskontojen väliselle rauhantyölle on yhä suurempi tarve.

Uskontojen, vakaumusten ja kulttuuritaustojen näkyminen, turvallinen rinnakkainelo, vuoropuhelu ja yhteistyö lisäävät yhteiskuntarauhaa. Ratkaisua ei pidä hakea uskontojen tai niiden tapojen häivyttämisellä julkisesta tilasta. Äärimmillään maan alle painettu uskonnollisuus synnyttää radikalisoitumista. Vain se mikä on julkisesti nähtävänä, voi olla myös julkisen keskustelun ja kriittisen arvioinnin kohteena. Tämä keskustelu ja arviointi voi auttaa myös löytämään yhteisiä arvoja yli uskontorajojen.

Ehkä eurooppalaisuus saattaisi nyt olla asia, jota voisimme pitää ajankohtaisena arvonamme: että korostamme eurooppalaista tapaa hahmottaa yhteiskunta. Sen ytimessä ovat ihmisarvo, oikeusvaltio, ihmisoikeudet ja perusvapaudet. Juuri yhteiset, historialliset, eurooppalaiset arvomme ovat ohjanneet meitä nykyisen hyvinvointiyhteiskuntamme luomisessa.

Eurooppalaisuutemme korostaminen ei estä meitä rakastamasta kotimaatamme ja arvostamasta kaikkea sitä, mitä on 100-vuoden aikana rakennettu. 

Puhe Suomen tie itsenäisyyteen -seminaarissa

Tiistai 7.11.2017 klo 9:34

(muutosvarauksin)

 

Arvoisat kuulijat!

Hyvät seminaariin osallistujat!

Viikko sitten päättyi määräaika, jolloin kaikki kiinnostuneet voivat esittää oman hankkeensa Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlien ohjelmaan. Se tuotti peräti 5000 erilaista hanketta. Ohjelmiston kirjo on erittäin laaja. Kyselytutkimuksen mukaan Suomi100 -tapahtumien suunnitteluun oli osallistunut jo elokuuhun mennessä yli puoli miljoonaa ihmistä.

Suomen itsenäisyyden juhlavuosi on saavuttamassa kaikkein tärkeimmän tavoitteensa. Olemme tehneet sen yhdessä - tillsammans, kuten juhlavuoden tunnus kuuluu. Suomalainen kansalaisyhteiskunta on näyttänyt voimansa. Urheiluseurat, kulttuurijärjestöt, tieteen edustajat, yritykset, työmarkkinajärjestöt – mitä erilaisimmat tahot ovat osallistuneet juhlavuoden ohjelman rakentamiseen.

Tänään palaamme maamme eturivin historiantutkijoiden johdattamana niihin aikoihin ja tapahtumiin, jotka johtivat valtiollisen itsenäisyyden toteutumiseen.

Nyt on juuri oikea aika nostaa historia näkyvämmin esille. Kun katsomme kalenteria, lähes joka päivälle voitaisiin kirjoittaa kiinnostava artikkeli otsikolla ”tapahtui tasan sata vuotta sitten”.

Juuri tänään tasan sata vuotta sitten Suomeen saatiin tieto vallan vaihtumisesta Pietarissa. Vladimir Leninin johtamat bolsevikit olivat tehneet vallankaappauksen. Väliaikaisen hallituksen pääministeri Kerenski oli paennut ja muita hallituksen jäseniä oli pidätetty. Suomen eduskunnan valtuuksilla Pietariin lähteneet neuvottelijat totesivat, että enää ei ollut olemassa sitä hallitusta, jonka kanssa oli tarkoitus sopia Suomen aseman järjestämisestä. Näin Suomen ja Venäjän valtioyhteys katkesi, siksi olemme kokoontuneet tänne tänään.

Suomessa lokakuun vaaleissa valittu eduskunta oli ehtinyt juuri aloittaa työnsä hyvin riitaisissa merkeissä. Yhteiskunnalliset ristiriidat olivat kärjistyneet, ja maata uhkasi elintarvikepula.

Tänään saamme kuvauksen siitä, mitä sata vuotta sitten tapahtui. On kuitenkin hyvä muistaa, että edellytyksiä maamme itsenäisyyden toteutumiselle rakennettiin pitkään, yli sata vuotta. Suomen kohtalot riippuivat ratkaisevasti eurooppalaisen politiikan käänteistä, kuten tohtori Risto Volanen tuoreessa kirjassaan ”Suomen synty ja kuohuva Eurooppa osoittaa”.

Ratkaiseva murroskohta oli Suomen siirtyminen Venäjän vallan alaisuuteen vuonna 1809. Suomen suuriruhtinaskunta sai autonomian, jonka suojissa kansalliset instituutiot saattoivat kehittyä.

Mutta lisäksi tarvittiin kansallisen tietoisuuden herätys. Sadan vuoden aikana vahvistui vähitellen ajatus, että suomi voisi olla enemmän kuin yhden pienen kansansirpaleen äidinkieli jossain pohjantähden alla. Herätysliikkeet, nuorisoseurat, osuustoimintaliike, työväenliike, teollisuutemme perustajat – kaikki rakensivat edellytyksiä sille, että Suomi oli valmis tarttumaan tilaisuuteensa, kun mahdollisuuksien ikkuna avautui syksyllä 1917.

Tällä paikalla on syytä korostaa valtiollisten instituutioiden merkitystä. Vuoteen 1917 tultaessa oli kertynyt jo kymmenen vuoden kokemus demokraattisesti valitun eduskunnan työstä. Oli syntynyt puoluerakenne, jossa kaikkien väestöryhmien ääni pääsi kuuluviin. 

Toinen tärkeä valtiollinen instituutio oli kotimainen hallitus eli senaatti, jonka juuret juontavat vuoteen 1809.  

Molemmilla instituutioilla oli tärkeä rooli itsenäistymisessä. Eduskunta totesi virallisesti valtioyhteyden katkeamisen ottamalla korkeimman vallan itselleen 15. marraskuuta 1917. Marraskuun lopulla eduskunta nimitti äänestyksen jälkeen P. E. Svinhufvudin senaatin. Sen tehtäväksi tuli itsenäisyyden toteuttaminen. 

Svinhufvud luki eduskunnalle 4. joulukuuta itsenäisyysjulistuksen. Eduskunta hyväksyi 6. joulukuuta senaatin toimet ja itsenäisyysaloitteensa Santeri Alkion toimiessa eduskunnassa tämän ponnen ensimmäisenä allekirjoittajana. Siitä päivästä tuli Suomen itsenäisyyspäivä.

 

Arvon kuulijat!

Suomen historiassa vuoden 1917 jälkeen tulivat merkittävät vuodet 1918 ja 1919. Juuri itsenäistynyt ajautui raakaan sisällissotaan vuonna 1918. Vajaa vuosi sisällissodan päättymisen jälkeen vuonna 1919 maassa järjestettiin jälleen demokraattiset eduskuntavaalit. Suomi sai tasavaltaisen hallitusmuodon ja maata ryhdyttiin rakentamaan parlamentaarisen kansanvallan pohjalta.

Sadan vuoden välimatka tarjoaa mahdollisuuden tarkastella tuota kolmen vuoden jaksoa kiihkottomasti, kokonaisuutena. Tehtävämme on yrittää ymmärtää tuota aikaa ja senaikaisia toimijoita heidän omista edellytyksistään lähtien.

Suomen tie itsenäisyyteen oli kapea ja kivikkoinen. Tie vei lopulta perille. Siitä voimme olla tänään kiitollisia - yhdessä.

Hyvää itsenäisyytemme juhlavuotta teille jokaiselle!

EMU-VAIKUTTAMINEN ON ALKANUT

Perjantai 20.10.2017 klo 0:35

Hallitus linjasi perusteellisen prosessin päätteeksi viime viikon perjantaina selkeät ja perustellut kannat EMU:sta eli eurooppalaisesta talous-ja rahaliitosta. Etupainotteisuus oli suunniteltu ja jo tänään Eurooppa-neuvostossa totesin strategiamme toimivaksi. Eurooppa-neuvosto käsittelee asiaa virallisesti joulukuussa, mutta ennakkovaikuttaminen samanmielisten löytymiseksi alkoi tänään. Tämän päivästen keskustelujen pohjalta voin sanoa, että tukea ajattelullemme löytyy.  Saamme varmasti koottua hyvän maaryhmän edistämään asiaa niin jäsenvaltioiden piirissä kuin komissionkin suuntaan. Perusviestimme ja linjamme on selvä. Työ jatkuu kaikilla tasoilla.

Kuva päälinjoistamme löytyy täältä:

http://valtioneuvosto.fi/documents/10616/3934867/EMUkannat+13-10-2017.pdf/40685c1a-c720-450f-bae1-d92f7d56c106

Kokouksemme agendalla oli lisäksi tänään mm. EU-puolustusta, maahanmuuttoa, digitaaliasioita sekä ulkosuhteiden osalta päivitystä Turkin tilanteesta. Brexitin osalta tapasin ThereseMayn, joka päivitti tilanteen Brexitin etenemistä. Dialogi tämän osalta on tärkeää, vaikkakin on tärkeää muistaa, että itse neuvottelut käydään EU-27 puitteissa.

Suomen kannalta keskeisintä oli mielestäni keskustelu puolustuksesta sekä digitaaliasioista. Suomi sai käden jälkensä vahvasti näkymään. Esityksestämme päätelmiin saatiin vaatimus tekoälyn tiekartasta, jonka komissio tulee esittämään ensi vuoden alusta. Pysyvän rakenteellisen yhteistyön osalta esityksestämme asiakirjaan saatiin maininta Lissabonin sopimuksen avunantolausekkeesta. Työ jatkuu kaikilla tasoilla.

Puhe Planin tyttöjen päivän lehdistöaamiaisella

Keskiviikko 11.10.2017 klo 9:57

(muutosvarauksin)

Hyvät kuulijat,

Suomi täyttää tänä vuonna sata. Tasa-arvo – naisten ja tyttöjen yhtäläinen osallistuminen yhteiskuntaan - on meille suomalaisille keskeinen arvo. Se on yksi satavuotiaan maamme peruspilareista.

Suomi oli maailman ensimmäinen maa, joka antoi täydet poliittiset oikeudet naisille. Naiset ovat olleet Suomen historiassa aktiivisessa roolissa poliittisessa päätöksenteossa ja työelämässä. Meillä on vielä Suomessakin tehtävää. Jakautuminen naisten ja miesten ammatteihin on yhä vahvaa. Tätä jakoa on määrätietoisesti murrettava. Lapsia ja nuoria on rohkaistava ennakkoluulottomasti eri aloille kiinnostuksen ja osaamisen mukaisesti. Tyttöjä on kannustettava enemmän esimerkiksi tekniikan ja luonnontieteiden pariin. Pojista taas olisi huutava pula muun muassa varhaiskasvatuksessa ja hoitoalalla.

Yksi Suomen juhlavuoden hankkeista on ”100 tasa-arvotekoa”. Ilahduin suuresti, kun Katariina esitti minulle Girls Takeover -haasteen. Lähdin tähän innolla mukaan. Samoin tekivät monet johtajat Suomessa ja maailmalla. Olen vakuuttunut siitä, että naisten suurempi osuus päätöksenteossa tekisi maailmastamme paremman paikan.

Hyvät kuulijat,

Suomi on kehittynyt tasa-arvon edelläkävijäksi. Nyt maailman heikossa asemassa olevat tarvitsevat meidän tukeamme ja osaamistamme. Tasa-arvo on yksi globaalin kehityksen kulmakivistä. Liian monella tytöllä ei ole ollenkaan valtaa päättää omasta elämästään. Vielä tänäkin päivänä aivan liian moni lapsi jää vaille koulutusta ja tytöt ovat tässä erityisen heikossa asemassa. Tämä on tärkeä kysymys, sillä koulutus luo vankan pohjan elämän itsenäiselle rakentamiselle.
Naisten ja tyttöjen aseman parantaminen on yksi Suomen kehityspolitiikan keskeisimpiä painopisteitä. Se kuuluu myös kestävän kehityksen toimintaohjelman, Agenda 2030:n tavoitteisiin. Ilmastonmuutos tulee lisäämään sään ääri-ilmiöitä. Näistä eniten kärsivät valtiot ovat usein jo entisestään köyhiä ja niiden mahdollisuudet sopeutua ilmastonmuutoksen vaikutuksiin ovat heikot. Kuivuus ja tulvat uhkaavat ruoan tuotantoa ja puhtaan veden saantia. Näillä alueilla tytöt jäävät usein ensimmäisinä ilman ruokaa, suojaa ja terveydenhoitoa. Siksikin ilmastonmuutos on myös lastenoikeuskysymys.

Tämä on otettava vakavasti. EU:n pitäisi entisestään vahvistaa rooliaan ilmastonmuutoksen torjunnassa. Jäsenmaiden pitäisi yhdessä nykyistä pontevammin, konkreettisilla teoilla ryhtyä toimeen. Päästövähennykset on saatava Pariisin ilmastosopimuksen mukaiselle tavoitetasolle.  Kestävä kehitys on sukupolvia yhdistävä asia.

Yksi tapa, jolla Suomi pyrkii edistämään kansainvälistä tasa-arvokeskustelua, on Suomen itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi perustettu kansainvälinen tasa-arvopalkinto, International Gender Equality Prize. Se myönnetään merkittävälle tasa-arvon rakentajalle ja puolustajalle. Ensimmäinen palkinnonsaaja julkistetaan myöhemmin tänä syksynä.

Hyvät ystävät,

On ilo olla mukana Girls Takeover -tempauksessa. Olen varma, että tämä päivä tarjoaa uusia näkökulmia minun ja monen muun päättäjän työhön.

Kiitos.

Puhe Savon Sanomat 110-vuotisjuhlassa

Keskiviikko 27.9.2017 klo 20:19

(muutosvarauksin)

Hyvä juhlayleisö!

Hyvä Savon Sanomien henkilöstö!

Hyvät savolaiset!

Maakuntalehti on maakuntansa näköinen, maakunnan ääni ja peili. Jotta maakuntalehti onnistuu tärkeässä tehtävässään, sen tekijöiden on tunnettava alue, sen ihmiset ja historia paremmin kuin kenenkään muun. Maakuntalehdessä tiedetään, mikä koskettaa ja puhuttelee. Siksipä Savon Sanomissa tiedetään missä on Varpaisjärvi, missä Tuusniemi, missä Puijon Satulanotko.

Lehti kantaa mukanaan monenlaisia kulttuurisia merkityksiä ja historiallista tarinaa vahvasti tulevaisuuteen katsoen. Maakuntalehdellä on perinteisesti ollut erittäin merkityksellinen sivistystehtävä ajassa pysymisessä ja uuden tiedon välittäjänä. Voidaan myös kysyä, kuinka moni yleisöstä on oppinut lukemaan Savon Sanomista. Uskoakseni moni.

Hyvät juhlavieraat!

Lehdellä on pidemmät juuret kuin itsenäisellä Suomella. 110 vuotta sitten Savon Sanomat toimi uuden pienen puolueen, Maalaisliiton, puoluetyön välineenä. Lehti syntyi vaalimenestystä vauhdittamaan. Silloin lehti oli pieni maalaiskansan äänenkannattaja. Yhtään lehteä ei tilattu Kuopion kaupunkiin. Jos joku halusi lehden kaupungissa, se piti hakea omin jaloin konttorista. Vielä vuonna 1940 kaupunkilevikki oli vain parisataa kappaletta.

Sittemmin sotavuodet muuttivat lehdistökenttää. Levikit kasvoivat. Lehdet muuttuivat. Lehti voimistui maaseudulla sitä mukaan kuin Maalaisliitto nousi.  Savon Sanomat valtasi kaupungin 1960-luvulla. Maakunnan ykköslehdeksi se nousi 1970-luvulla.

Puoluepolitiikka väistyi maakunnan edunvalvojaroolin voimistuessa. Lehdestä tuli maakunnallinen instituutio, joka ajoi maakunnan elinvoimaa: yliopistoa, Savon Sellua, marjanviljelyä, sähköistämisestä ja teollistumista.

Savon Sanomat oli 1980-luvulla mahtilehti yli 90 000 kappaleen levikillä. Sen levikkialuekin kattoi silloin koko Savon Pertunmaalta ja Savonlinnasta, Mikkelistä Iisalmen ohi Pyhäsalmelle saakka. Aluetoimituksia oli jokaisessa Savon kaupungissa ja Helsingissäkin. Lehti oli maakunnallisesti omistettu maakunnallinen instituutio 1980-luvun loppuun saakka. Erilaisten, dramaattistenkin vaiheiden jälkeen lehdestä tuli osa Keskisuomalainen lehtikonsernia.

Hyvät kuulijat!

Savon Sanomat, kuten muutkin isot maakuntalehdet ovat tänä päivänä puoluepoliittisesti sitoutumattomia. Ne eivät kuitenkaan ole sitoutumattomia vaan päinvastoin erittäin sitoutuneita omaan alueeseensa ja sen kehittämiseen.

Aluepolitiikka on Savon Sanomien ytimessä. Voi sanoa, että lehti on ollut historiassaan suomalaisen aluepolitiikan johtavia medioita. Aluekehitys on noussut voimakkaan muuttoliikkeen ja kaupungistumisen seurauksena yhteiskunnallisen keskustelun kärkiaiheeksi median palstoille tänäkin päivänä. Kaupungistuminen jatkuu myös täällä Savossa. Alueellista tasapainoa ei voida saavuttaa vastustamalla kaupungistumista. Mutta maakuntien luontaisiin vahvuuksiin perustuvaa aluekehityspolitiikkaa tarvitaan. En usko tässäkään vastakkainasetteluun; on pikemminkin haettava win-win-ratkaisuja. Valtiovallan tehtävänä on tukea alueiden vahvuuksien hyödyntämistä liikenneyhteyksillä, yrittäjyyden edellytyksillä ja koulutusmahdollisuuksilla.

Savon Sanomille on omintakeista moniäänisyys ja keskustelevaisuus. Olette vaalineet kunniakkaan historianne ajan suomalaista kulmakiveä, sananvapautta. Olen myös itse vahva sananvapauden kannattaja. Sananvapaus on sivistysyhteiskunnan yksi kivijaloista.

Savon Sanomat on vahvasti savolainen ja itäsuomalainen sanomalehti, mutta varteenotettava ja tarkoin seurattu valtakunnallinen media. Kuva maailmasta olisi vajavainen ilman hyvin toimitettuja maakuntalehtiä. Se katsoo yhteiskunnan tapahtumia avarakatseisesti laajemmin kuin mitä Puijon Tornista näkee.

Arvoisa juhlayleisö!

Sanomalehdillä on takana iso rakennemuutos. Lehtien omistus on keskittynyt. Lehtien välinen sisältöyhteistyö on lisääntynyt. Maakuntalehdet eivät ole muuttuneet yksiäänisiksi. Lehdet ovat persoonallisia ja vahvoja oman maakuntansa äänenkannattajia. Parhaillaan Suomeen ollaan perustamassa 18 maakuntaa, jotka ovat kansanvaltaisia itsehallintoalueita. Maakuntauudistus tuo uuden journalistisen näkökulman ja tehtävän maakuntalehdille.

Nykymedian tehtävä on edelleen konkretisoida ja auttaa ymmärtämään monimutkaisia asioita. Niiden tehtävä on osoittaa, mitä vaikeaselkoisiin rakenteisiin on kätketty, miten erilaiset järjestelmät toimivat ja miten yhteiskunnalliset ratkaisut vaikuttavat tavallisten ihmisten elämään.

Harvat asiat ovat mustavalkoisia. Pidän tärkeänä, että lehdet raportoivat asioiden monista puolista. Lehtien pitää herättää meidät kaikki kyseenalaistamaan itsestäänselvyyksiä.

Sanomalehden käsite on muuttunut. Se on kaikenlaista verkkosisältöä, joka päivittyy kaiken aikaa. Nyt mediassa tapahtuu isoja murroksia erityisesti digitaalisten jakelutapojen myötä. Digitalisoituminen on taloudellinen haaste, mutta samalla suuri mahdollisuus. Tieto kulkee entistä nopeammin ja on entistä useampien saavutettavissa. Tämä vahvistaa lehden roolia sekä lukijayhteisöään kokoavana, yhteisöllisenä vaikuttajana että sen edunvalvojana.

Sanomalehden voima on sen monipuolisuudessa. Maakuntalehdillä on vaativa tehtävä huolehtia, että sen sivuilla näkyvät myös sellaiset asiat ja elämän ilmiöt, jotka eivät ole välttämättä juuri tänään muodikkaita, mutta jotka ovat tulevaisuuden kannalta äärimmäisen tärkeitä - esimerkiksi kulttuuriartikkelien kautta. Tämä on osa myös Savon Sanomien arvotyötä.

Suuria lehtiä on entistä vähemmän. Samalla kun levikit ovat olleet jo pitkään hienoisessa laskussa, lehtien vastuu on kasvanut. Vasta- tai valemedian synnyn myötä perinteiseen lehdistöön kohdistuu entistä suurempia vaatimuksia. Tämä näkyy myös maakunnissa. Maakuntalehtien on vastattava valheisiin perustellulla tiedolla ja laadukkaalla journalismilla. Asioihin perehtyminen ja oikeellisuus sekä laadukas journalismi näyttelevät entistä tärkeämpää roolia myös yhteiskuntarauhan näkökulmasta.

Hyvä juhlaväki!

Savon Sanomat on ollut ja on savolaisen elämänmuodon peili. Se kertoo savolaisten elämästä niin kuin ne ovat, mutta tekee sen tarvittaessa huumorilla. Se on arvokasta kulttuurityötä.

Savon Sanomissa kunnioitetaan kansanviisautta: Arvaa oma tilasi, anna arvo toisellekin. Valtioneuvoston puolesta onnittelen 110-vuotiasta lehteä. Menestystä tulevaan lehdelle, alueelle ja sen ihmisille! Hyvää itsenäisyyden juhlavuotta kaikille!

Macronin puheesta

Tiistai 26.9.2017 klo 20:49

Tapasin Ranskan presidentti Emmauel Macronin perjantai-iltana, keskustelimme tuolloin jo hänen tämän päiväisen puheensa sisällöstä. Macron oli ilmaisussaan juuri niin visionäärinen kuin perjantain keskustelun perusteella saatoin odottaa.

Toisaalta puhe oli jatkoa EU:n tulevaisuuskeskustelulle, joka vedettiin yhteen Rooman julistuksessa maaliskuussa. Macron ei vielä tuolloin osallistunut pohdintaan, mutta tämänpäiväinen puhe pohjautui samaan arvopohjaan ja sisälsi samoja asioita kuin Rooman julistus. Monilta osin hänen ajatuksensa menivät kieltämättä paljon pidemmälle.

Monet ajatukset olivat suurpiirteisiä ja ikään kuin ilmaan heitettyjä palloja, kuten Macron itse perjantaina totesikin. Osa esityksistä oli selkeästi pidemmän tähtäimen tavoitteita ja osa tarkoitettu lähiajalle toteutettavaksi. Allekirjoitan esimerkiksi sen, että EU on monelta osin tehoton ja hidas. Päätöksenteosta on saatava ketterämpää ja suoraviivaisempaa.
Puheessa oli elementtejä, joita voimme tukea. Tällaisiksi kokonaisuuksiksi nostaisin unionin globaalin aseman vahvistamisen niin yhtenäisemmän maahanmuutto kuin puolustus- ja turvallisuuspolitiikankin osalta. Puolustusyhteistyön syventäminen on Suomen intressissä ja olemme tehneet sen valmistelussa hyvää yhteistyötä Ranskan kanssa. Esitin Macronille perjantaina pakolaiskysymykseen pidemmän aikavälin ratkaisua, jonka peruspilarit muodostuvat;
- toimivista ulkorajoista
- Schengen- ja Dublin –sopimusten kunnioittamisesta ja voimaan palauttamisesta
- Ihmisten auttamisesta lähempänä kriisialueita
- entistä paremmasta yhteistyöstä YK:n ja UNCHR:n kanssa sekä entistä tehokkaammasta uudelleen sijoittamisesta niiden ihmisten osalta, jotka ovat oikeutettuja kansainväliseen suojeluun
Tämän kautta pystyisimme vähentämään turvapaikanhakijoiden määrää, sekä järjestelmällisemmin tarjoamaan apua niille, jotka sitä todella tarvitsevat. Samalla nykyiselle hallitsemattomalle, epäinhimilliselle, salakuljettajien organisoimalle pakolaisvirralle saataisiin hallitumpi ja inhimillisempi muoto.
Ympäristö- ja energiapolitiikan osalta on helppo yhtyä Macronin tavoitteisiin ja vaatimukseen eurooppalaisesta johtajuudesta niin liikenteen kuin asumisenkin osalta. Digitalisaation ja tekoälyn mahdollisuuksiin on tartuttava, siihen palataan jo perjantaina Tallinnassa.

Maatalouspolitiikan osalta Macronin pohjahuoli oli oikea, kuinka vähentää byrokratiaa, luoda joustavuutta ja turvata elintarviketurvallisuus ja mahdollisuus elinkeinoon. Tätä keskustelua on tärkeä jatkaa maatalousuudistuksen yhteydessä.

Talouden osalta Macron peräänkuulutti yhteistä kunnianhimoa, hänen mukaansa euro on yhteisen Euroopan ydin. Näkemykseni mukaan EMU:n kehittämisessä on edettävä hallituin askelein. Ensin on saatava kunkin maan omat uudistukset tehtyä ja jäsenmaiden talous kuntoon. Pankkiunionin jo sovitut askeleet on toimeen pantava ja siten riskitasoa selvästi laskettava, ennen kun voidaan vakavasti puhua uusista rahaliiton syventämiseen tähtäävistä toimista. Macron ottaisi tältä osin liian suuria harppauksia.

Hän esitti myös vahvaa euroalueen budjettia. Perinteisten jäsenmaksujen lisäksi Macron esittää budjetin kartuttamista verotuksen elementtien kautta mm. ympäristö- ja yritysverotuksella. Näiden osalta voin heti sanoa, että verotusoikeuden antaminen Euroopan unionille ja budjetin voimakas kasvattaminen ovat asioita, joissa yhteisymmärryksen löytyminen tällä hetkellä tuntuu hyvin kaukaiselta. Suomi on suhtautunut verotusoikeuden antamiseen unionille kielteisesti, niin kuin suurin osa jäsenmaista.

Macron painottaa myös euroalueen vahvaa solidaarisuutta, tehokkuutta ja hyötyä. Allekirjoitan nämä, mutta solidaarisuuden toinen puoli on myös vastuu, jota emme voi tässä yhteydessä unohtaa. Macron tuo esille myös yhteisen valtiovarainministerin ja esittää useita muitakin institutionaalisia muutoksia. Itse lähden siitä, että nyt kartoitamme EMUn ongelmat ja haemme parhaat vaihtoehdot ongelmien ratkaisuksi. Tätä työtä teemme nyt hallituksessa ja haemme Suomen kannat EMUn jatkokehittämiseen yhdessä eduskunnan kanssa syksyn aikana.

Torstaina tapaamme EU:n hallitusten päämiesten kanssa Tallinnassa. Uskon, että illan keskustelusta tulee mielenkiintoinen.

Vanhemmat kirjoitukset »