Kuvagalleria

Dancers in Red

Tekniset tiedot

  • Merkki: Chevrolet El Camino, vm. -87
  • Moottori: 400 cid (6,5 l), remmiahdettu, automaatti vaihteet
  • Polttoaine: Puu, vaihtoehtoisesti bensiini
  • Polttoaineen kulutus: Puuta noin 40 kg / 100 km
  • Polttoainekustannus: 2 ?/100 km
  • Toimintamatka: Hieman yli 200 km/ tankillinen (mahd. ottaa nopeudesta riippuen 1300 km polttoaine mukaan)
  • Huippunopeus: yli 140 km/h
  • Oma paino ajokunnossa: ~ 2 000 kg
  • Kaasutinlaitteisto: Rakennettu 2007
  • Moottorin elektroninen ohjaus: Motec M800, sähköisesti ohjattu seoksen lamda-säätö, bensiinin ja puukaasun yhteiskäytön mahdollisuus, automaattinen kaasuttimen sytytys
  • Päästöt: Täyttää E4-normin katsastusmittauksessa puukaasulla

ekokortteli.jpg
http://www.youtube.com/watch?v=x6168-5S9io

Sisältölaatikko

Teksti tai HTML-koodi

Sisältölaatikko

Teksti tai HTML-koodi

Sisältölaatikko

Teksti tai HTML-koodi

Viimeisimmät

Blogin arkisto

Pohjoismaista avointa yhteiskuntaa puolustettava

Lauantai 8.4.2017 klo 9:36

Maanantaina Pietarissa ja perjantaina Tukholmassa tapahtuneet terroriteot järkyttävät. Me suomalaiset otamme osaa viattomien uhrien, heidän läheistensä ja naapureidemme suruun.

Suomi ja Ruotsi ovat molemmat avoimia ja kansanvaltaisia yhteiskuntia, joilla on tiiviit siteet keskenään. Ruotsissa asuu ja on päivittäin käymässä paljon suomalaisia. Tukholman väkivallanteko tapahtui aivan kaupungin ydinkeskustassa kadulla, joka on monelle meistä hyvin tuttu esimerkiksi laivaristeilyiltä.

Siksi Tukholman tapahtumat viiltävät erityisen syvälle. On ymmärrettävää, että ihmisiä pelottaa.  Moni suomalainen kokee turvattomuutta etenkin, kun kansainvälinen tilanne on muutenkin kiristymässä. Uutisista maailmalta, kuten Syyriasta, välittyy väkivalta ja inhimillinen hätä.

Emme tiedä vielä Tukholman iskun yksityiskohtia. Ruotsin viranomaiset eivät tätä kirjoittaessani ole vahvistaneet tietoja tekijästä tai tekijöistä saati teon motiivista.

Suomen hallitus ja viranomaiset seuraavat tarkoin ja ympärivuorokautisesti tilannetta Ruotsissa. Annamme osaltamme Ruotsin hallitukselle ja viranomaisille kaiken heidän tarvitsemansa avun ja tuen.

On myös ymmärrettävää, että ihmiset kysyvät, voiko Tukholman iskun kaltainen veriteko tapahtua Suomessa.

Suomen turvallisuustilanne ei ole muuttunut, eikä maahamme kohdistu välitöntä uhkaa. Yksittäisten terrorististen väkivallantekojen uhka on kuitenkin valitettavasti myös Suomessa olemassa. Vaikka uhka on epätodennäköinen,
suhtaudumme siihen äärimmäisen vakavasti.

Hallitukselle tärkeintä on kaikissa oloissa pitää huolta Suomen ja suomalaisten turvallisuudesta. Varmistamme, että poliisilla ja muilla turvallisuusviranomaisillamme on riittävät voimavarat ja toimivaltuudet. Parhaillaan on valmisteilla maamme tiedustelulainsäädännön uudistus.

Teemme yhteistyötä kahdenvälisesti ja EU:n puitteissa terrorismin torjumiseksi. Yhteistyötä etenkin tietojenvaihdon osalta on edelleen lisättävä. Kestäviä ratkaisuja saadaan aikaan vain niin, että terrorismin syihin puututaan päättäväisesti. Sodat ennen muuta Lähi-idässä on saatava loppumaan.

Terroristien tavoitteena on kylvää vihaa, pelkoa ja epäluottamusta sekä saada ihmiset asettumaan toisiaan vastaan. Pahaan ei kuitenkaan pidä vastata pahalla. Sen sijaan tarvitsemme nyt enemmän kuin koskaan hyvyyttä, lämpöä ja toisten ihmisten kunnioitusta.

Siihen suomalaiset voivat luottaa, että hallitus ja viranomaiset tekevät kaiken mahdollisen yhteiskuntamme turvallisuuden ja ihmisten turvallisen arjen eteen koko maassa.

Tärkeintä on, että emme anna pelolle tilaa vaan pidämme kiinni avoimesta demokraattisesta yhteiskunnasta.

Helsingissä on vaihtoehto

Perjantai 7.4.2017 klo 14:51

Keskusta on nimennyt professori, kaupunginvaltuutettu Laura Kolben ehdokkaaksemme Helsingin pormestariksi.

Helsingin menestyminen myös tulevaisuudessa on tärkeää koko maalle - ja päinvastoin. 100-vuotias Suomi tarvitsee kestävästi kasvavan pääkaupungin ilman vastakkainasettelua maakuntien kanssa. Laura Kolbe on tätä ajattelua usein korostanut.

Kolbe myös tietää, että Helsingillä on vuosien ajan paisuneita ja edelleen ratkaisemattomia haasteita: pitkäaikaistyöttömyys, palvelujen riittämättömyys, ihmisten ja kaupunginosien eriarvoistuminen, asuntopula sekä asumisen kalleus. 

Myös kaupunkilaisten äänen on kuuluttava nykyistä paremmin Helsingin päätöksenteossa. Tuoreessa muistissa ovat Keskuspuiston käsittely yleiskaavassa ja Malmin lentokentän kohtalo.

Helsinginkin työttömyyttä helpottaa, että olemme monen vuoden alamäen jälkeen saaneet aikaan käänteen parempaan maamme talous- ja työllisyystilanteessa. Viemme sote-uudistuksen maaliin, joka on ehkä yksi historiamme suurimmista rakenteellisista uudistuksistaMinisteri Tiilikaisen esityksestä tehty päätös Raide-Jokerin rakentamisesta auttaa osaltaan asuntopulaan ja joukkoliikenteen paranemiseen Helsingissä. 

Helsingissä on tehty monia valtakunnallisestikin edistyksellisiä ratkaisuja, mutta paljon on vielä tehtävää. Kuntapolitiikassa haasteisiin tartutaan yhdessäHelsingissä Keskusta on aina ollut yhteistyötä yli puoluerajojen rakentava ryhmä ja kantanut omalta osaltaan vastuuta.

Helsinkiläisten kodit lämpenevät kivihiilellä ja muulla tuontifossiilisella. Kestävä kehitys uhkaa Helsingissä surkastua pelkäksi brändipuheeksi, mikäli Suomen viimeinen kivihiililaitos löytyy keskeltä pääkaupunkiamme. Keskustalle kestävä kehitys merkitsee konkreettisia tekoja paikallistasolta lähtien. Se edellyttää päättäjiltä tahtoa ja rohkeutta. 

Asumisen ja liikkumisen on pohjauduttava uusiutuvaan energiaan. Julkisessa liikenteessä Helsingillä olisi kaikki eväät siirtyä nopeastikin 100 % uusiutuvaan energiaan. Puurakentamiselle on viimein annettava aito mahdollisuus.   Kaavoitukseen on saatava uudenlaista vireyttä ja vuosien varrella kertyneeseen byrokratiaan on viimein tartuttava. Jokien on voitava virrata vapaana ja viheralueiden vihertää, vaikka kaupunki kehittyy samallaNämä kaikki ovat tärkeitä asioita Helsingin Keskustalle. 

Keskustalaiset ovat myös johdonmukaisesti olleet Malmin lentokentän säilyttämisen puolella. Edellisen hallituksen päätöstä emme pysty muuttamaan. Siihen pystyy ainoastaan Helsingin kaupunki itse ja kaupungin päättäjät. Avaimet päätöksen muuttamiseen ovat uudella valittavalla valtuustolla. Keskustalaiset ovat Malmin säilyttämisen kannalla.  

Kaupunkilaiset ansaitsevat sen, että Helsingin ongelmista ja niiden ratkaisemisesta keskustellaan perusteellisesti ennen kuntavaaleja ja pormestarin valintaa. Laura Kolbe ja kaikki Keskustan ehdokkaat ovat tähän keskusteluun osallistuneet

Vaalikopissa helsinkiläiset sitten päättävät, minkälaisilla muutoksen eväillä tulevaisuutta rakennetaan. Keskustan vaihtoehto on kestävä, puhdas, työllistävä ja kulttuuriltaan rikas Helsinki, jossa kaikista helsinkiläisistä ja koko kaupungista pidetään huolta.

Huolenpitoa koko maasta

Perjantai 7.4.2017 klo 8:02

Julkaistu alunperin Maaseudun Tulevaisuudessa 7.4.2017

Sunnuntain kuntavaaleissa päätetään kaikkien suomalaisten lähi- ja peruspalvelujen tulevaisuudesta.

Jokaisesta on pidettävä huolta ja palvelut on turvattava tasa-arvoisesti koko maassa. Siksi sosiaali- ja terveyspalvelu- sekä maakuntauudistus on lopultakin toteutettava. Lääkäriin pääsy ja laadukas koulutus kuuluvat kaikille. Enää ei ole varaa vatuloida. Keskustajohtoinen hallitus on pitänyt huolen siitä, että kunnilta ei leikata valtionosuuksista. Se olisi pois lähi- ja peruspalveluista, kuten peruskouluista. Kuntatalous onkin tällä vaalikaudella vahvistunut.

Kuntavaaleissa on kyse myös siitä, että rakennetaanko koko maata tasapainoisesti jatkossakin. 

Viime kuukausina on kyhäilty vastakkainasettelua maaseudun ja kaupunkien ja etenkin pääkaupunkiseudun ja muun Suomen välille. En ymmärrä alkuunkaan tällaista ajattelua. Koko Suomea tarvitaan.

Suomen suunta on monen vuoden alamäen jälkeen kohti parempaa. Talous kasvaa. Yhä useampi on saanut työpaikan. Käänne lähti viime keväänä liikkeelle Lapista, kun matkailijoiden määrä lisääntyi tuntuvasti. Tämäkin osoittaa, että Suomen nousuun tarvitaan kaikkia maakuntia ja niiden luontaisia voimavaroja. Tätä maata on rakennettava alhaalta ylöspäin ihmisiin luottaen. Myös maaseudulla on oltava asumisen ja rakentamisen vapaus.

Kestävintä aluepolitiikkaa on edellytysten luominen työpaikoille ja yrityksille. Siksi edistämme määrätietoisesti kotimaisten luonnonvarojemme hyödyntämiseen ja korkeaan osaamiseemme perustuvaa biotaloutta.

Keskustelin keskiviikkona Kiinan presidentin kanssa muun muassa elintarvikeviennin lisäämisestä Kiinaan. Toivotin myös heidän investointinsa tervetulleiksi Pohjois-Suomen biotuotetehtaisiin. Näillä tapaamisilla pyritään vauhdittamaan koko Suomen elinvoiman rakentamista.

Sote-etenee määrätietoisesti. Eduskunnassa ovat jo soten järjestämislaki ja maakuntalaki. Uudistuksella siirretään nykyisin lähes 200 eri kunnallisen organisaation järjestämä sosiaali- ja terveydenhuolto 18 maakunnalle. 

Viimeisimmät linjaukset tehtiin tällä viikolla. Sote-uudistuksen valinnanvapauslaki astuu voimaan 1.1.2019. Tällöin valinnanvapauden piirissä ovat asiakasseteli, henkilökohtainen budjetti ja suun hammashoito.

Maakunnilla, kuten tiedämme, on hyvin erilaiset valmiudet panna toimeen valinnanvapautta. Maakunnat saivat kaipaamaansa joustavuutta toimeenpanoon ja kaikki voivat nyt edetä kykyjensä mukaisesti. Kaikilla on nyt riittävästi aikaa. Valinnanvapauden myötä lääkäriin pääsy helpottuu ja jonot lyhenevät. Keskustalle on tärkeää, että suomalainen upea neuvolajärjestelmä voi säilyä osana julkista terveydenhuoltoa. Tästä maakunnat päättävät itsenäisesti.

Minulle huolenpito koko Suomesta tarkoittaa myös sitä, että tiet, radat, muut väylät ja tietoliikenneyhteydet ovat kunnossa koko maassaNäin turvaamme myös elinkeinoelämän edellytykset. Keskustajohtoinen hallitus on investoinut mittavasti näihin tällä vaalikaudella.

On tärkeää, että mahdollisimman moni suomalainen käyttää äänioikeuttaan ylihuomenna sunnuntaina. Mitä ahkerammin koko maassa äänestetään, sitä varmemmin jokaisen maakunnan ääni kuuluu ja koko maata rakennetaan tasapainoisesti myös tulevaisuudessa. Se on huolenpitoa – huomennakin.

 

Soten valinnanvapauden toimeenpanoon vaiheistus

Keskiviikko 5.4.2017 klo 16:37

Sosiaali- ja terveydenhuollonuudistuksen sekä maakuntauudistuksen kokonaisuus ovat itsenäisen Suomen historian suurin yksittäinen uudistus. Hallitukset, ministerit, puoluejohtajat ja muut tekijät tulevat ja menevät, mutta uudistus jää. Sen takia olemme huolellisia, mutta myös päättäväisiä.

Sotessa on ollut useita vaiheita, kuten me kaikki varsin hyvin tiedämme. Uudistukseen lähdettiin, koska pitkällä aikavälillä sote-kustannukset olivat karkaamassa ja kuntien resurssit eivät enää yksinkertaisesti olisi riittäneet.

Uudistuksen tärkeimmät tavoitteet ovat edelleenkin terveyserojen kaventaminen ja kustannusten hallinta. Tavoitteena on, että vuoteen 2030 mennessä kustannukset ovat 3 miljardia euroa pienemmät kuin ne olisivat ilman uudistusta.

Eduskunnassa ovat jo soten järjestämislaki ja maakuntalaki. Uudistuksella siirretään nykyisin lähes 200 eri kunnallisen organisaation järjestämä sosiaali- ja terveydenhuolto 18 maakunnalle. Näin palvelujen järjestämisestä vastaa leveämmät hartiat, joka on ollut koko ajan yksi uudistuksen keskeinen tavoite. Maakunnista taas tulee vahvoja julkisia toimijoita ja tehtävistä säädetään tarkemmin maakuntalaissa.

Uudistuksen perusperiaatteista vallitsee aika laaja yhteisymmärrys sekä poliittisten toimijoiden että kansalaisten keskuudessa: vahva julkinen toimija järjestäjänä, järjestäminen ja tuottaminen erotettu, integraatio eli saumaton hoitoketju, kustannusten hallinta, lääkärijonojen purkaminen sekä painopisteen siirtäminen perustasolle.

Viime aikoina on keskusteltu erityisesti valinnanvapaudesta, joka on uudistuksen viimeinen ja samalla uusi palanen. Hallitus ei missään nimessä tule hyväksymään sellaista valinnanvapausjärjestelmää sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän osaksi, jonka toimeenpanoon ei ole varattu riittävästi aikaa. Se on ehdoton edellytys uudistuksen toteuttamiseksi. Nyt sekin on turvattu. Palaute on kuultu.   

Valinnanvapauslaki astuu voimaan 1.1.2019. Tällöin valinnanvapauden piirissä ovat asiakasseteli, henkilökohtainen budjetti ja suun hammashoito. Maakunnilla, kuten tiedämme, on hyvin erilaiset valmiudet panna toimeen valinnanvapautta. Osa maakuntien sote-keskuksista aloittaa puoli vuotta etuajassa, osa aloittaa puoli vuotta jäljessä ja hitaimmat saavat painavista syistä lisäajan vuoden 2020 loppuun asti.

Osassa maakunnissa ollaan jo aika pitkällä ja kannustan edelläkävijöitä toimimaan niin sanotusti pilottimaakuntina. Valinnanvapauspiloteille on tulossa erillistä kannustusrahaa. Tällaisella vaiheistuksella kaikki ehtivät mukaan ja muutos on hallittu. 

Lausuntopalautteissa oli myöskin huolta niin sanotusta kermankuorinnasta. Tuottajien korvaukset ja varsinkin sanktiot tai bonukset estävät kermankuorintaa. Lisäksi asiakkaiden valinta tullaan kieltämään laissa.

Rahoituksen kriteerejä muutetaan ihmisten hyvinvointi- ja terveysriskiin perustuvaan malliin pohjautuvaksi. Mallissa on myös tehokkaat kannustimet. Myös yhteiskuntavastuuta ja verotustietojen avoimuutta koskevaa säädöstä korostetaan. Tiedämme, mihin yhtiöt maksavat veronsa ja kuinka paljon ne tuloksestaan veroa maksavat.

Lisäksi neuvolat ovat herättäneet huolta. Hallitus sopi, että maakunta saa päättää, onko se maakunnan liikelaitoksessa vai valinnanvapauden piirissä. Mutta jos välillä hyppään mahdollisesti tulevan maakuntapäättäjän asemaan, niin siinä asemassa kyllä suosittelisin neuvoloiden säilyttämistä maakunnan liikelaitoksessa, en osana valinnanvapautta.  

Lakiesitys annetaan toukokuun alussa eduskunnalle tarkistusten ja käännösten jälkeen.

Uudistukset ovat olleet Suomessa liian pitkään tekemättä. Enää ei voi jättää tekemättä. Se mikä tehdään, tehdään huolella, mutta päättäväisesti edeten.

Puhe Maanpuolustuskurssiyhdistyksen kevätkokouksessa

Torstai 30.3.2017 klo 21:58

(muutosvarauksin)


Arvoisat kuulijat,
Hyvät naiset ja herrat,

Osallistuin viime viikonloppuna Roomassa muiden EU-johtajien kanssa mieleenpainuvaan tapahtumaan. Juhlistimme vuonna 1957, siis 60 vuotta sitten, tehtyjä sopimuksia, joilla luotiin nykyaikaisen Euroopan unionin perusta.

Kuten hyvin tiedämme, rakentui Euroopan integraatio 1950-luvulla rauhanprojektiksi, kahden maailmansodan raunioille. Eurooppalaiset olivat sotineet keskenään mitä karmeimmalla tavalla. Monet yhteiskunnat, taloudet ja ihmiselämät olivat sotien jälkeen riekaleina. Muistammeko kuitenkaan enää, miksi Euroopassa tuolloin ylipäätään sodittiin?

Kuusikymmentä, seitsemänkymmentä vuotta eivät kansakuntien historiassa ole pitkäkään aika. Ihmisen muisti kulkee valitettavasti lyhyemmissä sykleissä, ja siksi iso kuva tahtoo usein unohtua.

Vaikka Euroopan unionissa erilaista köydenvetoa arjen politiikasta tälläkin hetkellä riittää, on integraation suuri kivijalka kuitenkin pitänyt: yhdistynyt Eurooppa on saanut elää rauhan ja vaurastumisen aikaa jo usean vuosikymmenen ajan. Monille tästä on tullut itsestäänselvyys, ja ironista kyllä, kun jostain asiasta tulee itsestäänselvyys, päätyy se vaaravyöhykkeelle. Sen hoitaminen ja vaaliminen jää sivuseikaksi. Kiitollisuus siitä unohtuu.

Eurooppa on viime vuosina havahtunut siihen, että kaikki ei enää olekaan niin kuin ennen. Muu maailma ei enää katsokaan meitä loistavana esimerkkinä yhteiskuntien ja arvojen järjestymisestä, vaan myös vanhentuvana ja jopa taantuvana mantereena. Ulkoisten rajojemme turvaamiseksi ei enää riitäkään pelkkä rakentava vuoropuhelu ja taloussuhteiden kehittäminen naapureidemme kanssa. Myös jakolinjat omien yhteiskuntiemme sisällä ovat alkaneet terävöityä ja jopa tulehtua.

Kuten viime viikon Rooman julistuksessa totesimme: ”Euroopan unionilla on tänään vastassaan sekä maailmanlaajuisesti että eurooppalaisittain ennennäkemättömiä haasteita: alueelliset konfliktit, terrorismi, kasvavat muuttopaineet, protektionismi sekä sosiaalinen ja taloudellinen eriarvoisuus.”

Kohti alati auvoisempaa tulevaisuutta purjehtinut eurooppalainen yhteistyö on joutunut todella pysäytetyksi ja herätetyksi. Tällaisiin muutoksiin on aivan pakko reagoida – eikä vain juhlapuhein, vaan teoin. Meidän on pakko kysyä itseltämme: keitä me oikein olemme, mihin asioihin me uskomme ja mitä olemme niiden puolesta valmiita tekemään?

Hyvät ystävät,

Eurooppalainen yhteistyö on usein kuin vanha dieselmoottori. Käynnistyy hitaasti ja alkaa rullata raskaasti, mutta vauhtiin päästyään menee päättäväisesti eteenpäin.

Tällaisessa tilanteessa olemme nyt. Olemme kaivaneet esille tämän päivän eurooppalaisen yhteistyön olennaisinta ydintä ja olemme luvanneet toisillemme, että nyt myös keskitymme niihin. Rooman julistuksessa tiivistimme Euroopan unionin tärkeimmät tehtävät neljään kohtaan: turvallinen ja suojattu Eurooppa; vauras ja kestävästi kehittyvä Eurooppa; sosiaalinen Eurooppa; vahvempi Eurooppa globaalistuneessa toimintaympäristössä.

On merkille pantavaa, että ihan ensimmäisenä mainitsimme juuri turvallisen ja suojatun Euroopan. Euroopan ja eurooppalaisten turvallisuuden vahvistaminen on meille nyt ensiarvoisen tärkeä tehtävä. Tämä ei tarkoita sitä, että haluaisimme nyt kääriä Euroopan panssarihaarniskaan ja laittaa kaikki ikkunaluukut kiinni. Päinvastoin, tämä tarkoittaa Euroopan vahvistamista avoimena, itsestään ja kansalaistensa turvallisuudesta vastuuta kantavana toimijana.

Tämä ei tarkoita vain sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden klassisten pilareiden vahvistamista. Meidän täytyy katsoa myös sitä, miten jokainen meistä rakentaa ja puolustaa turvallista yhteiskuntaa. Olemme syystäkin kantaneet suurta huolta siitä, miten eurooppalaiset yhteiskuntamme tällä hetkellä voivat, Suomi niiden mukana. Pysyvätkö kaikki kansalaiset muutoksessa mukana – nuoret, vanhat, miehet, naiset, maahanmuuttajat, kantaväestö? Kokevatko ihmiset enää, että nykyinen järjestelmämme pystyy tuottamaan tässä ajassa tarvittavia päätöksiä ja ratkaisuja?

Olen ennenkin sanonut, että järjestelmäämme totisesti saa haastaa uusiutumaan ja suoriutumaan paremmin. Mutta tuo haastaminen ei saa rapauttaa demokraattisen yhteiskuntamme kivijalkoja – sananvapautta, suvaitsevaisuutta, ihmisoikeuksia, kunnioitusta yhteisiä sääntöjä kohtaan. Tässä asiassa olemme turvallisuuden laajempien peruskysymysten äärellä. Tällainen arjen turvallisuuden rakentaminen ja puolustaminen on näinä aikoina jokaisen suomalaisen ja eurooppalaisen tehtävä.   

Hyvät naiset ja herrat,

Kuten edellä totesin, syntyi eurooppalainen integraatio rauhanprojektiksi. On kuvaavaa ja Euroopasta paljon kertovaa, että rauhaa rakennettiin ja puolustettiin vuosikymmenten ajan etenkin taloudellisen yhteistyön ja inhimillisen kanssakäymisen voimin. Myös puolustus- ja muusta turvallisuusyhteistyöstä puhuttiin, mutta asia ei saanut todellista tuulta alleen.

Kuten niin usein elämässä, piti jotain tapahtua, ennen kuin asialle lopulta alettiin tehdä jotain. Venäjän toimet Ukrainassa; terrori-iskut Pariisissa, Brysselissä ja muualla; maahanmuuttokriisi. Ja nyt viimeisimpänä Yhdysvaltain vaalit, joiden seurauksena vaatelias viesti eurooppalaisten vahvemmasta omasta vastuunjaosta on kantautunut Atlantin yli suorana ja selkeänä.

Yhdysvaltain viesti on ollut suunnattu ennen kaikkea eurooppalaisille Nato-maille. Suomea tämä viesti ei siksi suoraan kosketa, mutta sen perusajatukseen voimme mekin silti hyvin yhtyä: on tärkeää, että Eurooppa alkaa kantaa itse enemmän vastuuta omasta turvallisuudestaan ja puolustuksestaan.

Suomi on sitä aina tehnytkin pitämällä huolen omasta maanpuolustuksestaan. Sotilasliittoon kuulumattomana maana olemme pitäneet hyvän huolen omasta kotipesästämme mutta olemme ymmärtäneet myös sen, että olemalla hyvin varautunut toimintaympäristömme muutoksiin tuotamme turvallisuutta myös laajemmin.

Puolustusbudjettimme on omissa tilastoissamme tällä hetkellä 1,3 % BKT:sta, euroina tämä tarkoittaa 2,8 miljardia. Jos kuitenkin käyttäisimme BKT-osuuden laskemisessa samaa laskentatapaa kuin Nato-maat, olisi prosenttiluku jo 1,6 %, euroina 3,4 miljardia.

Jos suunnitelmissa olevat strategiset suorituskykyhankkeet eli merivoimien alushankinnat ja ilmavoimien hävittäjähankinnat toteutuvat, nousee BKT-osuus nykyisellä laskentatavallamme 2020-luvulla korkeimmillaan 1,8–2 prosenttiin, ja Nato-maiden käyttämällä laskentatavalla 2–2,25 prosenttiin BKT:stä. Pohjolan äärillä on siis ponteva maa, joka ei taatusti ole eurooppalaisen turvallisuuden heikoin lenkki.

Puolustusbudjetin BKT-osuuksista puhuttaessa liikutaan aritmeettisesti prosenttiyksikköjen kymmenyksissä. Niiden takana on kuitenkin merkittäviä summia aivan oikeaa rahaa, jonka tehokas ja läpinäkyvä käyttö on tärkeää. Tämä on tilanne Suomessa, ja tämä on tilanne myös monissa meille läheisissä eurooppalaisissa maissa, kuten Saksassa.

Prosenttiyksikköjen kymmenykset ovat Saksan kansantalouden mittakaavassa todella suuria lukuja. Saksan puolustusmenojen BKT-osuushan on tällä hetkellä vain noin 1,2 %, joka kuitenkin euroissa tarkoittaa noin 37 miljardia euroa vuodessa. Jos Saksa huomenna kertaheitolla nostaisi puolustusmenonsa Nato-maiden tavoitteeksi asetettuun 2 prosenttiin, joutuisi se tämän päivän tilanteeseen verrattuna lähes tuplaamaan vuosittaiset puolustusmenonsa. Nopealla laskutoimituksella tämä tarkoittaisi noin 25 miljardin euron kertaluontoista tasokorotusta maan vuotuisiin puolustusmenoihin.

Nato-maiden puolustus on kuin nyyttikestit, jos tällainen ilmaisu sallitaan – yhteistä Nato-armeijaa ei ole, vaan kukin jäsenmaa tuo yhteistyöhön omat suorituskykynsä. Näin ollen myös rahalliset lisäpanostukset puolustukseen olisivat panostuksia nimenomaan kunkin maan omiin kyvykkyyksiin, mutta sitä kautta myös yhteisiin päämääriin.

Sama pätee myös EU:n yhteiseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan. EU on yhdessä juuri niin vahva kuin sen jäsenmaat haluavat sen olevan. Ja nyt tuolle vahvuudelle on tilausta. Puhuttuani asiasta useiden eurooppalaisten kollegoideni kanssa olen vakuuttunut siitä, että mahdolliset Nato-tavoitteiden mukaiset kansallisten puolustusbudjettien korotukset voivat hyödyttää myös EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämistä.

Me kaikki, niin sotilasliittoon kuulumattomat kuin siihen kuuluvatkin maat, haluamme ehdottomasti välttää päällekkäisyydet Nato-yhteistyön kanssa. Niin EU:ssa kuin Natossakin vallitsee yhteisymmärrys siitä, että näiden kahden toimijan tulee täydentää toisiaan. Euroopassa riittää paljon tekemätöntä, EU:lle kuin nenä päähän sopivaa työsarkaa muun muassa kybersuorituskykyjen kehittämisessä sekä hybridioperaatioihin varautumisessa.

Uskallan siksikin olla toiveikas sen suhteen, että EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämisessä viime aikoina nähdyt edistysaskeleet ovat tällä kertaa aitoja.

Hyvät kuulijat,

Hallitus on antanut eduskunnalle sekä ulko- ja turvallisuuspoliittisen että puolustuspoliittisen selonteon. Niiden molempien toimintaympäristökuvaus perustuu samaan analyysiin. Niiden molempien keskeiset viestit Suomen linjauksista ovat luonnollisesti samat. Toteamme molemmissa selonteoissa, että Euroopan unioni on Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan keskeisin toimintakehys ja tärkeä turvallisuusyhteisö, sekä Suomen arvoyhteisö. Suomen näkemyksen mukaan EU:n yhteisvastuulauseke ja keskinäisen avunannon lauseke vahvistavat unionia turvallisuusyhteisönä ja lisäävät jäsenvaltioiden keskinäistä solidaarisuutta.

On siksi selvää, että Euroopan unionin tulevaisuustyössä Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisena tavoitteena täytyy olla EU:n kokonaisvaltainen kehittäminen turvallisuusyhteisönä. Suomen näkemyksen mukaan EU:n yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa sekä puolustusyhteistyötä tulee vahvistaa. Sille on nyt tilausta, ja sille on nyt momentum. Tämä on yhtäältä Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisten intressien mukaista, ja toisaalta lisääntyvä eurooppalainen yhteistyö tukee myös kansallista puolustustamme – on kyse sitten joukkojen käytön kehittämisestä, materiaalista ja infrastruktuurista, puolustusteollisuuden tukemisesta tai uusiin uhkiin vastaamisesta. Tiiviimpi eurooppalainen yhteistyö vahvistaa EU:n asemaa myös globaalina toimijana.

Tämän vuoksi Suomi on ollut yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämisessä yksi aktiivisimmista jäsenmaista. Vaikutamme vahvasti. On ollut ilahduttavaa huomata, että saman vision jakavat kanssamme nyt monet muutkin jäsenmaat, niin tärkein ja läheisin naapurimme Ruotsi kuin monet Nato-maatkin.

Viime aikoina julkisessa keskustelussa on pohdittu paljon sitä, mitä unionin eriytyvä tai eritahtinen kehitys tarkoittaa.

Suomi on tälläkin hetkellä mukana kaikissa eritahtisen yhteistyön muodoissa. Olemme kaiken lisäksi osoittaneet niille vahvan tukemme näinä eurooppalaisen yhteistyön tuulisina aikoina emmekä ole lähteneet mukaan yhteistyötä kritisoiviin laulukuoroihin. Olemme toimineet näin, koska se on Suomen etu. Olemme toimineet näin, koska vain olemalla mukana voimme vaikuttaa. Me uskomme eurooppalaiseen yhteistyöhön ja sen vahvaan arvopohjaan.

Olemme mukana vapaan liikkuvuuden Schengen-sopimuksessa. Olemme mukana Euroopan talous- ja rahaliitto EMUssa ja otimme ensimmäisten joukossa käyttöön yhteisvaluutta euron. Ja nyt olemme etulinjassa kehittämässä puolustusyhteistyötä, josta voi tulla seuraava konkreettinen eritahtisuuden muoto.

Me hyväksymme Euroopan unionin eritahtisen kehityksen kahdella reunaehdolla. Ensinnäkin sen on tapahduttava nykyisen perussopimuksen puitteissa; emme halua halvaannuttaa unionin toimintakykyä vuosia kestäviin sopimusneuvotteluihin. Toiseksi eritahtisen kehityksen on säilyttävä avoimena kaikille jäsenvaltioille, vaikka eteneminen tapahtuisikin eriaikaisesti; unionin yhtenäisyys on meille erittäin tärkeää emmekä halua jakaa jäsenvaltioita a- ja b-luokan jäseniin. Eli, vaikka turvallisuus- ja puolustusyhteistyötä nyt lähtisi syventämään vain pienempi joukko maita, Suomi niiden mukana, olisivat myös kaikki muut myöhemmin tervetulleita mukaan.

Mitä tämä eriytyvä yhteistyö Euroopan unionin yhteisessä turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa sitten voisi olla? Näen, että kyse voi olla erilaisista moduuleista, joihin kukin halukas jäsenmaa voi osallistua omien tarpeidensa ja suorituskykyjensä mukaisesti. Kuten jo edellä totesin, EU:n yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka toimii jäsenmaiden yhteistyön varassa: yhteistä armeijaa ei ole eikä tule, mutta omat eväät yhdistämällä voidaan saada aikaan varsin komea kattaus.

Viime vuoden puolella, mukaan lukien joulukuun Eurooppa-neuvostossa, linjatun pohjalta nyt alkuvuodesta työn alla on ollut erityisesti kolme kokonaisuutta: kriisinhallinnan suunnittelu- ja johtokyky, pysyvä rakenteellinen yhteistyö, ja puolustuksen vuosittainen arviointi.

Mitä nämä kolme asiaa sitten pitävät sisällään?

Ensin mainittu, eli EU:n kriisinhallintaoperaatioiden suunnittelu- ja johtokyky, on edennyt näistä nopeimmin. Kriisinhallintaoperaatioiden tehokas toteutus vaatii, että EU:lla on käytettävissään tarvittavat esikuntajärjestelyt. Ongelmana on tähän saakka ollut järjestelyjen hajanaisuus. Ulkoasiainneuvosto eli EU:n ulkoministerikokous päättikin aiemmin tässä kuussa ensimmäisestä konkreettisesta toimesta: osaksi Brysselissä sijaitsevaa EU:n sotilasesikuntaa perustetaan sotilaallisista koulutusoperaatioista vastaava suunnittelu- ja johtokyky. Suomen kannalta hienoa on se, että sen johtoon tulee EU:n sotilasesikunnan päällikkö, kenraaliluutnantti Esa Pulkkinen. EU:n sotilaallisia koulutusoperaatioita on tällä hetkellä käynnissä kolmessa Afrikan maassa – Keski-Afrikassa, Malissa ja Somaliassa.

Tämä on siis kuitenkin vasta ensimmäinen, pieni mutta tärkeä askel. Suomen pidemmän tähtäimen tavoitteena on pysyvä esikuntarakenne, joka kattaisi sekä sotilaalliset että siviilikriisinhallinta operaatiot. Tämä tarvittaisiin myös, jotta EU voisi paremmin vastata niistä tehtävistä, joita se on itselleen globaalistrategiassaan asettanut.

Toinen mainitsemistani asioista on pysyvä rakenteellinen yhteistyö. Kyseessä on kenties vähän EU-jargonilta maistuva termi, joka kannattaa kuitenkin kärsivällisesti palastella ihan konkreettisiksi asioiksi, sillä se on todella tärkeä asia.

Pysyvässä rakenteellisessa yhteistyössä kyse on sotilaallista suorituskyky-yhteistyötä koskevasta mekanismista. Ne jäsenmaat, jotka täyttävät korkeammat sotilaallisia suorituskykyjä koskevat kriteerit ja ovat tehneet keskenään tiiviimpiä sitoumuksia, oikeutetaan käynnistämään yhteistyötä unionin puitteissa. Mekanismi siis mahdollistaa erikseen sovittavilla aloilla tehtävän yhteistyön, johon kaikki jäsenmaat eivät välttämättä osallistu.

Pysyvän rakenteellisen yhteistyön hankkeet voivat keskittyä joko uusien suorituskykyjen kehittämiseen tai olemassa olevien parempaan hyödyntämiseen. Konkreettisia hankkeita jäsenmaat eivät vielä juuri ole ehdottaneet – poikkeuksena Saksa, jonka voi kaikesta päätellä olevan hyvin sitoutunut eurooppalaisen yhteistyön kehittämiseen. Se on jo ehdottanut yleisellä tasolla pysyvää rakenteellista yhteistyötä liittyen kriisinhallintaoperaatioihin – kuten niiden lääkintähuoltoon, logistiikkaan tai satelliittikuvayhteistyöhön.

Suomen näkemyksen mukaan on kuitenkin tärkeää, ettei pysyvä rakenteellinen yhteistyö rajoitu vain kriisinhallintaan, vaan että se kattaa puolustusyhteistyötä laajemmin. Suomi tuleekin tekemään omat ehdotuksensa pysyvän rakenteellisen yhteistyön kehykseen myöhemmin keväällä.

On selvää, että meidän ehdotuksemme tulevat liittymään jo aiemmin kansallisesti, muun muassa puolustusselonteossa linjattuun. Toteamme selonteon EU-yhteistyötä koskevassa osuudessa: ”Suomelle tärkeitä osa-alueita ovat muun muassa kriisinhallinta, avun antaminen ja vastaanotto, hybridiuhkiin vastaaminen, puolustusyhteistyön ja suorituskykyjen kehittäminen, huoltovarmuusjärjestelyiden luominen sekä puolustusteollisen ja -teknologisen osaamisen vahvistaminen.”

Tärkein jakolinja pysyvää rakenteellista yhteistyötä koskevassa keskustelussa kulkee tällä hetkellä siinä, painotetaanko halukkaiden ja kyvykkäiden maiden kunnianhimoisempaa etenemistä vai pyritäänkö pitämään osallistumiskynnys matalampana ja kaikki jäsenmaat mukana. EU:n ulkosuhdehallinto on esittänyt kaksitasoista mallia, joka pyrkii yhdistämään molemmat näkökulmat: ensimmäinen taso olisi yleinen, kaikille yhteinen rakenne ja hallinto, ja toinen taso olisivat yksittäiset hankkeet, joihin jäsenmaat osallistuvat omista lähtökohdistaan. Suomikin kannattaa tätä kaksitasoista mallia – siis lähtökohtaisesti kaikille avointa pysyvää rakenteellista yhteistyötä, jossa maat kuitenkin päättävät hankekohtaisesti, missä yhteistyössä ovat mukana.

Todettakoon vielä, että pysyvästä rakenteellisesta yhteistyöstä sovittiin jo vuoden 2009 Lissabonin sopimuksessa, mutta niin vain olemme vasta nyt jalkauttamassa sitä käytännön yhteistyöksi.

Kolmas alkuvuodesta työstetty asia koskee puolustuksen vuosittaista arviointia. Se tulee tukemaan EU-puolustusyhteistyön systematisointia ja sitovuuden lisäämistä. Suomen näkemyksen mukaan arvioinnin tulee täyttää kaksi tehtävää: sen tulee edistää EU-tason suorituskykytavoitteiden täyttämistä ja sen tulee tarjota jäsenmaille foorumi kansallista suunnittelua koskevaan koordinaatioon.

Edellä mainittua kolmea asiaa työstetään nyt kohti edessä olevia seuraavia etappeja: toukokuun ulkoasiainneuvostoa eli EU-ulkoministerikokousta sekä kesäkuun Eurooppa-neuvostoa eli EU-päämieskokousta varten.

Ja työ jatkuu myös muilla suunnilla. Edellä mainittujen kokonaisuuksien lisäksi kevään mittaan tullaan jatkamaan EU:n sotilaallisen ja siviilikriisinhallinnan tehostamista koskevaa työtä, EU–Nato-yhteistyön tiivistämistä sekä komission Euroopan puolustuksen alan toimintasuunnitelman toimeenpanoa.

Viimeksi mainittuun liittyen komissio valmistelee aiempaa yksityiskohtaisempaa esitystä puolustusrahaston perustamisesta. Tämä eurooppalainen puolustusrahasto tulisi sisältämään ns. tutkimusikkunan sekä suorituskykyikkunan. Tutkimusikkuna sisältäisi nimensä mukaisesti rahoitusta turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alan yhteiseen tutkimukseen.

Suorituskykyikkunan kohdalla suunnitelmissa on rahoitusväline, jonka avulla osallistuvat jäsenvaltiot voisivat yhdessä kehittää ja hankkia suorituskykyjä niiden kustannusten alentamiseksi. Se rahoitettaisiin yhdistämällä osallistuvien maiden kansallisia määrärahoja, joita mahdollisuuksien mukaan täydennettäisiin EU-budjettivaroin. Osallistuminen rahastoon perustuisi jälleen kerran vapaaehtoisuuteen, eli jokainen maa arvioisi osallistumisensa omista puolustuspoliittisista lähtökohdistaan. Suomi pitäisi EU-rahoituksen laajempaa hyödyntämistä puolustussektorilla kannatettavana ajatuksena.

Hyvät naiset ja herrat,

Euroopan unionin yhteisellä turvallisuus- ja puolustuspolitiikalla voidaan aidosti tuoda jäsenmaille lisäarvoa täydentäen sekä maiden omia kansallisia suorituskykyjä että niiden muita kansainvälisiä sitoumuksia. EU-puolella voidaan tehdä asioita, joita esimerkiksi Nato ei tee. Mainitsin jo edellä erityisesti kyberturvallisuuteen liittyvien toimintakykyjen kehittämisen sekä hybridioperaatioihin varautumisen. Molemmissa on kyse yhteiskuntien laajan valmiuden ja valppauden kehittämisestä, niiden vastustuskyvystä ja kestokyvystä tilanteissa, joissa niihin kohdistuu uudentyyppisiä, myös ei-sotilaallisia uhkia.

Kyberturvallisuus liittyy olennaisesti sähköisen ja verkotetun yhteiskunnan turvallisuuteen; tämän merkitys vain kasvaa digitalisaation ja asioiden internetin edetessä. Hybridivaikuttaminen on määritelmällisesti suunnitelmallista toimintaa, jossa valtiollinen tai ei-valtiollinen toimija voi hyödyntää samanaikaisesti erilaisia sotilaallisia keinoja tai esimerkiksi taloudellisia tai teknologiaan perustuvia painostuskeinoja sekä myös informaatio-operaatioita ja sosiaalista mediaa, ja pyrkii näin vaikuttamaan kohteena olevan valtion heikkouksiin ja saavuttamaan omat tavoitteensa.

Tällainen yhteiskuntien laajan turvallisuuden kehittäminen ja puolustaminen sopii erinomaisesti Euroopan unionin perusluonteeseen ja myös sen ajankohtaisiin tehtäviin. Kerroin puheeni alussa Rooman julistuksesta ja sen linjaamista kärkitehtävistä, joista ensimmäinen oli turvallinen ja suojattu Eurooppa. Totesin, että sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden klassisten pilareiden vahvistamisen ohella meidän täytyy katsoa myös sitä, miten jokainen meistä rakentaa ja puolustaa turvallista yhteiskuntaa. Totesin, että arjen turvallisuuden rakentaminen ja puolustaminen on näinä aikoina jokaisen suomalaisen ja eurooppalaisen tehtävä. Kansalaistaitoihimme tulisi kuulua uusien uhkien ja vaikutusoperaatioiden lukutaito.

Tällaista osaamista voimme rakentaa myös eurooppalaisella ja laajemmalla kansainvälisellä yhteistyöllä. Suomi on edennyt tässäkin asiassa eturintamassa. Eurooppalaisen hybridiosaamiskeskuksen perustaminen Helsinkiin on viime kuukausina edennyt hyvää vauhtia Suomen johdolla. Tämä osaamiskeskus on keskeinen osa myös EU:n ja Naton yhteistyöjulistuksen toimeenpanoa. Valmisteleviin kokouksiin on osallistunut toistakymmentä EU- ja Nato-maata, samoin kuin EU:n ulkosuhdehallinto ja Naton sihteeristö.

Keskuksen tavoitteena on kehittää valmiutta ja suorituskykyjä hybridiuhkien torjuntaan sekä lisätä ymmärrystä hybridiuhista ja yhteiskuntien haavoittuvuuksista. Keskeisiä toimintamuotoja tulevat olemaan strategisen tason analyysi, konsultointi, koulutus ja harjoitukset sekä verkostomainen yhteistyö. Verkostojen työn suunnitellaan liittyvän hybridivaikuttamiseen, terrorismiin liittyviin hybridioperaatioihin sekä valmiuteen ja resilienssiin eli yhteiskuntien yllä mainittuun vastustuskykyyn ja kestokykyyn.

Arvoisat kuulijat,

Palaan vielä kerran viime viikonlopun Rooman julistukseen, ja lainaan sitä:

”Olemme rakentaneet ainutlaatuisen unionin, jolla on yhteiset toimielimet ja vahvat arvot: rauhan, vapauden, demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen yhteisön, merkittävän talousmahdin, jossa sosiaalinen suojelu ja hyvinvointi ovat korkeammalla tasolla kuin missään muualla.

Yhtenäinen Eurooppa alkoi harvojen unelmana, josta tuli monien toivo. Sitten Euroopasta tuli jälleen yksi. Olemme tänään yhtenäisiä ja vahvempia: sadat miljoonat ihmiset kaikkialla Euroopassa hyötyvät elämästä laajentuneessa unionissa, joka on voittanut vanhat jakolinjat.”

Tällaista Euroopan unionia, Eurooppaa, yhteistä kotiamme olemme joka päivä rakentamassa ja puolustamassa. Sen turvallisuus on jakamaton – sinun, minun, meidän turvallisuutemme.

Hyvät naiset ja herrat,

Haluan kiittää teitä kutsusta Maanpuolustuskurssiyhdistyksen kevätkokoukseen – on aina ilo ja kunnia päästä vaihtamaan ajatuksia näin arvovaltaisen joukon kanssa. Keskustelu jatkukoon.

 

Suomi 100 -demokratiaviikkojen juhlaseminaarin avauspuheenvuoro

Torstai 30.3.2017 klo 9:36

(muutosvarauksin)

Arvoisat seminaariosallistujat!

Tänään juhlimme suomalaista demokratiaa Suomi 100 -demokratiaviikkojen merkeissä

Suomalainen demokratia on vanhempi kuin itsenäinen Suomi. Demokratia on peruskivijalka, jolle yhteiskuntamme on rakentunut.

Ensimmäiset eduskuntavaalit pidettiin kymmenen vuotta ennen maamme itsenäistymistä maaliskuussa 1907. Tuota ajanjaksoa leimasi optimismi, innostus ja kansalaisyhteiskunnan nousu. Edustuksellisen demokratiamme oli heti syntyessään moderni edelläkävijä. Näytimme suunnan maailmalle. Suomi myönsi ensimmäisenä täydet poliittiset oikeudet myös naisille. Vaalit perustuivat yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen.  eheytymiseen ja hyvinvointiyhteiskuntamme rakentumiseen. Tasa-arvo ja naisten vahva asema ovat olleet yhteiskuntamme ehdoton vahvuus. Niillä on ollut merkittävä vaikutus myös kansalliseen eheyteemme ja hyvinvointiyhteiskunnan syntyyn. Tasa-arvon eteen on tehtävä jatkuvasti töitä.  eheytymiseen ja hyvinvointiyhteiskuntamme rakentumiseen. Kaikille tuli näin oikeus osallistua lähtökohtaisesti yhdenvertaisesti oman paikkakunnan asioista päättämiseen.

Itsenäistymisen jälkeen maatamme ja samalla demokratiaamme on koeteltu. Demokratiamme on silti ollut lujaa tekoa, maailman lujinta. Sitä eivät ole horjuttaneet sodat ja levottomuudet. Olemme saaneet nauttia yhtäjaksoisesta demokratiasta sadan vuoden ajan.

Pärjäämme tälläkin hetkellä loistavasti kansainvälisissä demokratiavertailuissa. Niiden mukaan Suomi on maailman turvallisin ja vakain maa. Meillä on maailman paras hallinto, Suomi on maailman kolmanneksi vähiten korruptoitunut maa, Suomen peruskoulutus on maailman huipputasoa, samoin lehdistön- ja sananvapaus. Suomalaiset saavat tanskalaisten ohella äänestää vapaimmissa ja luotettavimmissa vaaleissa.

Parhaillaan äänestämme kansanvallalle tärkeissä kuntavaaleissa. Demokratian juhlaviikko on siis aidosti menossa. Näissä vaaleissa valtuutamme päättäjät hoitamaan oman kotiseudun ja kunnan tärkeitä tehtäviä. Elinvoima ja yhteisöllisyys nousevat paikallisyhteisöistä.

Hyvät kuulijat,

Vaikka kansainvälisissä vertailuissa tilanne Suomessa näyttää hyvältä, aidosti toimiva demokratia vaatii ajassa pysymistä ja jatkuvaa uudistamista. Me emme saa pitää järjestelmäämme itsestäänselvyytenä. Sen puolustamiseksi on tehtävä töitä päivittäin.

Suomalaisen demokratian keskeisenä haasteena on poliittisen osallistumisen eriytyminen. Taustalla on yleisempi yhteiskunnallinen eriarvoisuus. Vuoden 2015 eduskuntavaalitutkimuksessa todettiin, että taloudellinen hyväosaisuus ja poliittinen aktiivisuus kulkevat käsi kädessä. Hyvin toimeentulevat, aktiivisesti äänestävät kansalaiset saavat äänensä muita paremmin kuuluviin poliittisessa päätöksenteossa.

Erityisesti nuoret, vähemmän koulutetut ja maahanmuuttajataustaiset osallistuvat vähemmän. Tutkimuksen mukaan nuoret miehet äänestävät nuoria naisia harvemmin. Poliittisen osallistumisen eriarvoistuminen alkaa lapsuudenkodissa ja jatkuu aikuisiällä. Etenkin matala koulutus- ja tulotaso näyttävät usein johtavan siihen, että ihmiset jättävät äänestämättä.

Hyvät kuulijat,

Miten vastaamme näihin demokratian haasteisiin? Miten takaamme jokaiselle yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua ja vaikuttaa?

Meidän tavoitteenamme on edistää kansalaisten perusoikeuksien toteutumista ja yhdenvertaista osallistumista. Valtioneuvosto hyväksyi helmikuussa kaksi laajaa ohjelmaa: demokratiapoliittisen ja perus- ja ihmisoikeuspoliittisen toimintaohjelmat. Molempien keskeisenä teemana on yhdenvertaisuuden ja osallisuuden tukeminen.

Eriarvoistuminen on vuosikausia jatkunut kehitys. Sen ehkäisemisessä mikään puolue ei ole onnistunut saavuttamaan riittäviä tuloksia. Huomio kiinnittyy aivan erityisesti poikiin ja syrjäytymisuhan alla oleviin nuoriin miehiin. Haastan teitäkin miettimään konkreettisia keinoja eriarvoisuuden ja eriytyvän osallistumisen pysäyttämiseksi.

Myös hallitus hakee uusia ratkaisuja näihin haasteisiin. Siihen keskitymme nyt seuraavalla kaksivuotiskaudellamme. Työllisyyden paraneminen on keskeisin keino myös eriarvoistumiskehityksen pysäyttämiseksi. Suomi on kunnossa vasta silloin, kun julkinen talous on kunnossa ja kaikki suomalaiset ovat mukana. Työttömyyden nujertamiseksi ja erityisesti poikien syrjäytymisen ehkäisemiseksi meidän päättäjien on vielä tehtävä hartiavoimin töitä.

Arvoisat kuulijat!

Uudet osallistumisen muodot ja digitalisaatio tarjoavat uudenlaisen kanavan toteuttaa demokratiaa entistä avoimemmin ja suoremmin. Tarjolla on entistä monipuolisempia mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa yhteiskuntaan. Erityisesti nuoret ovat omaksuneet uusia, suoran vaikuttamisen keinoja.

Demokraattista järjestelmää pidetään Suomessa itsestäänselvyytenä. Sitä se ei kuitenkaan ole. Kansainvälinen kehitys osoittaa, että demokratia on tänäkin päivänä erittäin haavoittuvainen.

Toimivan demokratian säilyttäminen edellyttää jatkuvaa työtä perus- ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi. Ihmisoikeuksien merkitys korostuu vaikeina aikoina. Kysymys on siitä, miten yhteiskunta takaa ihmisten oikeusturvan, sanan-, uskonnon- ja mielipiteenvapauden sekä kielelliset ja kulttuuriset oikeudet.

Pidän tärkeänä, että saamelaisten oikeudet turvataan – parhaillaan vietetään myös saamelaisten pohjoismaisen yhteistyön 100-vuotisjuhlaa. Kaksikielisen maan pääministerinä haluan huolehtia siitä, että ruotsin kielen asema on mukana keskeisissä asioissa, joita hallitus käsittelee. On myös tärkeää huolehtia siitä, että maahamme muualta muuttaneet kokevat osallisuutta tässä uudessa kotimaassaan. 

Maakuntauudistuksen myötä kansanvalta vahvistuu. Ihmisten vaikutusmahdollisuudet arjen palveluihin kasvavat. Tämän hetkisessä, pitkälti kuntayhtymiin perustuvassa päätöksentekorakenteessa, sosiaali- ja terveydenhuollosta keskeisesti päättäväksi henkilöksi on voinut päästä vaikka ei olisi edes valtuutettuna kotikunnassaan. Jatkossa näistä palveluista vastaavat vaaleilla valitut valtuutetut suoraan äänestäjilleen. Vaaleissa osallistumisen rinnalla maakuntien asukkaat saavat myös paljon uusia suoran vaikuttamisen välineitä. Tällaisia ovat esimerkiksi neuvoa-antavat kansanäänestykset, aloiteoikeus, asukasraadit, nuorisovaltuusto sekä vanhus- ja vammaisneuvostot, joiden kautta asukkaat voivat vaikuttaa maakuntansa asioihin.

Maakuntauudistuksen myötä siirtyy valtion tehtäviä maakunnille eli lähemmäs ihmistä. Jatkossa maakuntien päätöksenteon kautta voi vaikuttaa muun muassa siihen, kuinka omassa maakunnassa hoidetaan työllisyysasioita tai millaisia palveluita alueen yrittäjille tarjotaan. Muutos tuo alueille selvästi nykyistä enemmän työkaluja menestyksen ja elinvoiman rakentamiseen.

Arvoisat kuulijat!

Hallituksen pitkän aikavälin visio on kirkas. Sen mukaan Suomi on vuonna 2025 uudistuva, välittävä ja turvallinen maa, jossa jokainen meistä voi kokea olevansa tärkeä. Visiona on, että yhteiskunnassamme vallitsee luottamus. Luottamuksen rakentamiseksi tarvitsemme vuorovaikutusta ja kanssakäymistä eri väestöryhmien kesken. Toimiva demokratia edellyttää yhdessä tekemistä. Suomen täyttäessä sata vuotta toivon näkeväni samanlaista optimismia ja innostusta, joka vallitsi itsenäisen Suomen alkutaipaleella.

Tämän hallituksen ohjelma on Suomen historian ensimmäinen strateginen hallitusohjelma. Se tuli yksityiskohtaisten, todella pitkien hallitusohjelmien tilalle. Hallituksen kaikkia tavoitteita ja muutosohjelmaa ohjaa kirkas visio. Nyt visio kirjoitettiin hallitusneuvotteluissa. Strateginen ohjelma lähtee aina visiosta, selvästä näystä, mihin suuntaan yhteiskuntaamme kehitetään. Vision laatiminen pitäisi olla kuitenkin pidempi prosessi, ehkä jopa parlamentaarinen prosessi pohjustamaan seuraavan kauden hallitusneuvotteluja. Tämä toisi visioprosessiin tarvittavan jatkuvuuden. Vision tasolla olisi mielenkiintoista yrittää löytää parlamentaarinen yhteisymmärrys. Ehkä se voisi olla osa tulevaisuusselontekoa ja tulevaisuusvaliokunnalla tässäkin keskeinen rooli. Keinot visioon pääsemiseksi onkin sitten toinen juttu. Siinä näkyy eri poliittisten puolueiden väliset arvopohjat ja sieltä kumpuavat erot. Ja näin pitää aina ollakin, se on demokratian keskeisintä ydintä.  

Hyvät naiset ja herrat,

Toivotan teille valtioneuvoston puolesta antoisaa juhlaseminaaria!

Roomasta yhtenäisenä samaan suuntaan

Maanantai 27.3.2017 klo 12:16

Julkaistu alunperin Helsingin Sanomissa 26.3.2017

Tänä viikonloppuna Euroopan päämiehet kokoontuivat Roomaan juhlistamaan 60-vuotiasta Rooman sopimusta sekä allekirjoittamaan julistuksen EU:n tulevaisuuden tavoitteista. Euroopan unionin tulevaisuustyö ja keskustelut sen ympärillä ovat osa prosessia, jonka yksi etappi on Rooman julistus.

Suomen edustama linja tulevaisuuskeskustelussa on ollut kirkas ja selkeä. Se näkyi hyvin myös lauantaina hyväksytyssä julistuksessa.

Rooman julistus on yleinen, mutta se sisältää muutamia keskeisiä elementtejä, joiden varassa tulevaisuustyötä on hyvä jatkaa. Eurooppalaisen tulevaisuuskeskustelun pohjana halutaan nähdä eurooppalaiset arvot ja yhteisten sovittujen sääntöjen noudattaminen.

Linjaus eritahtisuudesta on Suomen kannan mukainen. ­Hyväksymme Euroopan unionin eritahtisen kehityksen kahdella reunaehdolla. Sen on ­tapahduttava perussopimuksen puitteissa ja avoimena kaikille jäsenvaltioille. Tässä haastavassa tilanteessa emme halua halvaannuttaa unionin toiminta­kykyä vuosia kestäviin sopimusneuvotteluihin tai toisaalta jakaa jäsenvaltioita a- ja b-luokan jäseniin. Rakennamme siltoja, emme muureja.

Konkreettisten tavoitteiden osalta olen tyytyväinen, että ­julistuksessa otetaan kantaa kilpailukyvyn puolesta sekä painotetaan päätöksenteon tehostamista ja toimeenpanoa. Nämä ovat Suomen keskeisiä tavoit­teita.

Yleisempien tavoitteiden lisäksi julistuksessa nostetaan esille neljä kehityksen kannalta keskeistä osa-aluetta: turvallinen Eurooppa, vauras ja kestävä Eurooppa, sosiaalinen Eurooppa ja globaalisti vahvempi Eurooppa. Komissio osallistuu jatkotyöhön julkaisemalla kuluvan vuoden aikana viisi keskustelupaperia, jotka linkittyvät ­aihepiireiltään näiden neljän periaatteen ympärille. Siltä osin tulemme jatkamaan myös kansallista valmistelua ja aktiivista vaikuttamista.

Paavo Lipponen otti kirjoituksessaan (HS Mielipide 19.3.) ­ansiokkaasti kantaa monen­tahtiseen Eurooppaan ja Suomen paikkaan siinä. Lipposen mukaan Suomen pitää pyrkiä asemoitumaan osaksi tiiviimmän yhteistyön Eurooppaa.

Suomi on tällä hetkellä mukana kaikissa eritahtisen yhteistyön muodoissa. Olemme mukana Schengenissä, Emussa ja muun muassa Euroopan syyt­täjänviraston (EPPO) valmistelussa. Seuraava konkreettinen eritahtisuuden muoto voi toteutua eurooppalaisessa puolustusulottuvuudessa, jonka valmistelussa Suomi on aktiivisesti mukana. Käytäntö on osoittanut, että olemalla mukana näissä yhteistyön muodoissa voimme parhaiten vaikuttaa ja tur­vata etumme.

Eurooppa-neuvoston tulevaisuuskeskustelussa ja Roomassa annetussa julistuksessa korostetaan unionin yhtenäisyyttä. Eritahtisuutta voidaan käyttää silloin, kun se koetaan tarpeelliseksi. Tällöin sen tulee kuitenkin toteutua kaikille avoimena.

Keskustelussa varoitettiin pysyvistä jakolinjoista ja sulje­tuista kehistä. Tämä yhtenäisyyden vaaliminen vastaa Suomenkin etua.

Suomen vakaa ja kirkas linja kohti Roomaa

Perjantai 24.3.2017 klo 19:13

Julkaistu alunperin Maikkarin nettikolumnina 24.3.2017

Olen hyvin tyytyväinen, että keskustelu EU-asioista on aktivoitunut viimeisten kuukausien aikana. Tätä olen jo pitkään peräänkuuluttanut EU:n tulevaisuuskeskustelun osalta.  Suomi vaikuttaa vahvasti eurooppalaiseen linjaan: sitä olemme tehneet ja teemme jatkossakin. Suomen asema javiesti on selkeä ja kirkas.

EU:n päämiesten tulevaisuuspohdinta alkoi viime kesänä Brexit-äänestyksen jälkeen. Osansa keskusteluun ovat tuoneet komissio ja Euroopan parlamentti eri mietinnöissään. Lauantaina allekirjoitettava Rooman julistus nivoo yhteen tämän keskustelun yleisellä tasolla. Rooman julistus on 27 jäsenvaltion yhteinen kompromissijoka luo pohjan jatkotyölle. Se listaa eurooppalaisen yhteistyön keskeisimmät pilarit.

Suomen linja tulevaisuuskeskustelussa on selkeä. Me uskomme eurooppalaiseen yhteistyöhön ja sen vahvaan arvopohjaan. Me ajamme yhtenäisyyttä, mutta olemme valmiita myös eritahtiseen kehitykseen, kunhan se tapahtuu perussopimusten puitteissa ja kaikille jäsenvaltioille avoimena. Nämä reunaehdot ovat selkeät ja perustellut. Emme halua avata perussopimuksia, koska emme halua EU:ta vuosia kestävään hajaannuksen tilaan. Siihen ei ole varaa. Otamme opiksi Lissabonin sopimuksen vaikeista vaiheista. Haluamme, että yhteistyön eri muodot ja nopeudet ovat avoimia kaikille, koska emme halua luoda a ja b-luokan Eurooppaa. Jaottelu vain hajaannuttaa, ei yhdistä.

Suomi on tällä hetkellä mukana kaikissa eritahtisen yhteistyön muodoissa, niin puhutuissa ytimissä. Olemme mukana Schengenissä, EMU:ssa ja muun muassa Euroopan syyttäjäviraston (EPPO)valmistelussa. Seuraava konkreettinen eritahtisuuden muoto voi toteutua eurooppalaisessa puolustusulottuvuudessa. Suomi on ollut puolustusyhteistyön etulinjassaYhteistyöhön osallistuminen on ollut luonteva valinta. Suomalaisina ja eurooppalaisina hyödymme yhteistyöstä. Emme etene laput silmillä, vaan harkitsemme jokaista askelta. Jatkossakin teemme päätökset sillä perusteella, miten parhaiten turvataan Suomen vaikutusvalta ja edut Euroopan unionissa. 

Eurooppalainen keskustelu tulevaisuudesta ei saa kuitenkaan olla pelkkää termeillä taiteilua. Suomalainen linja tarkoittaa myös konkretiaaMe haluamme palauttaa Euroopan unionin luottamuksen kansalaisten silmissä. Se palautuu, kun teemme päätöksiä ja toimeenpanemme niitä entistä tehokkaammin. Komissio on tässä jo oikeilla jäljillä. Tarvitaan vähemmän, mutta tarkoituksenmukaisempia ja todellisiin ongelmiin kohdistettuja aloitteita.

Jäsenmaiden on tehtävä osansa. Sovittuja sääntöjä on noudatettava. Olennaista Suomelle ontoimivat sisämarkkinat, vapaakauppaa tukeva kauppapolitiikka, edelleen vahvistuva yhteinen ulko-ja turvallisuuspolitiikka, muuttoliikkeen hallinta sekä työllisyyttä ja kasvua tukeva energiapolitiikka. Talouden osalta positiivisia merkkejä on näkyvissä koko Euroopassa. Talous kasvaa euroalueella ja työttömyysaste on pienin kahdeksaan vuoteen. Yhdessä tehdyt toimet alkavat vaikuttaa. Näitä toimia pitää edelleen vahvistaa rakenteellisin muutoksin, kehittämällä edelleen sisämarkkinoita ja keskittymällä erityisesti kilpailukykyä lisääviin toimiin.

Lauantain Rooman juhlakokous ei ole pääte eurooppalaiselle tulevaisuuskeskustelulle. Se on yksi pysäkki, jossa ikään kuin kootaan yhteen 27 jäsenmaan voimat ja jatketaan matkaa. EU:n päämiesten on jatkettava aktiivista otettaan unionin kehittämiseksi. Komissio osallistuu jatkotyöhönjulkaisemalla kuluvan vuoden aikana viisi keskustelupaperia. Niissä esitetään ajatuksia unionin toiminnan kehittämisestä puolustuksessa, EMUssa, globalisaation hallinnassa, rahoituksen tulevaisuudessa ja sosiaalisen ulottuvuuden parantamisessa.

Näistä palikoista muovaamme konkreettista tulevaisuutta ja toivottavasti entistä vahvempaa ja toimivampaa unionia. Suomen linjan tulee olla kaikilta osin selkä ja kirkas. Vain sillä tavoin saamme äänemme kuuluviin. Eurooppalainenkin tulevaisuus luodaan teoin. Sitä haluan pääministerinä edistää.

Lauantain juhlallisuuksien lisäksi tapaan matkan aikana muiden päämiesten kanssa Paavi Franciscuksen. Isännöin myös Italian talouskehitysministerin kanssa suomalaisille ja italialaisille yrityksille pyöreän pöydän keskustelun. Tavoitteenamme on edistää maidemme välisiä kauppasuhteita. Isännöin myös Suomi100 -vuotta juhlaa Rooman Villa Lantessa. 

 

Puhe Vero2017 -tapahtumassa

Tiistai 14.3.2017 klo 10:48

(muutosvarauksin)

Arvoisat kuulijat!

Suomessa siirryttiin tällä vaalikaudella strategiseen hallitusohjelmaan. Sen tavoitteet ovat selvät ja niihin pyritään parhain mahdollisin keinoin. 

Strategisessa hallitusohjelmassa on keskitytty kestävyysvajetta korjaaviin toimenpiteisiin. Kymmenen miljardin urakka hoidetaan neljän miljardin uudistuksilla, neljän miljardin säästöillä ja kahden miljardin työllisyyttä edistävillä toimilla. Tämä tietysti asettaa raamit hallituksen talouspolitiikalle.

Tavoitteemme on, että hallituskauden aikana työllisyysaste on nostettu 72 prosenttiin. Työllisten määrä on vahvistunut 110 000 henkilöllä. Julkisen talouden osalta tavoitteena on velaksi elämisen loppuminen vuonna 2021.

Tämä toteutuu karkeasti ottaen silloin, kun hallitusohjelman säästö- ja uudistustoimet on tehty ja työllisyysaste saavuttaa tuon tavoitellun 72 prosenttia.

Pitkään jatkuneen heikon talouskehityksen seurauksena julkisen sektorin velka on enemmän kuin kaksinkertaistunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Velka on kasvanut vuoden 2006 vajaasta 66 miljardista eurosta vuoden 2015 reiluun 133 miljardiin. Velkaa on jokaista suomalaista työllistä kohti 54 000 euroa. Sitä on otettu 10 vuodessa lisää 27 000 tuhatta euroa työllistä kohti. Näin ei voinut enää jatkua.

Talouden käänne on viimeinkin tapahtunut. Talouskasvu lähti viime vuonna kasvuun ”menetetyn vuosikymmenen jälkeen”. Alustavien lukujen mukaan BKT kasvoi viime vuonna 1.6 prosenttia ja pääsimme viimeinkin euroalueen keskimääräiseen kasvuvauhtiin mukaan. Hyviä uutisia on kuulunut eri puolilta Suomea. Yritykset investoivat ja palkkaavat ihmisiä. Maassamme uskalletaan jälleen yrittää. Jopa pitkäaikaistyöttömyys on kääntynyt hiljalleen laskuun.

Luottamus Suomeen on palautunut. Tällä on ollut merkittävä vaikutus kasvun viriämiseen.

Kotitaloudet luottavat nyt työpaikan säilymiseen, yritykset tuotteiden ja palvelujen kysynnän kasvuun. Kotitaloudet uskaltavat kuluttaa ja yritykset investoida koneisiin ja laitteisiin. Tästä syntyy itseään vahvistava hyvä kehä, jonka uskon nostavan meidät ylös apatian tilasta.

Luottamuksen kasvu on edellyttänyt uskottavaa ja ennakoitavaa talouspolitiikkaa. Uskottavuus edellyttää realistista tilannekuvaa ja ymmärrystä tarvittavista toimenpiteistä sekä niiden vaikutuksista. Ennakoitavuus puolestaan sitä, että julkilausutut tavoitteet oikeasti ohjaavat politiikan sisältöjä. Näin toimien talouspolitiikan vaikuttavuus voi olla enemmän kuin yksittäisten päätösten summa.

Hallitus on sitoutunut uudistamaan Suomea. Olemme myös luvanneet, että Suomessa palkitaan ahkeruudesta, työstä ja toimeliaisuudesta. Luottamuksen säilyttämiseksi on pidettävä kiinni uudistamisen ja työllisyyden linjasta.

Neljän miljardin säästöpäätökset on tehty. Niin kuin useaan kertaan olen todennut, olemme sitoutuneet uudelleen kohdentamisiin, rakenteellisiin uudistuksiin ja työllisyystoimiin, ettei uusia leikkauksia tarvita.

Velkaantuminen suhteessa BKT:hen on mahdollista taittaa nykyisillä toimenpiteillä, jos talouskasvu säilyy kohtuullisena. Velaksi elämisen loppuminen vuonna 2021 on paljon kovempi tavoite, mutta vähintäänkin yhtä tärkeä ellei tärkeämpi, koska se määrittää mahdollisuutemme vastata 20-luvun suuriin haasteisiin.

Tämän tavoitteen saavuttamiseen tarvitaan talouskasvun lisäksi vielä uusia työllisyyttä lisääviä toimia. Lisäksi tämä tietysti tarkoittaa myös sitä, että menokurin täytyy olla erittäin tiukka jatkossakin.

Sanoin edellisen kerran vuonna 2014 tältä paikalta, että bruttoveroaste ei saa enää ainakaan nousta. Liian korkea veroaste kiertyy kilpailukykyyn ja sitä kautta myös työllisyysasteeseen. Hallitus linjasikin jo ohjelmassaan, että vaikeasta taloustilanteesta huolimatta veroja nostamalla Suomea ei saada kuntoon. Bruttoveroasteen nosto ei siis kuulu meidän työkalupakkiimme.

Suomen bruttoveroaste on Euroopan korkeimpia ja se on ollut nousussa finanssikriisin jälkeiset vuodet. Tänä vuonna on kuitenkin tapahtumassa käänne: bruttoveroasteemme kääntyy laskuun. Tämän vuoden veroasteeksi on ennustettu 43,2 %. Se on noin prosenttiyksikön edellisvuotta alhaisempi. Veroasteen laskun taustalla ovat ensisijassa orastava talouskasvu ja kaikkia tuloluokkia koskeneet tuloveron kevennykset.

Avain tasapainoon on yritysten kasvu ja työllisyysasteen nousu. Näiden eteen hallitus tekee kaikkensa.

Hallituksen jo tekemät säästöpäätökset yhdessä 72 prosentin työllisyysasteen ja uudistusohjelman kanssa tasapainottavat julkisen talouden. Hallituksen työllisyysastetavoite on kova, mutta ei mahdoton. Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa työllisyysaste liikkuu 75 prosentissa. Pohjanmaalla työllisyysaste on noussut jo noin 75 prosenttiin. Ahvenanmaalla se on melkein 82 prosenttia.

Jos meillä olisi Pohjanmaan työllisyysaste koko maassa, julkinen talous olisi suurin piirtein tasapainossa. Jos meillä olisi Ahvenanmaan työllisyysaste, koko kestävyysvajeemme olisi jo kutakuinkin kunnossa. Ahvenanmaan työllisyysasteella maksaisimme nyt velkaamme pois kovaa vauhtia.

Työllisyysasteen eteen on tehty pitkä lista toimia: kilpailukykysopimus, työllistämisen kynnystä alentavia toimia, kuten koeajan pidentäminen, takaisinottovelvoiteajan lyhentäminen ja määräaikaisten työsopimusten tekemisen helpottaminen jne.

Toimet ovat saaneet osakseen kovaakin kritiikkiä, mutta saimme esimerkiksi eilen hallituksen strategiaistunnossa erittäin positiivisen tilannekatsauksen työttömien aktivointitoimien vaikutuksesta Uudenmaan TE-keskuksen alueella.

Hyvät kuulijat,

Hallituksen veropoliittinen linja on kasvun ja työllisyyden vahvistaminen. Veropäätöksillään hallitus on halunnut parantaa yrittämisen ja työnteon edellytyksiä. Tämän vuoden alusta tuli voimaan useita työntekemistä ja yrittämistä edistäviä veromuutoksia:

• Ansiotulojen verotusta kevennettiin peräti runsaalla 500 miljoonalla eurolla. Tämä siis edellisvuoden kevennysten päälle.

Veronkevennys liittyy kiky-sopimukseen, mutta sen taustalla oli myös tahto verorakenteen painopisteen siirtämisestä pois työntekemisen ja työn teettämisen verotuksesta. Ansiotuloverotuksen on oltava kannustavaa. Ansiotuloverotuksen keventämisellä ylläpidetään myös kotitalouksien luottamusta ja kulutusta.

• Hallituksen tekemillä perintö- ja lahjaverotuksen kevennyksillä tavoitellaan yritysten sukupolvenvaihdosten vauhdittamista. On tärkeää, että vastuu perheyritysten toiminnasta voidaan siirtää seuraavalle sukupolvelle ilman kohtuutonta verotaakkaa. Tässä otettiin nyt merkittävä askel oikeaan suuntaan. Suomessa on arvioitu olevan 50 000 perheyritystä, joissa pohditaan sukupolvenvaihdoskysymyksiä. Olen ymmärtänyt, että sukupolvenvaihdokset ovat nyt lähtemässä liikkeelle.

• Yrittäjyyden tukemiseen tähdätään myös yrittäjävähennyksellä ja maksuperusteisella arvonlisäverotuksella. Nämä tukevat erityisesti pienten yritysten toimintaa. Muutokset ovat pitkään olleet yrittäjien toivelistalla. Nyt ne saatiin tehtyä, tästä on jopa tullut tässä lajissa kovin tuntematonta palautettakin – nimittäin kiitosta. 

• Tulolähdejako aiheuttaa jatkuvasti turhia ongelmia erityisesti pidempään toimineille yrityksille. Kun toisen tulolähteen tappio ei ole vähennyskelpoinen toisen tulolähteen voitosta, syntyy liikaverotusta, jota yrittäjän on vaikea ymmärtää ja hyväksyä. Tulolähdejaosta aiheutuu myös hallinnollista taakkaa, koska voitot on laskettava ja raportoitava eri verolakien mukaan.

Hallitus käynnisti syksyllä 2016 lainvalmisteluhankkeen tulolähdejaon poistamiseksi osakeyhtiöiltä tuloverolain ja elinkeinotulon verottamisesta annetun lain osalta. Muutoksen on tarkoitus tulla voimaan ensi vuonna.

Tätäkin muutosta yrittäjät ovat toivoneet jo pitkään ja useat työryhmät ovat sitä myös ehdottaneet. Nyt tämäkin muutos vihdoin toteutuu.

Puoliväliriihen tärkein tavoite on löytää keinoja työllisyyden parantamiseen. Tätä varten viime syksynä asetettiin kaksi työryhmää: yritysverotuksen asiantuntijatyöryhmä ja kannustinloukkutyöryhmä.

Verotuksen asiantuntijatyöryhmän tehtävänä oli tarkastella yritysverotuksen nykyistä tasoa ja mallia kilpailukyvyn, talouskasvun ja tuottavuuden kannalta. Työryhmän keskeinen viesti on, että Suomen nykyinen yritysverojärjestelmä on kilpailukykyinen, eikä se ole syynä vuosikymmenen alkupuolen talouskasvun vaimeuteen tai investointien vähäisyyteen. Yritysverotus ei siis ole työllistämisen tai investoimisen esteenä.

Työryhmä myös pitää verotuksen ennustettavuutta ja vakautta erittäin tärkeänä ja katsoo, että veromuutoksia pitää tehdä vain painavista syistä.

Työryhmän näkemys vastaa omaa käsitystäni siitä, että yritysverotuksemme laatu kestää kansainvälisen vertailun. Perustavanlaatuisia investointeja haittaavia vinoutumia ei ole.

Työryhmä käsitteli myös osinkoverotusta. Työryhmän ehdottamia kiristyksiä osinkoverotukseen en tule hyväksymään. Myös tässä ennustettavuus, kannustavuus ja pitkäjänteisyys ovat tärkeitä.

Työllisyystavoite voidaan saavuttaa vain useiden toimenpiteiden yhteisvaikutuksena. Siinäkin kokonaisuudessa verotuksella on oma merkityksensä. Kannustinloukkutyöryhmän raportin mukaan verotus ei kuitenkaan ole tehokkain tapa ongelmien purkamisessa. Tässäkin asiassa rakenteelliset muutokset vaikuttaisivat olevan ensisijainen ratkaisukeino. Päätösten aika on kehysriihessä.

Hyvät naiset ja herrat,

Myös maamme ulkopuolella tapahtuu verotuksen kehitystä, johon meidän on tarvittaessa kyettävä reagoimaan.

• Yhdysvaltojen nykyjohto tavoittelee suurinta verouudistusta kolmeen vuosikymmeneen. Donald Trump on ehdottanut muun muassa yhteisöverokannan alentamista 35 %:sta 15 %:iin. Suunniteltuja veronalennuksia suurempana huolena pidän kuitenkin protektionismia, jota Yhdysvalloissa tavoitellaan myös verojärjestelmään tehtävillä muutoksilla. Viennistä riippuvaisena valtiona suomalaiset yritykset ja myös koko yhteiskunta ovat vapaakaupan esteiden lisäämisessä häviäjän asemassa. Jos rajoja laitetaan kiinni, henkisesti, fyysisesti tai kauppaa rajoittamalla, se avaa aina toisille mahdollisuuksia.

Viime viikon Eurooppa-neuvoston yksi viesti talouskeskustelussa oli, että halu vapaakauppasopimuksista neuvottelemiseen EU:n kanssa on merkittävästi kasvanut eri puolilla maailmaa.

• Myös Euroopassa on merkkejä verokilpailun kiristymisestä. Iso-Britannian yhteisöverokanta on vajaassa vuosikymmenessä alentunut kymmenellä prosenttiyksiköllä. Se alittaa Suomen yhteisöverokannan ensimmäistä kertaa tänä vuonna.

Iso-Britannian pääministeri on pitänyt esillä mahdollisuutta vieläkin rajumpaan laskuun brexitin yhteydessä. Myös Viro on keventämässä yritysverotustaan. Kiristyvän verokilpailun laineet ulottuvat meillekin.

Mitä edellä sanottu tarkoittaa Suomen kannalta? Ennakoitavuus ja johdonmukaisuus ovat hyvän verojärjestelmän ominaisuuksia. Muuttuvassa maailmassa ennakoitavuus on noussut yritysten toivelistan kärkeen.

Suomen on annettava yrityksille selkeän signaali siitä, että Suomi on jatkossakin valtio, jonne kannattaa investoida. Täällä kannattaa kasvaa ja työllistää. Hallitus on jatkossakin sitoutunut pitämään verotuksen kilpailukykyisenä ja kasvua tukevana.

Arvoisat kuulijat,

Usein kuulee sanottavan, että ikääntyvä Suomi on myös vääjäämättä taloudellisesti taantuva Suomi.

Tämän ei tarvitse kuitenkaan pitää paikkansa. Uusimman tutkimustiedon valossa näyttää ennemmin siltä, että nopeasti ikääntyvissä maissa talouskasvu on ollut verrokkimaita nopeampaa.

Ikääntyvät kansantaloudet ovat vastanneet vähenevän työvoiman haasteeseen hyödyntämällä entistä paremmin uuden teknologian ja uusien toimintatapojen tarjoamia mahdollisuuksia. Tuottavuuden parantaminen nousee entistäkin tärkeämmäksi taloudessa, jonka työikäinen väestö supistuu.

Uuden teknologian ja uusien toimintatapojen käyttöönotto edellyttää taloudellisen toimintaympäristön muokkaamista uudistumiselle suotuisaksi. Yksi taloudellista toimintaympäristöä keskeisesti määrittävä tekijä on verotus.

Verojärjestelmä ei ole koskaan valmis. Vaikka yritysverojärjestelmämme on tällä hetkellä kilpailukykyinen, niin sitäkin on sopeutettava ympärillämme tapahtuviin muutoksiin. Verojärjestelmäämme olisi pidemmällä aikavälillä kehitettävä paremmin vastaamaan suomalaisten yritysten taloudellisen toimintaympäristön muutoksia.

Esimerkkeinä toimintaympäristön muutoksista ovat osaamisen ja aineettomien investointien korostunut merkitys, liiketoiminnan digitalisaatio, alustatalouden ratkaisujen merkityksen kasvu ja Suomen aseman muuttuminen globaaleissa arvoketjuissa.

On kuitenkin syytä kysyä onko verojärjestelmämme parhaassa mahdollisessa asennossa tukemaan Suomen ja suomalaisten yritysten menestymistä pitkällä aikavälillä näiden muutosten keskellä? Meidän on valmistauduttava ja vastattava toimintaympäristön tuomiin haasteisiin. Sen pitäisi tapahtua pidemmän aikavälin uskottavalla suunnitelmalla. Siten taataan Suomen kansainvälinen kilpailukyky ja suomalaisten yritysten toimintaedellytysten varmistaminen myös tulevaisuudessa.

Strateginen johtaminen lähtee yhteisesti laaditusta visiosta Suomelle. Veropolitiikan tulee palvella osaltaan vision saavuttamista. Valitsimme hallitusneuvotteluissa askelmerkit verotuksessa tarvittaviin muutoksiin kuluvalla hallituskaudella.

Päädyimme myös siihen, että suuri verojärjestelmän remontti ei ole nyt itsenäisyytemme historian suurimpien uudistusten keskellä prioriteettimme. Sen sijaan tarvitsemme verotuksen tiekartan, jossa on määritelty Suomen oma verostrategia ja pidemmän aikavälin toimenpideohjelma sen toteuttamiseksi. Tällä tavoin voimme turvata kilpailukykymme fiksusti kaiken muutoksen keskellä. Tekemistä siis jää tulevillekin hallituksille.

Terveiset Eurooppa-neuvostosta - Talous kuntoon, sisämarkkinat toimiviksi

Torstai 9.3.2017 klo 22:07

Aloitimme Eurooppa-neuvoston kokouksen tänään Brysselissä. Olen todennut aiemmin, että Euroopan unionin on kyettävä keskittymään olennaiseen. Näitä osa-alueita edustavat ne politiikan toimet, jotka vahvistavat eurooppalaista vakautta ja vaurautta. Vaurautta luomme toimimalla yhdessä talouden ja kilpailukyvyn vahvistamiseksi. Vakauden osalta uskon vahvasti yhteisen eurooppalaisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan olevan väline edistää tätä peruslähtökohtaa. Olin tyytyväinen, että nämä aihealueet olivat Eurooppa neuvoston agendalla tänään.

 

Talouden osalta totesimme, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden toteuttama uudistusohjelma tuottaa tuloksia. Talous kasvaa jälleen kaikissa 28 jäsenvaltiossa, ja näkymät ovat vähintäänkin rohkaisevia sekä euroalueella, että koko EU:ssa. Myös työttömyysluvut ovat alimmillaan sitten vuoden 2009. Olemme myös kansallisesti tehneet suuren työn taloutemme saamiseksi kasvu-uralle. Tämän vuoksi on myönteistä, että pääsimme viime vuonna euromaiden keskimääräiseen kasvuvauhtiin. Kasvun linjaa on kyettävä jatkamaan ja voimistamaan. Tätä varten rakenteellisia uudistuksia talouksiemme nykyaikaistamiseksi on jatkettava, julkista taloutta vahvistettava ja investointeja edistettävä entistä voimakkaammin. Tätä varten on pystyttävä edelleen kehittämään myös eri rahoitusinstrumenttien toimintaa ja houkuttelevuutta.

 

Sisämarkkinoiden kehittämisen jatkon osalta näkisimme, että nyt tulisi keskittyä vahvastisisämarkkinoiden toimeenpanoon jo tehtyjen päätösten pohjalta. Mutta on myös uskallettava katsoa eteenpäin. Helpot ratkaisut sisämarkkinoiden kehittämisen osalta on tehty, jatkoaskeleet vaativat todellisia ponnistuksia ja kykyä tehdä kompromisseja jäsenvaltioiden kesken. Meillä on Euroopassa selkeitä potentiaalisia kasvualoja, jotka ovat hyvin tiiviisti kytköksissä mm. palvelusektorin kehittämiseen. Suomelle tärkeitä ovat mm. biotalous, terveysteknologia sekä digitaalisuus. Näiden osalta edistysaskeleet palveluiden sisämarkkinoilla ovat erityisen tärkeitä. Uutta sääntelyä tulee kuitenkin antaa harkiten ja sääntelyn tulee noudattaa paremman sääntelyn periaatteita. Sen tulee kohdistua sisämarkkinoiden toiminnan merkittävimpiin ongelmiin ja ehdotusten tulee perustua kunnollisiin vaikutusarviointeihin. Esimerkiksi digitaalisten sisämarkkinoiden osalta tavarat ja palvelut kehittyvät niin nopeasti, että lainsäätäjä on työssään usein myöhässä ja sääntely helposti vanhanaikaista jo syntyessään.

 

Illalla jatketaan keskustelua puolustusyhteistyön syventämistä. Suomi on ollut koko ajan hyvin aktiivinen eurooppalaisen puolustusyhteistyön syventämisessä. Periaatteen tasolla kaikki jäsenvaltiot näkevät, että EU:n tulee tehdä enemmän oman turvallisuutensa eteen. Osa jäsenmaista tulee kuitenkin todennäköisesti etenemään muita pidemmälle mm suorituskykyjen kehittämisessä tehtävässä yhteistyössä. Suomen lähtökohtana on kuulua siihen joukkoon. Kesäkuun Eurooppa-neuvostoon mennessä on odotettavissa selkeitä esityksiämiten voidaan rahoittaa voimavarojen kehittämistä. 

 

Huomenna keskustelu jatkuu eurooppalaisen tulevaisuuden ympärillä. 

 

Suomen näkemys EU:n tulevaisuudesta: keskitien unioni. Kts. https://valtioneuvosto.fi/documents/10184/145135/170309-keskitien-unioni.pdf/53f84c19-3d52-4475-ae6d-a9a9aa958f71

 

 

Puoluejohtajat työnantajille: Anna lahja 100-vuotiaalle Suomelle

Keskiviikko 8.3.2017 klo 16:36

Itsenäinen Suomi täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Työn tekeminen ja yrittäjyys ovat keskeinen osa satavuotiaan Suomen tarinaa.

Suomalaiset haluavat osallistua yhteiskuntaamme työtä tekemällä. Tämä vaatii investointeja. Investointi on samalla luottamuksenosoitus Suomen tulevaisuuteen. Erityisen tärkeää on nuorten pääseminen työelämään. Kesätyöpaikat ovat siihen hyvä polku. Jokainen yritys voi tarjota nuorelle ainutlaatuisen kokemuksen tarjoamalla kesäksi työn.

Me eduskuntapuolueiden puheenjohtajat vetoamme yhdessä työnantajiin ja yrityksiin.

Anna lahja 100-vuotiaalle Suomelle:

- Investoi Suomeen

- Työllistä Suomessa

- Palkkaa nuori kesätöihin

Haluamme myös rohkaista kuntia ja kolmannen sektorin toimijoita hyödyntämään kunnissa olevia mahdollisuuksia nuorten työllistämiseksi.

Juha Sipilä, kesk.

Timo Soini, ps.

Petteri Orpo, kok.

Antti Rinne, sd.

Ville Niinistö, vihr.

Li Andersson, vas.

Anna-Maja Henriksson, rkp.

Sari Essayah, kd.

Puhe Suuressa Tasa-arvon juhlassa Tampereella

Keskiviikko 8.3.2017 klo 11:09

(muutosvarauksin)

 

Hyvät naiset ja herrat, tytöt ja pojat,

Mina damer och herrar,

Ladies and Gentlemen,

 

Oikein hyvää kansainvälistä naisten päivää – I wish you all a very festive International Women's Day!

Minulle on suuri kunnia saada osallistua tähän suureen tasa-arvon juhlaan. On todella hienoa, että läsnä sekä täällä Tampere-talolla että verkon välityksellä eri puolilla Suomea on näin mahtava joukko nuoria.

Saimme juuri nähdä upean dokumentin suomalaisen tasa-arvon historiasta. Olemme todellakin olleet sukupuolten tasa-arvon tienraivaaja maailmassa. Se, että Suomi vuonna 1906, jo ennen itsenäistymistään, antoi ensimmäisenä maailmassa täydet poliittiset oikeudet naisille, on huikea asia. Se avasi tien sille taloudelliselle ja sosiaaliselle kehitykselle, jonka tuloksista saamme tämän päivän Suomessa nauttia. Kuten dokumentti meille kertoi, on tämä työ vaatinut rohkeutta, sitkeyttä ja ongelmanratkaisukykyä. Se on vaatinut vahvaa demokratiaa. Se on vaatinut sitä, että myös miehet ovat ymmärtäneet tasa-arvon merkityksen. 

On aivan mahtavaa, että suomalainen nuori nainen voi Katariinan tapaan sanoa: en ole ajatellut tasa-arvoasioita, koska tunnen olevani poikien kanssa tasa-arvoinen. Juuri näin sen kuuluukin olla. On kuitenkin erittäin tärkeää, että suomalainen nainen myös myöhemmissä elämänvaiheissaan voi sanoa saman asian. Tässä suhteessa meillä Suomessakin on vielä töitä jäljellä, muun muassa palkkatasa-arvon sekä ammatillisten lasikattojen suhteen. Ja samaan aikaan meidän täytyy pitää silmämme auki myös toisentyyppisten tasa-arvokysymysten kuten nuorten poikien syrjäytymisen suhteen.

Naisia tarvitaan lisää myös yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Ilahduinkin suuresti Katariinan minulle esittämästä haasteesta ja otan sen hyvin mielelläni vastaan. Plan Internationalin ”Girls Takeover” on kerrassaan erinomainen aloite.

Käytän samalla tämän tilaisuuden hyväkseni ja muistutan teitä siitä, että yksi Suomen juhlavuoden hankkeista on ”100 tasa-arvotekoa”. Juuri joulun alla ministerikollegani Timo Soini haastoi minut mukaan tähän kampanjaan, tekemään konkreettisen teon sukupuolten tasa-arvon puolesta. Liityn nyt mukaan haastamalla mahdollisimman monet maailman pääministerit osallistumaan Girls Takeover -aloitteeseen. Olen aivan vakuuttunut siitä, että naisten suurempi osuus päätöksenteossa tekisi maailmasta paremman paikan. 

I am delighted to accept the challenge by Plan International to participate in the “Girls Takeover” day later this year. And I’ll use this opportunity to further challenge my fellow Prime Ministers around the world to do the same.

 

Hyvät naiset ja herrat,

Työtä sukupuolten tasa-arvon puolesta täytyy tehdä väsymättömästi. Vaikka tämä päivä, 8. maaliskuuta, on erityinen juhlapäivä, on kaikkein tärkeintä kuitenkin se, että me elämme ja toteutamme tasa-arvoista yhteiskuntaa vuoden jokaisena päivänä, 365 päivää vuodessa. Eikä riitä, että naiset itse tekevät tätä työtä – vähintään yhtä tärkeää on, että myös me miehet olemme tässä täysillä mukana.

Det räcker inte att vi talar om jämställdhet den 8 mars varje år. Viktigast är att vi förverkligar och arbetar för ett jämställt samhälle varje dag, året runt.

Sukupuolten tasa-arvo on yksi suomalaisen yhteiskunnan kulmakivistä. Se on kuitenkin myös yksi globaalin kehityksen kulmakivistä. Liian moni tyttö ei tänä päivänäkään pääse kouluun. Liian moni nainen ei pysty saamaan ääntään kuuluville yhteiskunnassa. Liian harva nainen saa itse päättää, mitä hän elämällään ja omalla kehollaan tekee. 

Tunkkaisia sävyjä omaava keskustelu naisten oikeuksista ja sukupuolten tasa-arvosta on palannut huolestuttavalla tavalla myös länsimaisiin yhteiskuntiin. Samassa aallossa on vaarana unohtaa myös ne kaukaisempien maiden tytöt ja naiset, jotka tukeamme eniten tarvitsevat. 

Meidän suomalaisten on tällaisessa tilanteessa tärkeää kysyä itseltämme: keitä me olemme, mihin asioihin me uskomme ja mitä olemme niiden puolesta valmiita tekemään? Olemme nyt lähteneet liikkeelle. Ministerikollegani Kai Mykkänen ilmoitti juuri viime viikolla, että Suomi suuntaa 20 miljoonaa euroa lisää tukea seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien edistämiseen kehitysmaissa. Kyse on perustavanlaatuisten ihmisoikeuksien tukemisesta.

Ja lisää seuraa.

 

Hyvät ystävät,

Suomi siis täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Sukupuolten tasa-arvo on yksi yhteiskuntamme peruspilareista. Olemme olleet tasa-arvon edelläkävijä maailmassa. Ja juuri nyt kansainvälinen sukupuolten tasa-arvoa koskeva keskustelu tarvitsee kipeästi puolustajia ja tukijoita.

Siksi Suomi on päättänyt olla jälleen yhdessä tasa-arvoasiassa maailman ensimmäinen. Julistamme tänään perustetuksi kansainvälisen tasa-arvopalkinnon, joka tullaan myöntämään kansainvälisesti tunnetulle sukupuolten tasa-arvon puolustajalle. Suomen hallitus jakaa palkinnon ensimmäisen kerran myöhemmin tänä vuonna. Suomi 100 -juhlavuoden hengessä palkinnon pohja luodaan Yhdessä – uskomme joukkoistamisen voimaan ja vastaanotamme mielellämme ehdotuksia tämän ensimmäisen palkinnon saajaksi.

I am both pleased and proud to announce that Finland is again ready to lead the way in gender equality. We are today establishing the International Gender Equality Prize. We will grant this first award to a dedicated defender and builder of equality later this year.

Toivon, että tästä suuresta tasa-arvon juhlasta välittyy Suomen viesti kaikille maailman tytöille ja naisille, sekä tietysti myös pojille ja miehille: tasa-arvo on mahdollista kaikissa yhteiskunnissa, kaikkialla maailmassa.

Kiitos.

Pääministerin ilmoitus lainsäädännön valmistelusta 21.2.2017

Tiistai 21.2.2017 klo 14:29

(muutosvarauksin)

Arvoisa puhemies, hyvät edustajat!

Laki sääntelee ihmisten käyttäytymistä, luo oikeuksia ja velvollisuuksia.

Lainsäädännön valmistelu on talousarvioesityksen laatimisen lisäksi valtioneuvoston tärkein ja keskeisin tehtävä. Ministeriöt vastaavat omalla toimialallaan valtioneuvostolle kuuluvien asioiden valmistelusta. Hallitus vastaa yhteisesti toiminnastaan eduskunnalle.

Keskeisiä hyvän lainvalmistelun periaatteita on, että lainvalmistelu perustuu luotettavaan ja oikeaan tietoon. Lainvalmistelun on oltava avointa ja vuorovaikutteista. Kansalaisia, asiantuntijoita ja eri organisaatioita kuullaan. Lainvalmistelutyöstä huolehtivat ammattitaitoiset virkamiehet valtioneuvoston oikea-aikaisessa poliittisessa ohjauksessa. Lainvalmisteluhanke toimeenpannaan asian laadun vaatimalla tavalla joko virkatyönä tai erikseen asetettavassa valmisteluelimessä.

Lakiehdotukset valmistellaan perustuslain vaatimuksia vastaaviksi. Perustuslaki ilmentää suomalaisen yhteiskunnan perusarvoja. Ne ovat riippumattomia taloudellisista tai poliittisista suhdanteista. Hallitus kunnioittaa perustuslakia kaikessa toiminnassaan. Sääntelyn on täytettävä myös kansainväliset velvoitteet ja Euroopan unionin oikeudesta johtuvat vaatimukset.

Lainvalmistelulle on vuosikymmenten kokemusten perusteella muotoutunut oma prosessimalli esi-, perus- ja jatkovalmisteluvaiheineen. Tämä prosessi mahdollistaa sen, että valmistelu perustuu edellä mainituille hyvän lainvalmistelun periaatteille.

Arvoisa puhemies!

Laadukas ja hyvä lainsäädäntö on hallituksen ja eduskunnan yhteinen tavoite. On merkille pantavaa, että lainvalmistelussa on nähty parantamisen tarvetta jokaisella vaalikaudella hallituskokoonpanosta riippumatta. Valmistelussa nähdään erilaisia puutteita riippuen ajasta ja paikasta ja siitä, kuka kritiikkiä esittää.

Harvoin kiinnitetään huomiota itse lainkirjoittamistyöhön. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että lainvalmistelijan ammattiin ei ole mahdollista opiskella missään oppilaitoksessa. Lainvalmistelijaksi opitaan tekemällä lainvalmistelutyötä. Valtioneuvoston on itse huolehdittava valmistelijakunnan osaamisesta ja ammattitaidosta. Tammikuun strategiaistunnossa hallitus linjasi ministeriöiden tehtäväksi huolehtia, että kaikki lainvalmistelutyötä tekevät virkamiehet ovat suorittaneet tai suorittavat ainakin lainvalmistelun peruskurssin.

Lainvalmisteluun kohdistuvat ammatilliset vaatimukset ovat jatkuvasti kasvaneet. Lakiehdotus on sovitettava osaksi kansallista oikeusjärjestystä sen systematiikkaa ja perusratkaisuja kunnioittaen. Lakiehdotuksen tulee täyttää ”kolmen oikeusjärjestyksen” vaatimukset: kansallisesta oikeusjärjestyksestä (mukaan lukien perustuslaista), Euroopan unionin oikeudesta ja Suomea sitovista kansainvälisistä velvoitteista johtuvat vaatimukset.

Samaan aikaan valmisteltavana olevien asioiden määrä on lisääntynyt ja valmistelijoiden tehtävät monipuolistuneet. Lainvalmistelutyössä olevat virkamiehet vastaavat yleensä myös muista tehtävistä, kuten EU:n lainsäädännön valmistelusta.  He neuvottelevat neuvoston työryhmissä valmisteltavana olevasta lainsäädännöstä, vastaavat valtioneuvoston kannanmuodostuksen valmistelusta ja asian vaatimien kirjelmien laatimisesta eduskunnalle.

Hyvän lainvalmistelun periaatteiden noudattaminen lähtee ministeriön johdosta. Lainvalmistelutyön suunnitelmallisuus ja organisointi sekä siihen tarvittavien henkilöresurssien järjestäminen on johdon tehtävä. Kunkin ministeriön johdon on huolehdittava laadukkaan lainvalmistelutyön edellytyksistä.

Arvoisa puhemies!

Lainvalmistelun laatuun kohdistuvaan kritiikkiin on suhtauduttava vakavasti. Viime joulukuussa keskustelua käytiin perustuslain huomioimisesta ja oikeuskanslerin roolista.

Kysymys ei ole käytännön lainvalmistelutyöstä irrallisesta, erillisestä asiasta. Lakiehdotuksen perustuslainmukaisuudesta huolehtiminen on olennainen ja kiinteä osa lainvalmistelua sen kaikissa vaiheissa. Perustuslaista johtuvat vaatimukset tulee huomioida niin valmisteluhanketta suunniteltaessa kuin sääntelyvaihtoehtoja harkittaessa ja sääntelyn yksityiskohtia mietittäessä. Myös perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota huolellisen perusoikeusarvioinnin tarpeeseen lakiesityksissä ja mm. julkisen talouden suunnitelmassa.

Perustuslain tulkinta on viime kädessä eduskunnan perustuslakivaliokunnan asia. Sitä edeltävissä lainvalmistelun vaiheissa voidaan vain ennakoida perustuslakivaliokunnan tulkintakannanottoa. Ennakoinnissa tukeudutaan normaaleihin laintulkinnan periaatteisiin, ja mm. selvitetään perustuslakivaliokunnan aikaisempi käytäntö, jolla voidaan ajatella olevan merkitystä käsiteltävänä olevan lakiesityksen perustuslainmukaisuuden arvioinnissa. Kun kyse on uudesta asiasta tai uudesta asetelmasta, tulkinnan ennakointi ei aina ole yksinkertaista. Usein perustuslain tulkinnassa ei ole kyse vain yhden perusoikeuden arvioinnista, vaan useiden perusoikeuksien keskinäisestä punninnasta. Julkisessa keskustelussa tämä monisävyisyys pelkistyy harmillisen usein mustavalkoisuudeksi. Toivon, että myös julkisessa keskustelussa tähän keskinäisten perusoikeuksien punnintaan ja analyysiin kiinnitettäisiin enemmän huomiota.

On hyvä muistaa, että perustuslain säännökset edellyttävät tulkintaa. Ei ole harvinaista, että perustuslakiasiantuntijat ovat lakiesityksen perustuslainmukaisuudesta erimielisiä. Perustuslakivaliokunta voi yhteiskunnan ja olosuhteiden muuttuessa myös tarkentaa ja täsmentää aiempia tulkintojaan, ja se on mahdollista useimmiten vain hallituksen esitysten arvioinnin yhteydessä. Jos hallitus pyrkii osallistumaan tulkinnan kehittämiseen, se tulee tehdä avoimesti, perinpohjaisen valmistelun pohjalta sekä vahvasti ja ammattitaitoisesti perustellen.

Perusoikeusasiantuntijat ovat tärkeä tukijoukko ministeriöille perusoikeusarvioinnissa ja perustuslakivaliokunnalle perustuslainmukaisuuden tulkinnassa. Lopputulos on tasapainoisin, kun arvostamme kaikki toistemme rooleja ja tehtäviä. 

Perustuslakivaliokunta on ylin auktoriteetti perustuslain tulkinnassa. Sen päätöksiä me kunnioitamme.

Joissakin puheenvuorossa on esitetty lakien perustuslainmukaisuuden valvonnan siirtämistä perustuslakivaliokunnalta uudelle valtiosääntötuomioistuimelle. On vaikea nähdä, miten tämä parantaisi lainvalmistelua. Kun jokainen toimii nykyisessä lainvalmisteluprosessissamme roolinsa mukaisesti, ei uusia lisärakenteita tai organisatorisia muutoksia tarvita lakiesitysten perustuslainmukaisuuden valvonnan tehostamiseksi. On parempi, että asiat arvioidaan etukäteen. Jos lain jokin säännös julistetaan jälkikäteen pätemättömäksi, aiheutuu monenlaisia ongelmia.

Arvoisa puhemies!

Hallitusta on kritisoitu siitä, että se olisi ohittanut oikeuskanslerin lainvalmistelussaan. Tämä ei pidä paikkaansa.

Olen keskustellut tammikuun alussa oikeuskanslerin kanssa ja meillä on yhtenevä käsitys asioiden tilasta. Myös oikeuskansleri itse totesi viime viikolla täällä eduskuntakeskustelussa, että lakiesitysten perustuslailliset ongelmat, puutteet tai korjausehdotukset ovat pysyneet suurin piirtein samalla tasolla sen ajan, mitä hän on ollut oikeuskanslerin virastossa.

Kun lainvalmisteluprosessia noudattaen lakiluonnos on edennyt lausuntopyyntövaiheeseen, kuullaan siitä usein myös oikeuskanslerinvirastoa. Tällöin oikeuskanslerilla on mahdollisuus lausua esityksestä. Käytännössä valtioneuvoston esittelijät ja jäsenet konsultoivat usein valmistelussaan eri vaiheissa oikeuskanslerinvirastoa, varsinkin lakiesityksen perustuslaillisuuteen liittyen. Tätä yhteistyötä ja tukea on pidetty toimivana ja erittäin arvokkaana. Sitä on aiheellista jatkaa ja edelleen kehittää. Myös mahdollisuuksia oikeuskanslerin lainvalmistelua tukevan roolin vahvistamiseen on syytä pohtia.

Oikeuskanslerinvirastossa tarkastetaan kaikki hallituksen esitykset ennen niiden antamista eduskunnalle. Vielä viime vaiheessa tarkistetaan muun ohella, että hallituksen esityksessä on tunnistettu tarvittavat perustuslakikysymykset, selostettu näitä kysymyksiä koskeva perustuslakivaliokunnan tulkintakäytäntö sekä nostettu avoimesti esiin mahdolliset perustuslailliset tulkintakohdat. Erityisesti kiinnitetään huomiota perus- ja ihmisoikeuksien kannalta kriittisiin kohtiin. Tällä menettelyllä pyritään varmistamaan se, että valtioneuvoston yleisistuntoon osallistuvat ministerit saavat tiedon esityksen perustuslainmukaisuuteen mahdollisesti liittyvästä tulkinnanvaraisuudesta. Oikeuskansleri voi kutsua valmistelijan yleisistuntoon perustelemaan kantansa, jos katsoo sen tarpeelliseksi. Tähän mahdollisuuteen on turvauduttu äärimmäisen harvoin.

Oikeuskansleri on läsnä valtioneuvoston istunnoissa. Olen kannustanut häntä tuomaan ongelmakohdat omaan tietooni ja olen itsekin muutaman kerran kysynyt, onko oikeuskanslerilla huomioita käsiteltävään asiaan.

Arvoisa puhemies,

Toimikaudellaan nykyinen hallitus on tähän mennessä toukokuun 2015 jälkeen antanut runsaat 400 hallituksen esitystä. Niistä kolme on peruutettu ja eduskunnan vastauksia niihin on tähän mennessä hyväksytty noin 380. Peruutettuja on siis vähemmän kuin viime vaalikaudella tässä vaiheessa. Lainsäädäntötyö valtioneuvostossa ja eduskunnassa jatkuu koko ajan ja luvut muuttuvat. Uutta on strateginen hallitusohjelma. Tavoitteet ovat selvät ja niihin pyritään parhain mahdollisin keinoin. 

Hallitus on saanut jo paljon aikaan lainvalmistelun yleisen kehittämisen saralla ja parhaillaan on käynnissä useampiakin sen parantamiseen tähtääviä toimia.

Lainsäädännön arviointineuvoston perustaminen viime vuonna oli tärkeä askel eteenpäin lainsäädännön laadun varmistamisessa. Parlamentaarinen työryhmä suositti viime kaudella yksimielisesti sen perustamista – ja hallitus on tämän nyt toteuttanut. Arviointineuvosto on arvokas lisä hallituksen esitysten tietosisällön ja laadun parantamiseksi. Neuvosto on jo tähänastisessa toiminnassaan antanut tärkeää palautetta puutteiden löytämiseksi ja korjaamiseksi.   Työ on arviomme mukaan lähtenyt hyvin käyntiin, mutta on tärkeää edelleen kehittää ministeriöiden ja arviointineuvoston yhteisiä prosesseja ja aikataulutusta niin, että lopputulosta voidaan edelleen parantaa. Arviointineuvoston antama palaute otetaan lainvalmistelussa huomioon.

Lainvalmistelun laadun parantamiseen tähdätään myös muilla tavoin. Suunnitelmallisuutta ja ennakointia parantamalla tähtäämme siihen, että eduskunnan istuntokauden alussa annettava lainsäädäntösuunnitelma hallituksen esityksistä toteutuisi mahdollisimman tarkasti. Myös hallituksen esitysten laatimisohjeita uudistetaan, koulutusta ja opastusta annetaan sekä lainvalmisteluun yleensä, mutta myös eri osa-alueilla, kuten perus- ja ihmisoikeusasioissa.

Arvoisa puhemies!

Vahva oikeusvaltio on satavuotiaan Suomen keskeisiä vahvuuksia. Oikeusvaltio tarvitsee tukipilarikseen avointa, rakentavaa, tosiasioihin perustuvaa ja keskinäistä kunnioitusta vahvistavaa keskustelukulttuuria. Hallituksen ja eduskunnan yhteinen tehtävä ja vastuu on huolehtia siitä, että suomalaiset voivat luottaa yhteiskuntaamme sääteleviin lakeihin ja laillisuuteen.

Laadukkaan lainsäädännön varmistaminen edellyttää meiltä – hallitukselta ja eduskunnalta – toimimista yhdessä. Nopeasti muuttuvassa maailmassa lainsäädännön vaatimukset kasvavat koko ajan. Esitän pohdittavaksi, että jokaisen vaalikauden alkupuolella kansanedustajat ja ministerit kävisivät meille räätälöidyn lainvalmistelun kurssin. Vahvempi välittäminen, vankempi turvallisuus, työpaikkojen lisääminen ja hyvä osaaminen edellyttävät meiltä uudistumista. Perustuslain ja siinä turvattujen perusoikeuksien kunnioittaminen on kaiken työmme lähtökohta.

 

Terrafamen ulkopuolinen rahoitus varmistui - Kainuun työpaikat säilyvät

Perjantai 10.2.2017 klo 14:36

Olimme kesällä 2015, heti hallitusneuvottelujen jälkeen, pakon edessä. Talvivaaran kaivos ajautui valtion syliin. Teimme päätöksen jatkaa toimintaa Terrafamen puitteissa ja valmistautua samalla myös kaivoksen mahdolliseen alasajoon ja sulkemiseen. Asetelma oli selvä. Terrafamen on täytettävä seuraavat kolme ehtoa tai muuten edessä on kaivoksen sulkeminen:

1. Ympäristöasiat täytyy saada kuntoon.

2. Prosessi ja yhtiön kannattavuus täytyy kehittyä tehdyn suunnitelman mukaisesti.

3. Kaivostoiminnalle on löydettävä ulkopuolinen rahoittaja.

Nämä olivat kovia ehtoja. Yrityksessä on tehty töitä todella määrätietoisesti ja tulokset puhuvat puolestaan. Kaikki ehdot täyttyvät ja kaivos siirtyy nyt normaaliin liiketoiminnan kehittämisen vaiheeseen. Tästä vielä kerran kiitos yhtiön työntekijöille, johdolle ja hallitukselle. Olette tehneet uskomattoman hyvää työtä, esimerkkinne luokoon uskoa myös muihin.

Jo marraskuussa oli aika varmaa, että ulkopuolinen rahoitus järjestyy, jos hallitus uskaltaa tehdä päätöksen toiminnan jatkumisesta. Päätös tehtiin, ja se oli oikea. Kainuun aluetaloudelle ja työllisyydelle toiminnan jatkuminen ja ulkopuolisen rahoituksen järjestyminen on erityisen tärkeää.

Terrafamen selkeä enemmistöomistus säilyy valtiolla. Yhtiön vähemmistöosakkaaksi tulee sveitsiläinen Trafigura. Se on alalla tunnettu kansainvälinen toimija. Konsernin yhtiöt  sijoittavat Terrafameen yhteensä 150 miljoonaa euroa. Yhdessä Sammon 25 miljoonan euron sijoituksen kanssa ulkopuolisen rahoituksen osuudeksi tulee nyt 175 miljoonaa euroa. Lisäksi yhtiön tuotanto on käytännössä myyty seuraavaksi seitsemäksi vuodeksi. Myös tällä on merkittävä vaikutus yhtiön jatkuvuuden ja työpaikkojen kannalta. Valtion marraskuisen 100 miljoonan euron päätöksen kanssa rahoitus on nyt turvattu 250 miljoonaan saakka.

Tehty omistusjärjestely on valtion kannalta taloudellisesti järkevä. Sulkemispäätös olisi vienyt 300 - 400 miljoonaa euroa valtion kassasta lisää sinne jo sijoitetun rahan lisäksi. Sijoituspäätöksissä noteerattu yhtiön arvostus osoittaa, että valtion Terrafameen sijoittamat varat eivät ole menneet hukkaan.

Pitkäaikaistyöttömyydestä

Torstai 9.2.2017 klo 10:27

Sanoin eilen pääministerin ilmoituksessa, että ”jopa pitkäaikaistyöttömyys on kääntynyt hiljalleen laskuun.” Mihin tämä perustui?

Pitkäaikaistyöttömyyden kauan jatkunut kasvu on yksi yhteiskuntamme suurimpia ongelmia, se lisää eriarvoistumista. Sen saaminen laskuun on yksi hallituksen tärkeimmistä tavoitteista. Seuraan sen kehitystä jatkuvasti. Puheessani viittasin viimeisen puolen vuoden kehitykseen. Tuona aikana kausitasoitetut luvut osoittavat pitkäaikaistyöttömyyden kääntyneen pieneen laskuun.

Paljon on vielä tekemistä, se on selvä. Fakta on kuitenkin se, että käänne on tapahtunut, talous kasvaa ja työttömyys vähenee. Tätä kehitystä täytyy kaikin tavoin vahvistaa. Kaikki suomalaiset täytyy saada mukaan.

Pitkäaikaistyöttömyyden kausitasoitettu kehitys 5/2011-12/2016 selviää alla olevasta kaaviosta.

kausitasoitettu_pitkaaikaistyottomyys.png

Pääministerin ilmoitus hallituksen politiikasta vuonna 2017 ja keskeisimmistä eduskunnalle annettavista esityksistä 8.2.2017

Keskiviikko 8.2.2017 klo 14:27

(muutosvarauksin)

 

Arvoisa puhemies, hyvät edustajat!

Hallituksen pitkän aikavälin visio on kirkas. Hallitusohjelman mukaan ”Suomi vuonna 2025 on uudistuva, välittävä ja turvallinen maa, jossa jokainen meistä voi kokea olevansa tärkeä. Yhteiskunnassamme vallitsee luottamus.”

Myös hallituksen tavoitteet ovat selkeitä: hallituskauden aikana työllisyysaste on nostettu 72 prosenttiin ja työllisten määrä on vahvistunut 110 000 henkilöllä sekä velaksi eläminen julkisessa taloudessa on loppunut vuoteen 2021 mennessä.

Suomen historian ensimmäinen strateginen hallitusohjelma tarkoittaa juuri tätä: visio ja tavoitteet ovat kirkkaita, mutta keinoja voidaan ja pitääkin säätää, jotta tavoitteet eivät karkaa.

Tasavallan presidentti totesi valtiopäivien avajaisissa, että tekemättä ei voi jättää ja helppoja ratkaisuja ei ole. Hän myös lisäsi, että me kansanedustajat olemme paljon vartijoina. Maailma vierellämme myllertää ja kotipesä on saatava kuntoon.

Kotipesä oli huonossa kunnossa kesällä 2015, kun nykyinen hallitus otti vastuun. Tekemättä oli jätetty jo pitkään.

Lähdimme taklaamaan kymmenen miljardin kestävyysvajetta kolmella asialla: säästöillä neljä miljardia, rakenteellisilla uudistuksilla neljä miljardia sekä kasvua ja työllisyyttä edistävillä toimilla kaksi miljardia.

Suurista uudistuksista eläkeuudistus on jo tehty. Sote- ja maakuntauudistus etenevät ja kokonaisuus tuodaan keväällä eduskuntaan. Julkisen sektorin toiminnan kustannusten karsimisessa on vielä tekemistä. Neljän miljardin säästökokonaisuudesta päätöksiä on tehty tämän hetken arvion mukaan 3,96 miljardin edestä.

 

Arvoisa puhemies!

Usean vuoden talouden syöksykierre on saatu oikenemaan. Käänne on nyt tapahtunut. Erityisesti loppuvuoden työllisyyskehitys oli vahvaa. Valtion velkaa tuli viime vuonna lisää vain 2,5 miljardia euroa. Tähän on omat erityissyynsä, mutta fakta on, että alustavien tietojen mukaan valtion velka suhteessa bruttokansantuotteeseen ei kasvanut lainkaan. Alijäämäkin tulee olemaan alustavan arvioni mukaan budjetoitua pienempi.

Myös kuntatalous vahvistui viime vuonna 450 miljoonalla eurolla ja olemme saavuttamassa hallituskaudelle asetetun tavoitetason.

Kilpailukykysopimus ja hallituksen toimet vaikuttavat. Hyviä uutisia on kuulunut eri puolilta Suomea. Yritykset investoivat ja palkkaavat ihmisiä. Jopa pitkäaikaistyöttömyys on kääntynyt hiljalleen laskuun. Tämän hallituksen johdolla luottamus Suomeen on palautunut.

On välttämätöntä pitää kiinni uudistamisen ja työllisyyden linjasta, jotta luottamus säilyy jatkossakin. Neljän miljardin säästöpäätökset on nyt tehty. Mutta niin kuin useaan kertaan olen todennut, olemme sitoutuneet uudelleen kohdentamisiin, rakenteellisiin uudistuksiin ja työllisyystoimiin, ettei uusia leikkauksia tarvita.

72 prosentin työllisyysastetavoite on kova, mutta ei mahdoton. Miksi me emme siihen pystyisi, kun Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa työllisyysaste liikkuu 75 prosentissa. Suomessakin Pohjanmaalla työllisyysaste on noussut jo noin 75 prosenttiin. Ahvenanmaalla se on yli 80 prosenttia.

Jos meillä olisi Pohjanmaan työllisyysaste koko maassa, julkinen talous olisi suurin piirtein tasapainossa. Jos meillä olisi Ahvenanmaan työllisyysaste, koko kestävyysvajeemme olisi jo kutakuinkin kunnossa. Ahvenanmaan työllisyysasteella maksaisimme nyt velkaamme pois kovaa vauhtia.

Kehysriihessä tärkeimpiä asioita on löytää keinoja työllisyysasteen saavuttamiseksi ja parantaa koulutuksen, tutkimuksen ja innovaatioiden järjestelmäämme kokonaisuutena. Tavoitteena on, että osaamispohjamme ja yritysten TKI-toiminnan edellytykset ovat kunnossa. Työllisyyden paraneminen on tärkeä keino eriarvoistumiskehityksen pysäyttämiseksi, mutta myös uusia keinoja tarvitaan.

 

Arvoisa puhemies!

Eduskunta saa kevätistuntokaudella käsiteltäväkseen historiallisen laajoja julkisten palveluiden ja hallinnon uudistuksia. Hallitus antaa pian esityksen maakunta- ja sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukseksi. Sillä vahvistetaan demokratiaa ja osallisuutta sekä uudistetaan julkisia palveluita kokoamalla noin 350 erillisen julkisen organisaation tehtävät 18 maakunnalle, joita johtaa vaaleilla valittu maakuntavaltuusto. Hallinto selkeytyy ja tehostuu.

Sote-reformi on ollut vireillä jo neljän vaalikauden ajan. Eduskunnan perustuslakivaliokunta on neljä kertaa kahden vuoden aikana lausunnoissaan korostanut uudistuksen olevan välttämätön ja kiireellinen perusoikeuksien toteuttamisen näkökulmasta. Suomalaisten palveluiden turvaamiseksi ja julkisen talouden kestävyysvajeen vähentämiseksi tärkeintä on saada myös eduskunnassa päätökset aikaiseksi. Nyt on päätösten - ei uusien mallien - aika.

Maakunnista tulee monialaisia. Niille tulee sosiaali- ja terveydenhuollon lisäksi kaikkiaan 24 muuta tehtävää pelastustoimesta ympäristöterveydenhuoltoon sekä työllisyyden ja kasvun edistämiseen. Hallinnon yksinkertaistuminen on mittava: kuntien, maakunnan ja valtion tehtäväjako perustuu perustuslakiin ja taloudelliseen ajatteluun siitä, mikä toimija on paras asian tehokkaaseen hoitamiseen.

Valinnanvapauslain luonnoksessa on nyt rakennettu Suomen malli, joka siirtää voimavaroja nykyisestä, suhteellisen kalliista erikois- tai vaativan tason palveluista ihmistä lähellä oleviin palveluihin. Jokainen suomalainen voi itse jatkossa valita – se ei ole enää lompakon paksuudesta kiinni.

 

Arvoisa puhemies!

Tänä keväänä käsiteltävänä on myös ammatillisen koulutukseen suuri reformi. Siinä uudistetaan koko ammatillisen koulutuksen lainsäädäntö, rahoitus ja tutkinnot. Tavoite on turvata jokaiselle peruskoulun päättävälle paikka toisen asteen koulutuksessa ja vähentää keskeyttämisiä.

Työelämässä oleville aikuisille pyritään mahdollistamaan oman osaamisen kehittäminen. Byrokratiaa vähennetään. Oppilaitosten ja työelämän yhteistyötä sekä työpaikoilla tapahtuvaa oppimista lisätään. Uusi koulutussopimus otetaan käyttöön joustavaksi poluksi työelämään.

Valmistelemme myös esitystä, jossa annetaan korkeakouluille mahdollisuus entistä laajempaan opetusyhteistyöhön.

Postisääntelyä uudistetaan joustavoittamalla yleispalvelutuotteiden jakelu- ja keräilyvelvoitteita ja kirjeiden kulkunopeusvaatimuksia. Lakimuutoksella mahdollistetaan uudenlaiset markkinaehtoiset palvelukonseptit ja digitalisaation tuomat mahdollisuudet postin jakeluun. Lakiehdotus mahdollistaa sanomalehtien viisipäiväisen jakelun nykyiseen tapaan haja-asutusalueilla.

Digitalisaation vauhdittaminen etenee. Turhaa byrokratiaa puretaan kiivaasti. Kokeilutoiminta jatkuu: annamme esityksen kielikokeilusta perusopetuksessa ja jatkamme koulutusviennin esteiden purkamista. Julkisiin työvoima- ja yrityspalveluihin esitämme alueellisia kokeiluja.

Liikenneverkon rahoituksen uudistamista ja korjausvelan maksamista varten asetetaan parlamentaarinen ryhmä. Nyt pitää päästä eteenpäin edellisen vaalikauden parlamentaarisen ryhmän työstä ja tehdä konkreettisia ratkaisuja. Ratkaisuja vaaditaan niin korjausvelan vähentämiseen kuin tieverkon pitkäjänteiseen kehittämiseen, ilmastotavoitteiden täyttämiseen ja digitalisaation edistämiseen.

Keväällä annamme seitsemän selontekoa. Puolustuspoliittinen selonteko valmistuu tässä kuussa. Selonteko on tiivis ja realistinen. Suomen uskottavan itsenäisen puolustuksen turvaaminen myös lähivuosikymmeninä edellyttää useiden hallituskausien mittaista sitoutumista suuriin materiaalihankintoihin. Suuret hankinnat ajoittuvat vuosille 2019–2031. Emme aseta suuria hankintoja vastakkain palvelujen ja etuuksien kanssa. Se on ollut henki myös eduskuntapuolueiden puheenjohtajien keskusteluissa.

Eduskunta käsittelee jo historiallisen kunnianhimoista energiastrategiaa, jossa ehdotamme muun muassa kivihiilen käytöstä luopumista ja tuontiöljyn käytön puolittamista. Tänä keväänä hallitus aloittaa kunnianhimoisen energiakäänteen toimeenpanon. Laajennamme ilmastopolitiikan tavoitteistoa ja keinoja muun muassa ensimmäisessä ilmastolain mukaisessa ilmastosuunnitelmassa, jonka annamme eduskunnalle kevään aikana.

 

Arvoisa puhemies!

Maailmanpolitiikan tilanne huolestuttaa. Maailma on myrskyisä. Iso-Britannian kansanäänestyksessä enemmistö valitsi brexitin. Yhdysvalloissa kansa äänesti presidentiksi Donald Trumpin. Suomi kunnioittaa vaalituloksia.

Me tiedämme kuitenkin keitä olemme ja millä perustalla seisomme. Me rakennamme siltoja, murramme muureja. Uhkien suhteen emme ole naiiveja, mutta emme myöskään uhmakkaita.

Ystävien kanssa voi olla asioista myös eri mieltä. Se on luonnollista, eikä sitä pidä sen paremmin hätkähtää kuin suurennella.

Satavuotias Suomi on maa, joka puolustaa kansainvälistä oikeutta, ihmisoikeuksia ja muita perusoikeuksia. Suomi auttaa hädänalaisia, Suomi tekee väsymätöntä työtä tasa-arvon ja naisten oikeuksien puolesta, Suomi puolustaa ilmastopolitiikassa tehtyjä yhteisiä päätöksiä. Suomi haluaa, että Eurooppa ja Euroopan unioni ovat jatkossakin sosiaalisesti, taloudellisesti ja poliittisesti vahvoja. Suomi puolustaa sääntöperustaista vapaakauppaa. Suomi uskoo, että erimielisetkin toimijat voivat puhua rakentavasti toisilleen. Globaaleihin kriiseihin haemme ratkaisuja, edistämme vuoropuhelua. Toimimme aktiivisesti kriisien keskellä. Tehostamme yhteistyötämme näillä alueilla.

 

Arvoisa puhemies!

Viime kesänä valmistuneen ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon toimintaympäristökuvaus alkoi lauseella: ”Voimakas muutos ulko- ja turvallisuuspolitiikan toimintaympäristössä jatkuu niin Suomen lähialueilla kuin maailmanlaajuisesti.”

Tällaisessa tilanteessa meidän täytyy pystyä näkemään myös yksittäisiä ihmisiä, päätöksiä tai hallituksia pidemmälle ja välittömän maantieteellisen naapuristomme taakse.

Lähelläkin tapahtuu. Tänä vuonna meillä on edessämme useita eurooppalaisia vaaleja, joiden tuloksia varmaankaan harva enää rohkenee ennustamaan. Vaalikampanjat, niihin mahdollisesti kohdistuvat vaikuttamisyritykset ja lopputulos voivat vaikuttaa toimintaympäristöömme merkittävästi.

Tänä vuonna on odotettavissa kiihtyvää keskustelua terrorisminvastaisesta taistelusta. Peruslähtökohdasta on laaja yksimielisyys: ISILin kaltaisen organisaation vastaista taistelua tulee jatkaa laajapohjaisen kansainvälisen rintaman voimin. On tärkeää, ettei tämä aiheuta lisää epävakautta esimerkiksi Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa. Se aiheuttaisi alueella lisää inhimillistä kärsimystä. Se lisäisi painetta lähteä vaaralliselle pakomatkalle esimerkiksi kohti Eurooppaa.

 

Arvoisa puhemies!

Unionin tulevaisuudesta keskusteltiin vakavalla mielellä Maltalla päämieskokouksessa viime viikolla. Esitin siellä, että meidän on valittava käytännönläheinen keskitien linja. Ei perussopimusten avaamista, ei uusia hyppyjä integraatiossa syvemmälle tai asioiden takaisin kansallistamista.

EU ei ole kyennyt toteuttamaan lupauksiaan ja implementoimaan päätöksiään tehokkaasti. Toimeenpanoon on kiinnitettävä enemmän huomiota. Meille tärkeitä lainsäädäntökokonaisuuksia ovat sisämarkkinoiden kehittäminen ja ilmasto- ja energiapolitiikka. Suomi tukee EU:n puolustusyhteistyön syventämistä. Brexitinkin jälkeen Suomi haluaa säilyttää tiiviit yhteydet Iso-Britanniaan.

 

Arvoisa puhemies!

Itsenäinen tasavaltamme täyttää tänä vuonna 100 vuotta. On paljon syytä juhlaan. Olemme monilla mittareilla yksi maailman parhaista maista. Sen tulisi olla suuri kiitollisuuden ja ylpeyden aihe. Samalla emme missään nimessä unohda niitä suomalaisia, joita tämä aika ja sen haasteet painavat. Työ jatkuu. Monia asioita isänmaan kohtalosta on nyt annettu meidän vastuullemme. Me haluamme kantaa sen vastuun nöyrinä, mutta päättäväisinä.

Terveiset EU-päämieskokouksesta Maltalta

Perjantai 3.2.2017 klo 19:56

Päämiesten asialista on painava ja vakavahenkinen. Kansainvälinen politiikka on ollut viime aikoina kovassa turbulenssissa. Maltan kokouksessa olemme keskustelleet erityisesti muuttoliikkeestä ja Libyan tilanteesta, Yhdysvaltain uuden hallinnon linjauksista sekä EU:n tulevaisuudesta.

Muuttoliikkeen hillitsemiseksi tärkeintä on vaikuttaa sen juurisyihin. EU:n ja Turkin välinen sopimus on toiminut kohtuullisen hyvin, mutta vastaava ratkaisu tarvitaan Libyaan ja sen lähimaihin. Libyan hallinnon epävakaus estää kuitenkin nopeamman etenemisen. Ihmisten hukkuminen vaarallisella merireitillä on saatava loppumaan sekä pakolaisleirien olosuhteita on parannettava Libyassa.

Presidentti Donald Trumpista totesin virkaanastujaispuheen jälkeen, että arvioin häntä tekojen perusteella. Nyt niitä on alkanut tulla ja ne huolestuttavat. Huoli todettiin myös kaikkien EU-johtajien toimesta.

Henkilön kansalaisuus ei voi olla peruste maahan tulon estämiseksi. Jokainen ihminen on arvokas ja ihmisarvo on jakamaton. Ihmisarvon puolustaminen on Euroopan yhteinen tehtävä. Huolia on noussut maahantulon rajoitusten lisäksi myös vapaakaupan rajoittamisesta, pakolaiskysymyksen hoitamisesta ja ilmastonmuutoksen torjumisesta.

Lähden siitä, että nyt tarvitaan siltojen rakentamista muurien sijaan.

Euroopan unioni eli vielä 2000-luvun alkupuolella vahvan integraatiomyönteisyyden ja nopean kehityksen aikaa. Kun aikaa katsoo taaksepäin, voisi todeta, että ehkä vauhti oli liian kovaa. Kansalaiset eivät oppineet tuntemaan uudistunutta unionia omakseen. Tämä on näkyvissä tänäkin päivänä.

Nyt lähes 20 vuotta myöhemmin on aika miettiä, mitä unionilta haluamme ja kuinka takaamme sen yhtenäisyyden ja tehokkuuden. EU:n on katsottava eteenpäin ja löydettävä uusi selkeä suunta. Suomen linja on realistinen ja tarvitsemme ensisijaisesti käytännönläheisiä ratkaisuja. EU:n on tunnustettava virheensä. Olemme epäonnistuneet kansalaisten silmissä monellakin tapaa. EU ei ole kyennyt toteuttamaan lupauksiaan ja implementoimaan päätöksiään.

Tällä hetkellä osa jäsenvaltioista haluaa edetä nopeaan tahtiin integraatiossa, osa taas haluaa palauttaa päätösvaltaa takaisin kansalliselle tasolle. Mielestäni meidän on valittava käytännönläheinen keskitien linja. Ei perussopimusten avaamista, ei uusia hyppyjä integraatiossa syvemmälle tai asioiden takaisin kansallistamista.

Meidän on keskityttävä nykyisen komission työohjelman toimeenpanoon, sen tavoitteiden toteuttamiseen ja päätösten tehokkaaseen toimeenpanoon. Vain konkreettisiin asioihin keskittymällä, byrokratiaa vähentämällä ja lainsäädäntöä tehokkaasti toimeenpanemalla voimme saada takaisin kansalaisten luottamuksen arvopohjaltaan yhteiseen Eurooppaan. Meillä ei ole varaa eriytyvään Eurooppaan, jossa jäsenvaltiot etenisivät eri tahtia integraatiossa. Euroopan unionin on myös vahvistettava sitoutumistaan omiin perusarvoihin ja löydettävä tapa edetä yhdessä samaa tahtia.

Suomelle keskeisimpiä osa-alueita eurooppalaisen yhteistyön osalta ovat entistä toimivammat sisämarkkinat, vapaakaupan edistäminen, yhteisen ulko-ja turvallisuuspolitiikan kehittäminen sekä eurooppalaista kilpailukykyä tukeva ilmasto- ja energiapolitiikka. Viimeksi mainittu pitää sisällään meille kansallisesti tärkeitä lainsäädäntökokonaisuuksia metsäbiomassan kestävyydestä hiilinielujen määrittämiseen. Näitä tulemme edistämään ja näiden kautta uskon, että Euroopan unioni voi myös näyttää yhtenäisyydessään voimansa.

Puhe Vainojen uhrien muistopäivän tilaisuudessa Säätytalossa

Torstai 26.1.2017 klo 19:10

(muutosvarauksin)


Hyvät naiset ja herrat,
Ärade åhörare,
Excellencies,

Tasan kaksi viikkoa sitten tähän aikaan seisoin Varsovan entisen gheton sijaintipaikalla useiden satojen puolalaisten ja suomalaisten kanssa. Vietimme arvokasta juhlaa - itsenäisen Suomen satavuotisjuhlan päätapahtumaa Puolassa. Juhlapaikkana oli Puolan juutalaisten historian museo, POLIN. Komea, kiehtova, pysäyttävä rakennus. Suomalaisen arkkitehdin, Rainer Mahlamäen suunnittelema. Varsovan entisen gheton jalansijoilla.

Tapasin tuona päivänä, tuossa samaisessa museossa, erään 90-vuotiaan puolalaisen herrasmiehen. Hänen nimensä voi olla monille teistä tuttu. Marian Turski syntyi vuonna 1926, oli toisen maailmansodan syttyessä 13-vuotias ja joutui sodan aikana kokemaan muun muassa Auschwitzin keskitysleirin kauhut. Hän selvisi holokaustista ja kertoo tarinaansa jälkipolville vielä tänäkin päivänä.

Kiersin hänen kanssaan museon näyttelyssä. Yksi näyttelyn sali on jäljennös puolanjuutalaisesta kadusta aikana, jolloin yhteisen historiamme kauheimmat asiat olivat vasta tapahtumaisillaan. Marian Turski kuvaili minulle sitä, millaista arkielämä noina aikoina oli ollut. Hän kertoi minulle myös siitä, mitä sen jälkeen tapahtui.

Turski toimii museon johtokunnan puheenjohtajana. Hän käytti Suomen 100-vuotistilaisuudessa energisen, terävän ja kuulijakuntaa ihastuttaneen puheenvuoron. Hän kertoi Puolassa aiemmin täysin tuntemattoman suomalaisen arkkitehdin suunnittelemasta museosta, jota hän ei ollut aluksi lainkaan halunnut hyväksyä kilpailun voittajaksi. Mutta lopulta hän pehmeni ajatukselle. Tätä pehmentymistään hän ei ole katunut.

Itse mietin häntä katsoessani ja kuunnellessani: kuinka on mahdollista, että ihmiskunnan pimeimmän puolen omakohtaisesti kokenut ihminen on pystynyt säilyttämään elämänilonsa ja tarmonsa - ja vieläpä niin, että se vielä 90 vuoden iässä on erittäin tarttuvaa laatua?

Tämä kokemus Varsovassa kosketti minua syvästi. Se pysäytti minut samalla tavalla kuin vierailuni Jerusalemissa viime syksynä. Osallistuin silloin Israelin entisen presidentin Shimon Peresin muistotilaisuuteen. Peresin, joka oli syntynyt Puolassa, käynyt elämässään läpi paljon ja joka myöhempinä vuosinaan omistautui rauhan rakentamiselle Lähi-idässä. Hänet palkittiin ponnisteluistaan Nobelin rauhanpalkinnolla vuonna 1994 yhdessä Jasser Arafatin ja Jitzhak Rabinin kanssa. Tämän työn muistamisen, kunnioittamisen ja siltojen rakentamisen henki kantoi myös läpi hänen muistojuhlansa.

Sekä Varsovan että Jerusalemin jälkeen mietin paljon sovintoa ja anteeksiantoa. Miten siihen voi pystyä, ja pitääkö siihen pystyä. Miten tapahtuneen kanssa voi tehdä rauhan. Miten itsensä kanssa voi tehdä rauhan.

Ladies and Gentlemen,

We have gathered here to honour International Holocaust Remembrance Day, which is observed annually on 27 January to mark the anniversary of the liberation of Auschwitz-Birkenau. Here in Finland, we also honour the memory of other victims of persecution on this day.

The importance of marking this day only increases as the years pass since the Second World War. We all know what happened at that time in history - the wars, the suffering, the crimes against humanity. And yet, as that chapter recedes further into the past, some people forget, or don't know, or don't care. Worst of all, some people deny what happened.

We live in dangerous times. Too many people in our societies today confuse opinions for facts. We stand before a fundamental challenge, that of defending the cornerstones of our democratic system.

Arvoisat kuulijat,

Kunnioitamme vuotuista vainojen uhrien muistopäivää huomenna perjantaina, 27. päivänä tammikuuta. Muistamme silloin holokaustin uhreja. Muistamme samalla myös muiden kansanvainojen uhreja.

Ärade åhörare,

Imorgon fredagen den 27 januari hedrar vi minnesdagen för förintelsens offer. Då ska vi minnas Holocaustens offer. Samtidigt ska vi också minnas offren för andra förföljelser.

Hyvät kuulijat,

Elämme tällä hetkellä yhteiskunnallisessa keskustelussamme vaarallisia aikoja. Mielipiteet sekoittuvat faktoihin. Joitakin faktat eivät enää edes kiinnosta. Ihmisillä on liian kiire, jotta voitaisiin pysähtyä ajattelemaan, mistä oikeastaan on kyse.

On pelottavaa, että tämä kohdistuu osin myös historiaan. Ja on pelottavaa, että tämä kohdistuu useimmiten toiseuteen - vähemmistöihin sekä ylipäätään kaikkeen, mikä on erilaista kuin oma itse.

Kulkeeko historia kehää vai onko se lineaarista matkaa eteenpäin? Opimmeko historiasta mitään? Suoria vertauskohtia mihinkään menneeseen emme voi tästä päivästä vetää, mutta hälytyskellojen täytyy soida, kun yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistutaan huutelemalla tai suoranaisilla valheilla. Tällaisessa tilanteessa ollaan kaltevalla pinnalla.

Meidän jokaisen vastuulla on pitää huolta siitä, ettei keskusteluilmapiirimme polarisaatio muodostu pysyväksi asiain tilaksi. Huuteluun ei pidä vastata huutelemalla. Provosointiin ei pidä vastata provosoitumalla. Se toinen ja erilainen pitää uskaltaa kohdata - kohdata ja nähdä ihminen hänessä. 

Demokraattiseen järjestelmäämme kohdistuu monenlaisia paineita, sisäisiä ja ulkoisia. Sadan vuoden itsenäisyytemme ja vielä pidemmän parlamentaarisen historiamme aikana olemme oppineet luottamaan järjestelmäämme ja sen toimivuuteen. Työtä sen puolesta tulee kuitenkin tehdä väsymättömästi joka ikinen päivä. Meidän tulee uskaltaa puolustaa vähemmistöjämme ja demokratiamme peruskiviä, kun ne ovat uhattuina. Demokraattisen järjestelmämme puolustaminen on perustavanlaatuista maanpuolustusta sekin.

Tätä työtä on tehtävä, jotta historian virheet eivät toistu. Jotta me emme unohda.

Pohdin edellä sovintoa ja anteeksiantoa. Ne ovat hyvin inhimillinen ja siksi niin hyvin vaikea laji. Haluan kuitenkin uskoa, että niihin voi ja pitää pystyä. Ne eivät nimittäin merkitse unohtamista. Sen sijaan ne mahdollistavat elämän jatkumisen.

Hyvät naiset ja herrat,

Lämmin kiitos kutsusta tärkeään muistojuhlaanne. 

 

Puhe Eläkeliitto ry:n Huominen tehdään yhdessä -juhlaseminaarissa 24.1.2017

Tiistai 24.1.2017 klo 12:59

(muutosvarauksin)

Suomi100 -juhlavuoden vietto alkoi uudenvuodenaattona ja huipentuu itsenäisyyspäivään. Suomea juhlitaan koko vuosi koko maassa. Juhlavuotena katsomme kolmeen suuntaan: historiaan, nykypäivään ja tulevaisuuteen.

Suomi on kokenut itsenäisyyden aikana murroskausia, sotia ja lamavuosia. Tämä sukupolvi tässä salissa on antanut kaikkensa sen hyväksi, että niistä olemme selvinneet. Te olette uskoneet tulevaisuuteen silloin, kun olemme kansana olleet inhimillisesti epävakaassa ja murheellisessa tilassa. Samalla taloudelliset rahkeet ovat olleet hyvin niukat. Olette rakentaneet maata vahvasti niillä voimavaroilla, jotka ovat olleet käytettävissänne. Samalla olette kasvattaneet uuden sukupolven.

Sadan vuoden ajan me suomalaiset olemme tahtoneet pitää huolta siitä, että koko kansa pysyy yhteiskunnan kehityksessä mukana. Keskeinen osa tarinaamme ja menestystämme ovat olleet mahdollisuuksien ja toimeentulon luominen kaikille suomalaisille sekä lähimmäisestä välittäminen. Tästä on pidettävä myös jatkossa kiinni.

Avainasemassa ovat uudet työpaikat ja talouden saaminen pysyvään kasvuun. Työn kautta turvaamme hyvinvointiyhteiskunnan tuleville sukupolville. Näin varmistamme hyvinvointiyhteiskunnan palvelut ja etuudet myös ikäihmisille. Nyt talous on alkanut kääntyä nousuun ja työttömyys laskuun. Myönteistä kehitystä on vahvistettava kaikin keinoin. Velkaantumiskehityksen pysäyttämiseksi olemme joutuneet säästämään etuuksista. Se on ollut erittäin epäkiitollinen tehtävä. Joka päivä kysyn itseltäni peiliin katsoen: Teemmekö varmasti oikeita asioita oikeassa järjestyksessä.

Tiukoista raameista huolimatta olemme pystyneet tekemään myös joitain parannuksia. Laitamme omaishoitoa ja ikäihmisten palveluja kuntoon. Sotaveteraanit saavat paremmat palvelut. Takuueläkkeeseen tehdään tällä kaudella kaksi tasokorotusta. Noin miljardin veronkevennykset olemme pääosin kohdistaneet pieni- ja keskituloisiin sekä eläkeläisiin.

Hyvät ystävät!

Tänään iäkkäiden olot ovat paremmat kuin koskaan aikaisemmin maassamme.  Olemme määrätietoisin ponnistuksin mahdollistaneet yhä pidemmän elämän yhä useammalle suomalaiselle. Työtä tasa-arvoisemman ja arvokkaan vanhuuden toteutumiseksi on jatkettava.

Moni iäkäs ihminen kokee elämänsä vaikeaksi. Murheina ovat yksinäisyys, toimeentulo ja epävarmuus tulevasta. Asetin viime viikolla työryhmän. Sille antamani toimeksianto on kunnianhimoinen: pysäyttää yhteiskunnan eriarvoistumiskehitys. Sen tärkeä tehtävä kattaa tietysti myös iäkkäämmät kansalaiset: kaikki Suomessa asuvat elämäntilanteesta ja asuinpaikasta riippumatta.

Koko yhteiskunnan on panostettava ja kannustettava ikääntyvän väen toimintakyvyn säilymiseksi. Tiedämme entistä paremmin, millä tavoin iäkkäimpiä voidaan kuntouttaa sairauksien jälkeen, miten torjutaan muistin heikentymistä ja miten toteutetaan yhteisöllisen asumisen malleja. Moni haluaa asua pitkään omassa kodissaan. Sen mahdollistamiseksi tarvitaan oikeanlaista kotiapua, hoivaa ja kuntoutusta. Onnistuneita esimerkkejä on eri puolilla maata. Parhaillaan käynnissä olevassa ikääntyneiden kotihoidon ja kaikenikäisten omaishoidon kärkihankkeessa tehdään hyvää kehittämistyötä. Siinä luodaan iäkkäille sekä omais- ja perhehoitajille nykyistä yhdenvertaisempia, paremmin koordinoituja ja kustannusten kasvua hillitseviä palveluja. Iäkkäiden palvelujen kehittämisen painopisteenä on jo pitkään ollut laitoshoitopainotteisuuden purkaminen ja kotiin annettavien palvelujen valikoiman laajentaminen.

Digitalisaatio, sähköiset yhteydenpitovälineet ja avustavat robotit ovat tulevaisuudessa entistä keskeisemmässä roolissa kaikkien ihmisten kotona asumisessa. Ne mahdollistavat osaltaan hyvin palveluiden tuomisen kotiin. Näitä mahdollisuuksia on rohkeasti hyödynnettävä entistä enemmän.

Tietokoneet ja älypuhelimet sekä niiden jatkuva kehittyminen ovat osalle ikäihmisistä pelottavia ja taloudellisesti raskaita. Osa taas toimii niiden kanssa erittäin luontevasti. Ministeri Anu Vehviläinen on ottanut asiakseen ”digisyrjäytymisen” estämisen. Vastikään järjestettiin hänen toimestaan keskustelu asiasta lukuisten järjestöjen kanssa. Keskustelussa pohdittiin eri väestöryhmien tarpeita tässä digitalisoituvassa yhteiskunnassa, jotta ne olisivat ymmärrettäviä ja helppokäyttöisiä. Niille, jotka eivät syystä tai toisesta voi käyttää sähköisiä palveluita, on lailla turvattava vaihtoehtoiset asiointitavat. Vehviläinen on perustamassa tälle tärkeälle asialle neuvottelukuntaa.

Eläkeläisjärjestöt ovat ansiokkaasti olleet mukana opastamassa vanhempaa väkeä tekniikan hyödyntämisessä. Tehdään tässä jatkossakin hyvää yhteistyötä.

Hyvät eläkeliittolaiset!

Satavuotiaan Suomen motto on Yhdessä: Yhdessä tekeminen, Yhdessä eläminen ja Yhdessä kohti tulevaisuutta. Nämä teemat sopivat hyvin arvokkaaseen vanhuuteen ja sen kehittämiseen.

Tähän teemaan sopii ylisukupolvisuus. Ylisukupolvisuus on suurten yhteiskunnallisten periaatteiden ohella tavallista arkea, jossa eri-ikäiset kohtaavat.  Kaikki me tiedämme isovanhempien roolin lastenlasten elämässä. Isovanhempien suhde lapsenlapsiin on usein rentoutuneempi kuin aikanaan omiin lapsiinsa. Tämä mahdollistaa arjesta irtautumisen ja leikkiin ryhtymisen. Samaten älypuhelimet mahdollistavat uudella tavalla sukupolvien kohtaamisen.

Kaikilla ei ole omia isovanhempia tai he eivät voi olla osana arkea esimerkiksi pitkien välimatkojen vuoksi. Tämän vuoksi on tärkeää luoda toimintaa, jossa sukupolvien vuorovaikutus toteutuu ilman sukulaissuhdetta. Osa sukupolvien vuorovaikutusta ovat myös onnistuneet asumisen ja kaavoittamisen ratkaisut kunnissa ja kaupungeissa.

Tämän päivän ikäväki on halukas toimimaan ja osallistumaan. Lastenhoitoapuna ja omaishoitajana ikäihmiset toteuttavat erittäin arvokasta tehtävää.  Eläkeläisten vapaaehtois- ja harrastustoiminta rikastuttaa kulttuurielämää ja auttaa monia arjessa. Te Eläkeliitto olette maamme suurin eläkeläisjärjestö. Olette erinomainen esimerkki yhteisöllisyydestä eri puolilla Suomea. Toimintanne synnyttää hyvinvointia ja ehkäisee yksinäisyyttä. Tämä heijastuu myös lähiympäristöön. Järjestönne kautta sivistätte ja autatte ihmisiä pysymään ajassa mukana. Autatte eläkeläisten äänten kuulumista yhteiskunnassamme.

Kannustan eläkeläisiä ja järjestöjä olemaan aktiivisesti mukana kehittämisessä omilla paikkakunnillaan. Yksi väylä ovat vanhusneuvostot, joissa on mukana huomattavan paljon asiantuntevia ja osaavia ikäihmisiä. Tätä voimavaraa kuntien ja tulevien sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäjien, maakuntien, todella kannattaa hyödyntää.

Teillä keskinäinen yhteydenpito, naapurista välittäminen ja auttaminen ovat yhä voimissaan. Siirtäkää tällaisen arkipäiväisen välittäminen kulttuuria ja toimintamalleja tuleville sukupolville. Ilman välittämistä ei yhteiskunta toimi. Ilman sitä ei inhimillinen välittäminen toteudu. Valtion puolella tätä arvostetaan ja käytännön toimin tuetaan.

Eteenpäin elävän mieli – niin nuoren kuin vanhankin. Hyvin vanhoiksi eläneitä ihmisiä yhdistää yleensä elämänusko, positiivisuus vaikeissakin tilanteissa ja työteliäisyys. Toimitaan yhdessä toinen toisiamme arvostaen ja toisiltamme oppien. Siinä on hyvinvoinnin rakennuspuita jokaiselle meistä ja koko maallemme.

Valtioneuvoston puolesta toivotan Teille kaikille oikein hyvää juhlaseminaaria ja itsenäisyyden juhlavuotta! Vietetään tätä vuotta Yhdessä!

Valta vaihtui Yhdysvalloissa

Perjantai 20.1.2017 klo 20:15

Yhdysvaltain 45. presidentti Donald Trump ja hänen varapresidenttinsä Mike Pence vannoivat tänään virkavalansa. Valta on vaihtunut Valkoisessa talossa ja uusi kappale Yhdysvaltain poliittisessa historiassa alkaa. Vallan vaihtuminen vapailla vaaleilla on yksi demokratian keskeisistä peruspilareista, ja sitä on tärkeää kunnioittaa.

Presidentti Trump piti tänään virkaanastujaispuheensa, joka antoi ensiosviittaa siitä, mihin suuntaan hän tulee Yhdysvaltain politiikkaa johtamaan. Vaikka sanat eivät ole politiikassa merkityksettömiä, tulee presidentti Trumpinkin politiikkaa arvioida ennen kaikkea hänen tekojensa pohjalta. Niitä voimme odottaa jo lähipäivinä.

Marraskuun 8. päivänä käytyjen presidentinvaalien jälkeen eri puolilla maailmaa on pohdittu sitä, millaisia seuraamuksia Yhdysvaltain hallinnon vaihtumisella on esimerkiksi suurvaltapolitiikalle ja kansainväliselle kauppapolitiikalle.

Myös Suomessa on luonnollisesti pohdittu sitä, millaiseen asentoon maailma ympärillämme nyt asettuu.

Kirjasimme toukokuussa 2015 hallitusohjelmaamme: Hallitus vahvistaa laaja-alaista transatlanttista yhteistyötä sekä kahdenvälisesti että EU:n kautta.

Tätä kirjausta ei ole tarpeen muuttaa. Suhteiden tiivistäminen Yhdysvaltojen kanssa on hallituksen ulkopolitiikan painopisteitä myös presidentti Trumpin ja hänen hallintonsa kaudella. Yhdysvallat on Suomelle tärkeä kumppani ja uskomme yhteistyömme jatkuvan vankalla pohjalla. Yhteyksiä uuteen hallintoon luodaan jo aktiivisesti.

Suomelle on tärkeää myös se, että EU:n ja Yhdysvaltojen suhde jatkuu vahvana. Presidentti Trump on vaatinut Eurooppaa kantamaan enemmän vastuuta itsestään. Suomelle tämä viesti sopii. Olemme puhuneet vahvasti sen puolesta, että EU keskittyy olennaiseen ja tehostaa päätöstensä toimeenpanoa. Olemme puhuneet vahvasti myös EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämisen puolesta.

Uskottavan itsenäisen maanpuolustuksen omaavana maana Suomi kantaa myös itse vastuuta toimintaympäristönsä vakaudesta ja turvallisuudesta. Samalla teemme yhteistyötä pohjoismaisesti, EU:ssa ja Naton kumppanina turvallisuutemme vahvistamiseksi. Suomi on siis turvallisuuden tuottaja – sekä omalla alueellaan että laajemminkin.

Korostamme Suomen ja Yhdysvaltain välisten suhteiden jatkuvuuden tärkeyttä myös esimerkiksi arktisissa asioissa. Ne ovat erityisen ajankohtaisia siksi, että Yhdysvallat siirtää meille toukokuussa Arktisen neuvoston puheenjohtajuuden. Osallistun itse tulevana maanantaina kansainväliseen Arctic Frontiers -konferenssiin Norjan Tromssassa, ja sielläkin Yhdysvaltain tuleva panos arktiseen yhteistyöhön tulee varmasti olemaan kaikkien huulilla. Arktisiin asioihin liittyy tiiviisti globaali ilmastopolitiikka, jossa toivomme Yhdysvaltain pitävän kiinni yhdessä aiemmin tehdyistä sitoumuksista.

Suuria kysymyksiä liittyy monenkeskisen kauppajärjestelmän tulevaisuuteen. Yhdysvallat on kauppakumppanina Suomelle kärkisijoilla. Sääntöperustainen vapaakauppa Euroopan ja Yhdysvaltain välillä olisi molempien osapuolten intresseissä. Samoin tuntuvat ajattelevan monet muut Yhdysvaltain keskeiset kauppakumppanit. Protektionismi ei pitkällä aikavälillä ole vaurautta ja vaikutusvaltaa synnyttävä resepti.

Tällaisena historian lehdille jäävänä suurena päivänä on hyvä muistaa se, ettei ylätason politiikka kuitenkaan koskaan ole kahden maan välisten suhteiden koko kuva. Alkaneena vuonna Yhdysvallat on yksi niistä maista, joissa suomalaiset ja Suomen ystävät viettävät Suomen satavuotisjuhlia lukemattomin mainioin tavoin. Yksi niistä on kiertävä sauna, joka ajelee vuoden kuluessa 16 000 kilometrin matkan Yhdysvaltain halki länsirannikolta itärannikolle. Tällä hetkellä se on vielä reittinsä alkutaipaleella Minnesotassa – eli siellä, missä Suomen Yhdysvaltain-suhteiden varhaiset alkutahdit pokasahan voimalla soitettiin. Tuon saunan löylyt ovat varmasti makoisat riippumatta siitä, ketkä istuvat Washingtonin päättävillä paikoilla. Jatkuvuuden merkki sekin.

 

Vanhemmat kirjoitukset »