Kuvagalleria

Dancers in Red

Tekniset tiedot

  • Merkki: Chevrolet El Camino, vm. -87
  • Moottori: 400 cid (6,5 l), remmiahdettu, automaatti vaihteet
  • Polttoaine: Puu, vaihtoehtoisesti bensiini
  • Polttoaineen kulutus: Puuta noin 40 kg / 100 km
  • Polttoainekustannus: 2 ?/100 km
  • Toimintamatka: Hieman yli 200 km/ tankillinen (mahd. ottaa nopeudesta riippuen 1300 km polttoaine mukaan)
  • Huippunopeus: yli 140 km/h
  • Oma paino ajokunnossa: ~ 2 000 kg
  • Kaasutinlaitteisto: Rakennettu 2007
  • Moottorin elektroninen ohjaus: Motec M800, sähköisesti ohjattu seoksen lamda-säätö, bensiinin ja puukaasun yhteiskäytön mahdollisuus, automaattinen kaasuttimen sytytys
  • Päästöt: Täyttää E4-normin katsastusmittauksessa puukaasulla

ekokortteli.jpg
http://www.youtube.com/watch?v=x6168-5S9io

Sisältölaatikko

Teksti tai HTML-koodi

Sisältölaatikko

Teksti tai HTML-koodi

Sisältölaatikko

Teksti tai HTML-koodi

Viimeisimmät

  • 25.5.2017 19:45Muistosanat presidentti Mauno Koiviston muistotilaisuudessa 25.5.2017Lue lisää »
  • 22.5.2017 11:54Puhe valtakunnallisissa sankarihautajaisissa Lappeenrannassa 21.5.2017Lue lisää »
  • 19.5.2017 16:43Uskonnot, rauha ja kotoutuminenLue lisää »

Blogin arkisto

Muistosanat presidentti Mauno Koiviston muistotilaisuudessa 25.5.2017

Torstai 25.5.2017 klo 19:45

Kunnioitettu rouva Tellervo Koivisto, Mauno Koiviston omaiset, Herra ja rouva Tasavallan Presidentti, Saattoväki, Mina Damer och Herrar, Excellencies, Ladies and Gentlemen

Hyvät omaiset,

Tuoreesta kokemuksesta tiedän surun olevan hyvin henkilökohtainen asia. Suhtaudumme kaikki siihen eri tavalla. Erityisen tärkeää on päästä surun keskeltä vaiheeseen, jossa voimme iloita yhdessä vietetyistä vuosista. Uskon teidän olevan kiitollisia rakkaanne pitkästä ja antoisasta elämästä.

Mieltäni lämmitti, että toiveenne muistotilaisuudeksi oli nimenomaan presidentti Koiviston muistoa kunnioittaen valoisa ja eteenpäin katsova.

Arvoisat kuulijat,

Presidentti Mauno Henrik Koivisto kuoli Snellmanin päivänä, suomalaisuuden päivänä. Samana vuonna, jona Suomi juhlii 100 vuoden ikäiseksi ehtinyttä itsenäisyyttään. Presidentti Koiviston elämään tiivistyy itsenäisen Suomen historia.

President Mauno Henrik Koivisto avled på Snellmansdagen, som är finskhetens dag. Han avled samma år som Finland firar hundraårsjubileet av sin självständighet. I president Koivistos liv kristalliseras det självständiga Finlands historia.

Tänään Suomi on yksi maailman menestyneimmistä maista, mitattiin menestystä sitten aineellisella vauraudella, koulutuksen laadulla, onnellisuudella, hallinnon luotettavuudella tai ihmisoikeuksien toteutumisella. Mauno Koivisto on ollut tässä menestystarinassa sekä näkijä että tekijä.

Ihmisenä Mauno Koivisto toteutti suomalaisen unelman. Työläisperheen lapsena hän kävi kansakoulun ja meni sen jälkeen töihin. Talvisodan syttyessä hän hakeutui vain 16-vuotiaana sammutusyksikköön. Jatkosodassa hän puolusti maata jo ase kädessä, viimeksi Lauri Törnin johtamassa 1. divisioonan jääkärikomppaniassa.

Kun aseet vaikenivat syyskuussa 1944, Koivisto kertoo juoksuhaudan reunalla pohtineensa, että täytyy olla jokin muu tapa hoitaa asioita kuin sotiminen. Näin hän tuli tiivistäneeksi rivisotilaana sen ulkopolitiikan linjan, jota Suomen kaikki presidentit ovat sotien jälkeen noudattaneet.

Sotien jälkeen Koivisto meni iltaoppikouluun ja sen jälkeen Turun yliopistoon, missä hän väitteli tohtoriksi vuonna 1956. Lahjakkuus ja määrätietoisuus veivät häntä aina vain vaativampiin tehtäviin, kaksi kertaa pääministeriksi ja lopulta tasavallan presidentiksi vuonna 1982. Mauno Koiviston elämä on suuri suomalainen kertomus.

Vaikka Mauno Koiviston presidenttikausi päättyi jo 23 vuotta sitten, hänen kädenjälkensä näkyy vahvana tämän päivän yhteiskunnallisessa elämässä.

Ulkopolitiikan johtajana hän luotsasi Suomen varmalla kädellä kylmän sodan maailmasta Euroopan unioniin.

Sisäpolitiikassa hän edisti vakautta ja kehitystä kohti aitoa parlamentarismia. Hänen presidenttikaudellaan järjestettiin kolmet eduskuntavaalit, joiden jälkeen Koiviston nimittämät hallitukset istuivat koko vaalikauden. Tämä käytäntö on vakiintunut osaksi suomalaista parlamentarismia.

Kuulun poliitikkona eri polveen kuin Mauno Koivisto, joten jätän muistosanoihin tavallisesti kuuluvan luonnearvion piirtämisen hänet lähemmin tunteneille. Totean vain, että Koiviston kirjoittamat kirjat, hänen antamansa haastattelut ja muut julkiset esiintymiset sekä hänet kohdanneiden ihmisten kokemukset todistavat kaikki yhtäpitävästi, että Koivisto oli paitsi korkeasti oppinut myös sivistynyt ihminen sanan syvimmässä tarkoituksessa. Hän oli uskollinen omaksumilleen arvoille. Kodin hengellinen perintö kantoi läpi elämän.

Minulle Koivisto oli ainutlaatuinen yhdistelmä talouden ammattilaista ja ulkopolitiikan osaajaa. Näen edelleen silmissäni ne uutiskuvat lentopallon pelaamisesta, missä joukkueen keski-ikä oli niin korkea, että hirvitti. Silti passit osuivat kohdalleen ja iskut kenttään.

För mig var Koivisto en unik kombination av ett ekonomiskt proffs och en utrikespolitisk expert. Jag ser fortfarande framför mina ögon nyhetsbilderna av volleybollspel, där lagets medelålder var skrämmande hög. Det oaktat träffade passningarna rätt och smasharna planen.

Koiviston “fundeerausta” on pidetty joskus vaikeaselkoisena eivätkä kaikki aikalaiset tainneet sitä aina ymmärtääkään. Häneltä on jäänyt kuitenkin monia ytimekkäitä aforismeja. Siteeraan vapaasti muutamia, jotka olen itse havainnut kovin osuviksi:

“Ei pidä yliarvioida kansalaisten kiinnostusta politiikkaan mutta ei myöskään aliarvioida heidän poliittista arvostelukykyään.”

Tai

“Politiikka on aina väärää jostakin näkökulmasta.”

Ja edelleen:

”Asioilla on taipumus järjestyä.”

Näinhän se on.

Eräs Koivistoa pohdituttanut aihe oli yksilön vastuun ja yhteiskunnan vastuun välinen suhde. Tämä teema on edelleen ajankohtainen. Koivisto lähestyi aihetta muun muassa taloudellisesti vaikeana aikana 1990-luvun alussa.

Presidentti Koivisto korosti, joskus jopa yleistä mielipidettä vastaan, ettei yksilö voinut kokonaan unohtaa omaa vastuuta itsestään. Hän ei halunnut ongelmien kohdatessa julistaa kansaa syyntakeettomaksi ja muistutti, miten tehottomaksi totaalinen yhteiskunta voi pahimmillaan mennä. Nuukana miehenä hän myös kantoi huolta nykysukupolven halusta velkaantua tulevien kustannuksella, koska nämä eivät voi äänestää tässä ja nyt.

Se on tärkeä viesti myös tänä päivänä. Pitää muistaa, että on elämää meidän jälkeemmekin. Yhteiskunnallinen valta on aina lainassa, sitä pitää käyttää harkiten ja viisaasti.

Arvoisat kuulijat,

Presidentti Koiviston nuoruudessa suurin osa suomalaisista sai elantonsa metsistä ja pelloilta. 100-vuotias Suomi kurkottaa digitalisaatioon, robotteihin ja keinoälyyn. Koiviston ajattelu siitä, että elämässä on viisasta luottaa siihen, että kaikki menee hyvin, antaa meille tulevaisuususkoa ja rohkeutta tarttua muutoksen mahdollisuuksiin.

Muistakaamme ja tuntekaamme iloa hänen ainutlaatuisesta elämänkaarestaan ja siitä voimakkaasta jäljestä jonka hän meihin ja suomalaiseen yhteiskuntaan jätti.

Olemme jättämässä jäähyväisiä. Presidentti Mauno Koivisto on poissa. Vaikka hänen myötään päättyy yksi aikakausi, hän elää sydämissämme pitkään. Presidentti Koivisto kulkee suomalaisen unelman airueena.

Puhe valtakunnallisissa sankarihautajaisissa Lappeenrannassa 21.5.2017

Maanantai 22.5.2017 klo 11:54

(muutosvarauksin)

Arvoisat kuulijat,

Suomalainen kansallinen päätös siitä, että taistelukentällä kaatuneet sankarivainajat tuodaan haudattavaksi kotiin, omaan kirkkomaahan, on kansainvälisesti poikkeuksellisen. Ajattelu kiteyttää vahvalla ja konkreettisella tavalla veteraanien meille jättämän suomalaisen perinnön: Kaveria ei jätetä. Samalla se kertoo suoraan sen, että kotimaalla, kodilla, on jokin aivan erityinen merkitys ihmiselle ja ihmiskunnalle.

Tänään olemme saattaneet kotimaan multaan 38 henkilön maalliset jäänteet. Näistä 32 on Karjalan kannakselta ja kuusi Laatokan Karjalasta. On hyvä ymmärtää, että lukujen ja tämän tilaisuuden takana on ihmisiä, joille epätietoisuus, ehkä toivo ja toivottomuus, mutta ainakin surutyön pituus ja syvyys, ovat olleet valtavia.

Valtioneuvoston puolesta haluan suuresti kiittää Sotavainajien muiston vaalimisyhdistystä. Yhdistys on vastannut sotavainajien etsintätyöstä luovutetulla alueella opetusministeriön jälkeen ja sen valtuuttamana vuodesta 1998. Viime aikoina yhteistyötä on tukenut sopimus puolustusministeriön kanssa. Erityisen kiitoksen haluan osoittaa Teille vapaaehtoisille, jotka olette halunneet kannatella konkreettisin teoin lausetta: ”Kaveria ei jätetä”.  Olette uskoneet siihen, että kotimaalla on merkitys.

Etsinnät ja niihin liittyvä valtiollinen sekä arjen yhteistyö kuvaavat tärkeällä tavalla Suomen ja Venäjän välisiä suhteita tänään. Vuoden 1992 jälkeen, milloin Suomen ja Venäjän valtiosopimus mahdollisti kentälle jääneiden etsinnän, on kotiin tuotu noin 1 200 suomalaissotilaan jäänteet. Näistä 344 on luotettavasti tunnistettu.

Uskon, että tällaisena päivinä meistä jokainen miettii erityisesti sitä, miten kalliilla hinnalla isänmaan itsenäisyys ja vapaus on lunastettu. Uhraukset olivat valtavia, jotta säilytimme valtiollisen itsenäisyyden, vapauden ja kansanvaltaisen yhteiskuntajärjestyksen. Veteraanit ja kotirintaman miehet ja naiset tekivät tässä suurtyön. Nöyrin kiitos koko valtioneuvoston puolesta.

Lause ”Kaveria ei jätetä” on ollut sotien jälkeen kantava voima - myös suomalaisen yhteiskunnan jälleenrakentamisessa. Veteraanien rivit harvenet päivä päivältä. Nyt veteraaneja on noin 20 000. Nuorimmatkin heistä ovat yli 90 vuotta. Samalla meille on ensimmäistä kertaa kasvamassa sukupolvi, joka eivät monestikaan tunne yhtään sodan käynyttä ihmistä. Sodan ja sen jälkeisen jälleenrakentamisen ajan siirtyminen kuulopuheisiin, oppikirjoihin ja jonnekin historiaan, velvoittavat meitä yhä vahvemmin.

Vietämme tänä vuonna Suomen valtiollisen itsenäisyyden satavuotisjuhlia. Veteraanit esittävät usein toiveen siitä, että Suomi ei koskaan enää joutuisi sotaan. Se on tällaisena maailman aikana vaalimisen arvoinen asia. Toivon, että se kuin meille perintönä kulkevat ajatukset: ”Kaveria ei jätetä” ja ”Kotimaalla, kodilla, on merkitys” näkyvät vahvasti myös itsenäisyyden juhlavuoden tunnuksessa: Yhdessä!

Hyvä kuulijat,

Sankarihautausmaalla, hautaan laskettujen arkkujen äärellä kuulemme vahvasti viestin, joka velvoittaa meitä tänäkin päivänä. Omalla paikallamme meillä jokaisella on velvollisuus tehdä parhaamme isänmaan menestyksen, kotimme vapauden puolesta. 

Uskonnot, rauha ja kotoutuminen

Perjantai 19.5.2017 klo 16:43

Pääministeri Juha Sipilän puheenvuoro Kirkkopäivillä Turussa "Uskonnot, rauha ja kotoutuminen" 19.5.2017

Kirkolla on ollut omassa elämässäni suuri merkitys. Kirkolla on myös kasvavan yhteiskunnallisen keskustelijan ja toimijan asema. Samalla haluan huomioida muidenkin uskontojen edustajien läsnäolon. On tärkeää käydä vuoropuhelua yhdessä.

Puhun seuraavaksi kolmesta teemasta. Uskonnon roolista konfliktien synnyssä, toiseksi rauhan saavuttamisessa ja kolmanneksi Suomen maahanmuuttopolitiikasta.

Vuosien ajan ajateltiin, että uskonnon rooli yhteiskunnissa on vähenemässä. Ajateltiin, ettei uskontoa tarvitse ottaa huomioon siinä, miten päätöksiä valmistellaan ja pannaan toimeen. Viime vuosien tapahtumat ovat osoittaneet, että tässä oltiin väärässä.

Isak Svensson Uppsalan yliopistosta on osoittanut, että vuonna 1975 ainoastaan 3 % silloisista konflikteista pystyttiin luokittelemaan osin uskonnollisiksi. Luku oli noussut vuoteen 1989 mennessä 18 %:in ja vuonna 2008 luku oli jo 49 %.

Uskonnoista ammentavia ääriliikkeitä nähdään kaikkien suurimpien maailmanuskontojen piirissä. Uskontoa käytetään hyväksi vastakkainasettelun lietsomiseen ja vihan oikeuttamiseen. Uskonnollisilla johtajilla tai yhteisöillä ei ole ollut riittävää voimaa pysäyttää kehitystä. Epäluulo eri tavoin uskovaa kohtaan on lisääntynyt kaikkialla maailmassa.

Käsittelen tässä kolmea asiaa: rauhan ja valtioiden rakentamisen työkaluja, uskontojen sisäistä kamppailua ääriajattelua vastaan ja humanitaarisen tilanteen heikkenemistä.

Ensinnäkin, pitkään ajateltiin, että demokraattinen kansallisvaltio edustaa parasta mallia, jolla ihmisryhmien asioita voidaan edistää ja erimielisyyksistä sopia. YK:n tehtävä on ollut auttaa sodan osapuolia palamaan neuvottelupöytään, rakentamaan valtiota uudelleen yhdessä. Monikansallisia kysymyksiin YK:n toivottiin tuovan sopimuksia ja säätelyä. YK kohtaa nyt monenlaisia ristipaineita. Sen pyrkimys ratkaista konflikteja luomalla uudelleen valtion rakenteita ei näytä usein tuottavan tulosta. Joko osapuolia ei saada pöytään sopimaan tai luodut instituutiot ovat legitimaatioltaan heikkoja. Ei riitä, että on valtio, jolla on perustuslaki, hallitus, parlamentti ja päämies – vaan ihmisten on voitava luottaa siihen ja koettava se omakseen. Tällaiset tilanteet ovat haavoittuvia ihmisryhmien ja uskontojen välisen epäluulon lietsonnalle.

Ääriliikkeet voivat helposti horjuttaa hauraan valtion vakautta. Olemme nähneet myös useiden valtioiden pyrkimyksiä laajentaa omaa vaikutusvaltaa rahoittamalla itseään lähellä olevia uskonnollisia ryhmiä. Tämä on johtanut konfliktien syvenemiseen ja pitkittymiseen Syyriassa, Jemenissä ja Libyassa. Uskonnolliset johtajat tuskin yksin pystyvät pysäyttämään kehitystä. On korkea aika, että väkivaltaa tukeneet valtiot tunnustavat erehtyneensä. Ulkopuolisen sotkeutumisen sijaan sotien paikalliset osapuolet tarvitsevat tilaa yhteiselon rakentamiseen.

Uskonnollisten ryhmien välisten erimielisyyksien lietsominen väkivallaksi voi laajeta myös Eurooppaan. Osaisivatko kaikki Euroopan valtiot erotella, mikä on väkivaltaa lietsoneiden tahojen ja tuon ryhmän tavallisten jäsenten ero? Siksi kaikkien etu on estää asioita ajautumasta niin huonoon jamaan.

Siksi uskonnon ymmärtämistä, yhteyksiä uskonnollisiin yhteisöihin ja niiden välisen yhteistyön tukemista tarvitaan kaikissa eurooppalaisissa valtioissa ja EU:ssa. Uskon myös, että kaikkien eurooppalaisten uskontojen, mukaan lukien islamin, pitää seistä omilla jaloillaan.

Toiseksi, haluan sivuta uskontojen sisällä käytävää kamppailua kunkin uskonnon ja suuntauksen sanomasta, jotka heijastelevat niiden ulkopuolelle. Tämä on osa-alue, jossa uskonnolliset johtajat ja yhteisöt voivat tehdä paljon.

Uskonnoille tyypillistä on korostaa omaa erityislaatuisuuttaan. On erittäin tärkeää kiinnittää huomiota siihen, miten toisin uskovista puhutaan. Väkivalta lisääntyy ilmapiirissä, missä itseään pidetään toista parempana. Neuvonantajani Antti Pentikäinen on kiinnittänyt huomiota siihen, että uskonnolliset yhteisöt, joissa käytetään enemmän aikaa ulkoiseen käytökseen kuin sisäiseen kasvuun, päätyvät helpommin painostamaan jäseniään ja tällöin myös ero psyykkisen ja fyysisen väkivallan välillä käy häilyväksi. Tällaisessa kasvualustassa väkivalta ja sen oikeutus toisin uskovia ja toimivia kohtaan vahvistuvat. Tätä kamppailua käydään kaikkien uskontojen piirissä.

Aasiassa buddhalaiset nationalistit ovat hyökänneet muslimeja vastaan. Kristittyjen olot Lähi-idässä ovat käyneet tukaliksi. Muslimeja kohtaan lietsotaan pelkoa niin kristillisten kuin juutalaistenkin ryhmien parissa. On selvää, että nämä asenteet heijastelevat valtioiden politiikkaan. Minulle tärkeää kristittynä on se, että Jeesus irtisanoutui kaikenlaisesta väkivallasta. Kolmanneksi, on syytä todeta, että hätä maailmalla kasvaa.  Ilmastonmuutoksen myötä elinolosuhteet vaikeutuvat. Nykyisillä sota-alueilla ihmisiä on yhä enemmän humanitaarisen avun tavoittamattomissa. Tämän takia ihmisillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lähteä liikkeelle.

Meidänkin yhteiskunnan sisällä pelko ja vastakkainasettelu ovat lisääntyneet. Pelon lietsonnasta voi näissä oloissa tulla itseään ruokkiva profetia. Silti yhä enemmän pelkoja lietsotaan oman uskonnon suojelemisen nimissä.

Suomen ulkopolitiikassa rauhanvälitys on yksi päätavoitteistamme. Hallitus toteuttaa tätä yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Yksi työkalu on ulkoministeriön Kirkon Ulkomaanavun kanssa ylläpitämä uskonnollisten ja perinteisten toimijoiden rauhanvälitysverkosto. Sen tavoitteena on uudistaa YK:n tapaa toimia uskonnollisten ja heimoyhteisöjen kanssa sotatilanteissa.

Tarvitsemme silti rauhanvälitykseen enemmän osaamista ja satsauksia. Konfliktit ovat yhä monimutkaisempia. Sotien osapuolia, kuten terroristijärjestöjä, on vaikea saada neuvottelupöytiin ja sitoutumaan pelisääntöihin. Siksi YK tarvitsee usein välittäjäapua paikallisilta heimoilta ja uskonnollisilta toimijoilta.

Valtioiden ja YK:n diplomaatit tarvitsevat koulutusta uskonnon roolista konflikteissa. Tarvitaan myös yhä enemmän ja parempaa tutkimusta. Haluan tässä lausua kiitokseni kirkolle satsauksista näihin asioihin. On hienoa, että suomalaisen yhteiskunnan eri toimijat kantavat vastuuta kriisien ratkaisussa ja ehkäisyssä.

Suomi etsii näissäkin asioissa pragmaattisesti ratkaisuja. Meidän on pystypäin näytettävä osaamistamme YK:n ja muiden toimijoiden piirissä. Tätä on tehtävä siksi, koska sota on pahin katastrofi, johon kansakunta voi joutua. Meillä suomalaisilla on mahdollisuudet ja taidot auttaa konfliktien lopettamisessa. Tähän liittyy myös tukemme uskonnollisten yhteisön roolin vahvistamiseen.

Myös meillä kotimaassa kaikkien uskonnollisten ryhmien panos on tärkeää turvallisuuden rakentamiseksi. Viranomaiset ovat lisänneet yhteistyötään uskonnollisten yhteisöjen kanssa. Tunnustamme, että uskonnolliset yhteisöt ja lähiyhteisöt ovat usein kaikkein tehokkaimpia ennaltaehkäisyssä. Samoin niitä tarvitaan silloin, kun ääriliikkeisiin mukaan lähtenyt palaa ja hänet pitää auttaa mahdollisen rikosvastuun jälkeen takaisin yhteiskuntaan.

On tärkeää, että teette tätä työtä yhdessä. Samalla työ ei saa olla vain samoin ajattelevan pienen piirin toimintaa. Teidän on etsittävä vastauksia, miksi jokaisen uskonnon piirissä pelot ja epäluulot toisiaan kohtaan lisääntyvät ja ääri-ajattelu yleistyy – ja on pystyttävä yhdessä kääntämään tämä kehitys. Vetoan samalla myös siihen, että kirkko lisää myös omaa panostaan rauhan edistämiseen. Sovinnon ja anteeksiantamuksen vahvistamisessa uskonnoilla on oma välttämätön roolinsa. 40 % kaikista rauhansopimuksista kaatuu ensimmäisen kahden vuoden aikana. Vetoan, että etsisitte keinoja tehdä lisää sovinnon rakentamiseen liittyvän osaamisen vahvistamiseksi.

Keskustelu maahanmuutosta on ajankohtainen. Kun kysymme kristillisiin arvoihin pohjautuen, mitä sydämemme asiasta sanoo, uskon, että moni teistä ajattelee samalla tapaa kuin minä. Sodan ja vainon keskeltä pakenevaa ihmistä on autettava. Hänen kanssaan on jaettava ateria ja tarjottava yösija. Vuonna 2015 Suomeen saapui 32 000 turvapaikanhakijaa. Monet heistä myös saavat turvapaikan Suomesta. Kaikki heistä tänne tulleet eivät kuitenkaan täytä kansainvälisen suojelun edellytyksiä.  Osa on myös lähtömaassaan radikalisoitunut. Tämä pienen pieni osa turvapaikkaa hakeneista ihmisistä vaikuttaa osaltaan myös yhteiskuntamme turvallisuuteen.

Lainsäädännön lisäksi ihmisoikeussopimukset ja kansainväliset sitoumukset ohjaavat suomalaisten viranomaisten turvapaikkapäätöksiä. Suomelle on kunnia- ja olemassaolon kysymys noudattaa niitä. Jos päätös koetaan vääräksi, siitä on oikeusvaltiossa mahdollisuus valittaa.

Sotaa pakenevia autetaan. Esimerkiksi Syyriaan ei palauteta ketään. Vuoden 2015 pakolaiskriisin aallosta noin 10 000 ihmiselle on myönnetty turvapaikka.  Vertailtaessa eri eurooppalaisia maita voidaan sanoa Suomen kantaneen vastuunsa hyvin.

Suomi noudattaa samaa EU-lainsäädäntöä ja kansainvälisiä sopimuksia kuin muutkin unionin jäsenmaat. Hallituksen päälinjana on ollut yhdenmukaistaa kriteerejä ja turvapaikkapolitiikkaa muiden EU-maiden tasolle. Suomen linja onkin yhdenmukainen EU-maiden kanssa. Esimerkiksi viranomaisemme seuraavat tarkasti, miten Ruotsissa arvioidaan Afganistanin eri alueiden tilannetta.  Jos Ruotsin arviossa tapahtuu muutos, Suomi ottaa muutoksen huomioon tehdessään omaa maa-arviotaan. Arviointia lähtömaiden turvallisuustilanteista tehdään kunkin turvapaikkahakemuksen ratkaisun yhteydessä.

Maahanmuuttovirasto noudattaa lainsäädäntömme ja ihmisoikeussopimusten mukaista palautuskieltoa. Ketään ei palauteta alueelle, jossa uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus, vaino tai ihmisarvoa loukkaava kohtelu. Olen myös tarkistanut kristityksi kääntyneiden turvapaikanhakijoiden kohtelun maassamme. Uskonto sinänsä ei voi olla turvapaikan myöntämisen peruste, mutta se voi olla, että uskonnon vuoksi on lähtömaassa hengenvaarassa. Olen käynyt näitä läpi ja todennut sekä käytännöt että resurssoinnit hyvin ammattimaiseksi ja hyvin perustelluksi.

Tämä maa on lailla ja sydämellä rakennettava. Luotan suomalaisiin viranomaisiin ja oikeusvaltioon. Viranomaiset tekevät päätöksiä suurella sydämellä, huolella, korkealla työmoraalilla sekä lakeja ja sopimuksia noudattaen. Luottamus viranomaisiin ja toimivaan oikeusvaltioon ovat yhteiskuntamme vakauden perusta. Siksi niistä on pidettävä huolta. Siksi sitä on kunnioitettava.

Nyt ihmisiä vaeltaa läpi Euroopan vaarallisia reittejä pitkin tietämättä, onko turvapaikka mahdollinen. Suomi on eurooppalaisissa pöydissä hakenut ratkaisuja, joilla ihmisiä päästäisiin auttamaan siellä, missä hätä on. Samoiten juurisyihin on tartuttava.

Meidän pitää auttaa ihmisiä lähellä heidän kotiaan. Euroopan unionin olisi yhdessä YK:n pakolaisjärjestön kanssa rakennettava kotinsa jättäneille pakolaisille inhimillisempiä olosuhteita. Näiltä alueilta voisimme ottaa suoraan kiintiöpakolaisia. Henkilökohtaisesti olisin valmis nostamaan kiintiöpakolaisten määrää, jos saamme kokonaisratkaisun sovittua Euroopassa.

Käyn kirkon ja muiden uskontojen edustajien kanssa mielelläni keskustelua maan turvapaikkalinjasta. Meitä yhdistää ihmisarvon loukkaamattomuuden kunnioitus. Ihmisen arvo on pyhä ja ihmisarvo on jakamaton. Me olemme kaikki Jumalan kuvia. Yksi kirkon keskeisimmistä tehtävistä on olla heikoimman puolella. Tämä on ollut myös oma vakaumukseni.

Pääministerinä kannan syvää huolta ja vastuuta siitä, että jokainen sotaa tai vainoa pakeneva tulee autetuksi. Samalla tunnen suurta vastuuta siitä, että kunnioitamme lakeja ja suomalaisen virkakunnan korkealla työmoraalilla tekemiä päätöksiä. Uskon myös vahvasti, että jos ja kun joskus virheitä syntyy, ne oikenevat oikeusasteessa.

Rohkaisen kirkkoa ja sen jäseniä osallistumaan aktiivisesti maahanmuuttajien kotouttamiseen  suomalaiseen yhteiskuntaan. Se, että avaatte kotinne tai muuten helpotatte maahanmuuttajien arkea ja sopeutumista suomalaiseen yhteiskuntaan on äärimmäisen arvokasta kansalaisena toimimista. Tähän myös satavuotiaan Suomen perinne ja arvot meitä kaikkia velvoittavat.

Puhe Doha Forumissa 15.5.2017

Maanantai 15.5.2017 klo 20:48

(Check against delivery)

Your Excellencies, ladies and gentlemen, dear participants,

This Forum has provided a platform for many excellent discussions on development, stability and refugees. These are crucial global issues that require an international response.

We know that thousands of people are forcibly displaced every single day. Unfortunately, it seems this trend is not reversing; rather the reality is quite the opposite. 

I represent a European government, and yet, I am not entirely satisfied with the way we in Europe are looking at the world’s refugee crisis. I think we really need to change our mindsets.

Instead of focusing only on "managing" refugee flows, we really need to understand why people are on the move. That is, we need to address the root causes of forced displacement. Yes, we already talk about this a lot, but I’m not always sure whether the talk in the meeting rooms is connected with the reality on the ground.

At the same time, we must remember that when talking about refugees, the issue is not about numbers, but about precious human lives and human rights.

Most refugee flows are a result of man-made conflicts. It is therefore logical that the most effective way of preventing refugee flows is to ensure that nobody is forced to flee. That means preventing conflicts and working for peace.

The essential elements in achieving this aim are building stable, well-functioning societies, guaranteeing the rule of law and equal rights for all, and using diplomacy and negotiations where necessary.  

It sounds so simple, and yet, it is so complex. Unfortunately, nobody can predict all future wars and conflicts, not to mention their impact on large-scale migration flows. But, in many cases, it is possible to see the lack of development or stability, or both, in a country or a region. Yet we have to want to see this. Too often we, for instance in Europe, forget the conflicts and human suffering that are not immediately at our doorstep.

What we can and must do is to pay more attention to increasing our collective capacity for identifying potential conflicts and preventing them by diplomatic means. And, if or when conflicts arise, the global community must be more active in conflict management, mediation and peace-building.

I welcome UN Secretary-General Antonio Guterres' initiative to enhance mediation capacity, both at the United Nations headquarters and in the field, and to support regional and national mediation efforts. 

Mediation is also one of Finland's foreign policy priorities. We underline the importance of involving all relevant stakeholders in peace processes. Lasting peace can only be achieved through inclusive dialogues. And, I firmly believe that the equal participation of both men and women is a crucial component in any peace process to reach sustainable peace.

Gender equality is also one of the sustainable development goals of Agenda 2030. These goals — which also include putting an end to poverty, combatting climate change and ensuring quality education for all — are very real things in this world. Once we reach them, they are the best guarantee for peaceful societies, development and stability for all.

Ladies and gentlemen,

In many conflicts today, civilians are targeted rather than protected. Refugees face insecurity at many levels. First, they are forced to flee and leave their homes behind. And then, their fate often ends up in the hands of smugglers, and they are subjected to trafficking and exploitation. We have seen too much of this on the European shores, as well.

Protecting the rights of civilians and respecting international law in conflicts must be a priority. It is our common responsibility to ensure this. 

The right to seek asylum from persecution is a universal human right which cannot be compromised. Neither is it illegal to search for a better life. International conventions on the protection and rights of refugees were prepared exactly for times like these. Our common commitments exist, and they must be honoured.

EU:n puolustettava vahvemmin vapaata kauppaa

Torstai 11.5.2017 klo 9:51

Julkaistu alun perin Kauppalehdessä 11.5.2017

Euroopan unionin on vahvistettava otettaan vapaan kaupan puolustamiseksi. Yhdysvaltojen kauppapolitiikka on muuttunut ja maailmalla protektionismi lisääntyy. Muuttunut kansainvälinen tilanne antaa Euroopan unionille enemmän tilaa ja roolia kansainvälisessä kaupassa ja sen kehittämisessä. Euroopan komission julkaisi keskiviikkona keskustelupaperin globalisaation hallinnasta. Siinä käsitellään globalisaation hyödyntämistä sekä EU:n arvojen, etujen ja intressien puolustamista kestävän kasvun ja työllisyyden aikaansaamiseksi.

Viennillä on keskeinen rooli Suomen kansantalouden kasvattajana ja ylläpitäjänä. Myös tuonti on Suomelle aikaisempaa tärkeämpää, sillä tuotantoketjujen kansainvälistymisen seurauksena vientimme tarvitsee enenevässä määrin tuontia. Suomessa valmistavien yritysten tulee voida tuoda raaka-aineita ja komponentteja helposti ja alhaisin hallinnollisin kustannuksin.

Suomi kuuluu EU:ssa kauppapolitiikan liberaaliryhmään, ja on ollut aktiivisesti huolehtimassa EU:n kauppapolitiikan avoimuudesta. Suomi katsoo, että EU:n on tuettava ja kehitettävä avointa ja sääntöpohjaista kauppajärjestelmää. Sen perustana on Maailman kauppajärjestö WTO:n multilateraalinen sääntö- ja neuvottelukokonaisuus. Avoimuuteen ja sääntöpohjaiseen kaupan vapauttamiseen perustuva kauppapolitiikka tukee innovaatioiden ja kilpailukyvyn kehittymistä tarjoamalla mahdollisuuden globaalien arvoketjujen tehokkaaseen hyödyntämiseen.

EU:n on turvattava kilpailukykynsä ja -asemansa neuvottelemalla kunnianhimoisia kauppasopimuksia, jotka avaavat markkinoita eurooppalaisille yrityksille. Samalla on tärkeää, että kauppasopimusten hyödyntämistä ja toimeenpanoa tehostetaan. Tämä ei onnistu, jos suomalaisyritykset eivät tunnista sopimusten tarjoamia mahdollisuuksia. Sopimuksia koskevaa tiedonsaantia on parannettava. Sovittuja sääntöjä ja sitoumuksia on noudatettava.

Globalisaatio ja erityisesti digitalisaatio muuttavat taloudellista toimintaympäristöä, yritystoiminnan kehittymistä ja kasvun edellytyksiä myös perinteisten ulkomaankauppaa käyvien sektoreiden ulkopuolella. Globalisaatio ei pelkästään lisää kilpailua, vaan muokkaa syvällisellä tavalla kansainvälisiä markkinoita, yritysrakenteita, toimintamalleja ja arvonluonnin edellytyksiä. Kiinteiden investointien ja fyysisen tuotannon rooli vähenee ja tuotannon maantieteelliset lainalaisuudet voivat muuttua merkittävällä tavalla. Jatkossa on pohdittava, miten eurooppalainen sääntelyjärjestelmä kokonaisuudessaan toimii kilpailukykyisesti niin, etteivät digitaalinen ja muu innovatiivinen yritystoiminta siirry toimimaan EU:n ulkopuolella.

Meidän tulee myös varautua sekä kansallisessa että EU-lainsäädännössä tekoälyn tuomiin mahdollisuuksiin. Olemme aloittaneet yhteistyön tässä asiassa jo Pohjoismaiden kesken, jotta voisimme toimia edelläkävijöinä sekä tekoälyn mahdollistamisessa että käyttöönotossa.  

Vapaakaupasta hyötyy koko Euroopan unioni. Britannian eron myötä Suomi tulee ottamaan entistä vahvemman roolin vapaakaupan edistäjänä EU-pöydissä.

Ranskalaiset valitsivat avoimen yhteiskunnan ja eurooppalaisen yhteistyön puolesta

Maanantai 8.5.2017 klo 17:17

Ranskalaiset valitsivat eilen presidentikseen keskustaoikeistolaisen Emmanuel Macronin. Tulos oli hyvin selvä ja osoitti suunnan, jolla Ranska haluaa jatkaa. Ranska äänesti avoimen yhteiskunnan ja eurooppalaisen yhteistyön puolesta. Tämä on Euroopan tulevaisuuden kannalta erinomainen tulos. Macronin voitto antaa hyvän pohjan Ranskan ja Euroopan talousuudistusten jatkamiselle. Protektionismin kasvu olisi ollut myrkkyä Euroopan kasvavalle taloudelle. Viime vuonna Ranska oli Suomen yhdeksänneksi tärkein vientimaa ja kuudenneksi suurin tuontimaa. Macronin presidenttikaudella pystymme kehittämään tiivistä kauppayhteistyötämme.

Macronin EU-linja myötäilee pitkälti Ranskan nykyistä Eurooppa-politiikkaa. Jatkumo tuo tältä osin vakautta. Macronin näkemykset Euroopan unionin tulevaisuudesta sopivat pääosiltaan Suomenkin näkemyksiin ja tavoitteisiin. EU tarvitsee lisää tehokkuutta toimeenpanoon ja keskittymistä oleelliseen. Voimme hyväksyä monitahtisuuden, kunhan pidämme huolta yhtenäisyydestä. Eurooppalaisen politiikan ytimessä tulevaisuudessa ovat sisämarkkinoiden kehittäminen, kasvu, uusiutuvat energianlähteet sekä puolustus ja turvallisuus. EU.n puolustus-ja turvallisuusulottuvuuden kehittämisessä Suomi ja Ranska ovat toimineet aloitteellisina jo aiemminkin. Macron on suhtautunut hyvin myönteisesti näille asiakokonaisuuksille.

Macronin talouspoliittinen linja on hyvin liberaali. Hän on kampanjassaan nostanut esille euroalueen oman budjetin, joka reagoisi tehokkaammin kriiseihin. Hän olisi myös valmis perustamaan euroalueen oman finanssiministerin tehtävän. Integraation syventäminen tällä tapaa on vaikea kysymys usealle jäsenvaltiolle. On kuitenkin selvää, että keskustelu eurooppalaisen talouspolitiikan suunnasta käynnistyy todenteolla viimeistään syksyllä Saksan vaalien jälkeen. Tältä osin tulemme käymään keskustelua myös kansallisesti.

Macronin voitto takaa sen, että voimme katsoa Euroopan unionissa eteenpäin. Usko yhteistyöhön on palautumassa. Me eurooppalaiset päättäjät emme saa kuitenkaan sulkea korviamme ja ummistaa silmiämme kansalaisten kritiikiltä tai turhautumiselta. Täytyy muistaa, että vaikka Macron voitti Le Penin hyvin selvästi, oli Le Penin tulos historiallisen hyvä. On tärkeää, että Euroopan unionin kehityksestä ja tulevaisuudesta käydään aktiivista keskustelua. Tarvetta uudistumiselle ja toiminnan tehostamiselle on. Macronin Ranska tulee varmasti edistämään tätä tulevaan suuntaavaa linjaa. Tämä on hyvä. Me olemme myös Suomessa siihen valmiita.

Macronin ensimmäisenä haasteena ja poliittisena kulminaatiopisteenä ovat kesäkuun kansalliskokousvaalit. Pystyykö Macron kokoamaan häntä tukevan koalition? Kuinka paljon En Marche -liike saa edustajia? 

Sisäpoliittisesti Macronin ykköshaaste on talous. Ranskan talouskasvu on ollut melko vaatimatonta ja työttömyysaste on edelleen lähes 10 prosenttia. Maan julkinen velka on korkea ja kasvaa yhä. Julkisten menojen suhde BKT:hen on yksi EU:n korkeimmista ja sosiaaliturvamenojen osuus on yli puolet. Jos Ranskassa ei tehdä tarvittavia rakenteellisia uudistuksia, sillä on heijastusvaikutuksia muun Euroopan talouteen. Macronin ehdottama talouspolitiikka pohjaa 50 miljardin investointiohjelmaan, ”oikeudenmukaisempaan” finanssipolitiikkaan ja julkisen talouden leikkauksiin. Hän on myös ehdottanut yhteisöveron huomattavaa laskemista 25 prosenttiin. Seuraavat vuodet näyttävät, onnistuuko Macron kääntämään Ranskan talouden suunnan. Se olisi enemmän kuin tärkeää, koko eurooppalaisen hyvinvoinnin ja talouden kehityksen kannalta.

Vaalituloksen selvittyä lähetin onnitteluni Macronille. Odotan hyvää, avointa ja ratkaisukeskeistä yhteistyötä Eurooppa-neuvostossa. Lähipäivinä käymme yksityiskohtaisemman keskustelun puhelimitse.

 

EU yhtenäisenä Britannian eroneuvotteluihin-tunnelmia Eurooppa- neuvostosta  

Lauantai 29.4.2017 klo 16:29

Osallistuin tänään Eurooppa-neuvoston ylimääräiseen kokoukseen. Kokous oli tällä kertaa lyhyt ja ytimekäs, hyväksyimme Iso-Britannian eroneuvotteluja koskevat suuntaviivat heti kokouksen aluksi yksimielisesti. Saimme aikaan tasapainoiset ja kattavat suuntaviivat kuukauden sisällä Britannian eroilmoituksesta.  Tämä osoittaa, että EU 27 on tässä asiassa yhtenäinen ja pystyy puhumaan eroneuvotteluissa yhdellä äänellä. Tällainen henki oli vahva myös tämän päivän kokouksessa. Jatkamme tästä päättäväisesti eteenpäin.

Suomen tavoitteena on järjestäytynyt ja hallittu ero. Neuvottelujen jaksotus on siksi tärkeää. Aluksi on neuvoteltava vain erosopimuksesta.

Suomella on erosopimuksessa kaksi prioriteettia. Meidän on turvattava EU:n kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä saavutetut oikeudet täysimääräisesti. Iso-Britannian kanssa on neuvoteltava myös rahoitusratkaisu. Lähtökohtana on, että Iso-Britannia vastaa kaikista taloudellisista sitoumuksista, jotka se on tehnyt unionin jäsenenä ollessaan.

Voimme aloittaa alustavat keskustelut EU:n ja UK:n välisen uuden suhteen puitteista, kun erosopimuksen keskeisistä asioista on päästy riittävään yhteisymmärrykseen. Poliittisen päätöksen tästä teemme taas Eurooppa-neuvostossa. Jos kaikki menee hyvin,voidaan tähän pääneuvottelija Barnierin mukaan palata talven/ ensi kevään aikana.

Tavoitteena on, että erosopimuksen lisäksi EU onnistuu neuvottelemaan Iso-Britannian kanssa myös tasapainoisen uuden suhteen, johon voisi sisältyä kattava vapaakauppasopimus sekä yhteistyöjärjestelyjä eri sektoreilla, kuten sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden aloilla. 

On tärkeää huomata, että tässä vaiheessa EU27 otti kantaa vain itse erosopimukseen. Uuden suhteen sisältöön ja EU 27 sisäisiin asioihin palaamme myöhemmin erikseen.   

Tämän päivän linjauksen jälkeen EU on siis valmis aloittamaan neuvottelut heti, kun Iso-Britannia on siihen 8.6 pidettävien parlamenttivaaliensa jälkeen valmis.

Meillä on edessämme useamman vuoden mittaiset erittäin haastavat neuvottelut. Suurin osa ajasta tulee kulumaan arkisen puurtamisen merkeissä, erittäin teknisten ja juridisten yksityiskohtien parissa.

Iso-Britannia antoi eroilmoituksensa 29.3.2017, ja eroneuvotteluille on varattu kahden vuoden määräaika.

Suhtaudumme neuvotteluihin rakentavasti ja toivomme UK:n pysyvän läheisenä kumppanina myös tulevaisuudessa.  Tämä on erittäin tärkeää Suomen kannalta.

Talouskasvu on paras keino Euroopan sosiaalisen ulottuvuuden vahvistamiseksi

Torstai 27.4.2017 klo 11:51

Julkaistu Lännen Mediassa 27.4.2017

Euroopan komission julkaisi eilen (26.4.) ehdotuksensa Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilariksi sekä keskustelupaperin Euroopan sosiaalisen ulottuvuuden kehittämisestä. Keskustelupaperissa pohditaan, mitä EU:n eri tulevaisuusvaihtoehdot tarkoittaisivat sosiaalisen ulottuvuuden näkökulmasta. Tämä esitys on ensimmäinen viidestä komission kesään mennessä julkaisemista EU.n tulevaisuutta luotsaavista paperista. Kansallisesti olemme ennakkovaikuttaneet komission linjauksiin ja tehneet yhteistyötä eri jäsenvaltioiden kanssa. 

Talouskriisin myötä monissa Euroopan maissa työttömyys, köyhyys ja syrjäytyminen ovat edelleen korkealla tasolla. Teknologian kehitys ja globalisaatio haastavat samaan aikaan vanhat työn tekemisen muodot ja perinteisen työnantajan ja työntekijän välisen suhteen. Nämä haasteet ovat yhteisiä kaikille jäsenmaille. Sosiaalinen Eurooppa nostettiinkin keskeiseksi tavoitteeksi, kun sovimme EU-jäsenmaiden päämiesten kesken unionin kehittämisen suuntaviivoista maaliskuussa hyväksytyssä Rooman julistuksessa.

Jäsenmaiden kansalaisille on tärkeää, että unioni tarttuu sosiaalisiin kysymyksiin ja tulevaisuuden haasteisiin. Samaan aikaan on kuitenkin muistettava, että EU:n toimivalta sosiaalisissa kysymyksissä on rajallinen ja EU:n sosiaalisektorin rahoitus on vain noin 0,3 prosenttia jäsenmaiden yhteenlasketusta sosiaalisektorin rahoituksesta. Näkemyksemme mukaan olisi harhaanjohtavaa antaa kansalaisille sellainen kuva, että unionin olisi mahdollista ratkaista kysymyksiä, jotka kuuluvat jäsenmaiden toimivaltaan.

 Jäsenmaiden omat toimet ja sitoutuminen ovat keskeisiä sosiaalisen tilanteen ja työllisyyden parantamisessa. EU voi tukea vertaisoppimista ja luoda painetta jäsenmaiden suuntaan. Sosiaalisen ulottuvuuden vahvistaminen ei edellytä esimerkiksi uusia sitovia ja yhtenäisiä minimistandardeja. Uusia tulonsiirtomekanismeja jäsenmaiden välille ei myöskään pidä luoda. Suomen lähtökohtana on, että jokainen jäsenvaltio kantaa vastuun omasta talouspolitiikastaan ja omista veloistaan. EU-maiden sosiaaliturvajärjestelmissä on merkittäviä eroja, mutta Euroopan sosiaalisen ulottuvuuden vahvistaminen ei edellytä työllisyys- ja sosiaalipoliittisten rakenteiden ja toimintatapojen harmonisointia.

Kun unionin toimivalta ja resurssit ovat rajalliset, on EU-tasolla keskityttävä olennaiseen: kasvun, työllisyyden sekä sisämarkkinoiden oikeudenmukaisuuden edistämiseen. Tämän lisäksi EU:n ja jäsenmaiden tulee jatkaa toimia työelämän tasa-arvon, työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen sekä palkkatasa-arvon edistämiseksi. On kuitenkin syytä ottaa riittävästi huomioon jäsenvaltioiden väliset erot koskien esimerkiksi vanhempainvapaasääntelyä. Sukupuoli- ja tasa-arvonäkökulman tulisi olla Euroopan sosiaalisen ulottuvuuden poikkileikkaava teema.

Uudet työnteon muodot ovat muuttaneet työnantajan ja työntekijän perinteistä suhdetta. Niille ovat ominaisia myös epätyypilliset työn tekemistavat tai työn epäsäännöllisyys. Tästä syystä sekä EU- että kansallisella tasolla tulisi tarkastella ja tarvittaessa uudistaa työ- ja sosiaaliturvalainsäädäntöä. Samalla tulee kuitenkin kunnioittaa kansallisia järjestelmiä ja sosiaalisia malleja sekä työmarkkinaosapuolten roolia.

Sisämarkkinoiden syventäminen oikeudenmukaisella tavalla on mielestäni yksi keskeisimmistä Euroopan unionin tehtävistä tulevien vuosien aikana. Oikeudenmukaisuudella tarkoitan yritysten tasapuolisia kilpailuolosuhteita ja yhtäläistä kohtelua kaikille EU-kansalaisille. Sisämarkkinoilla tulee vallita korkeat sosiaaliset standardit, jotka estävät sosiaalisten oikeuksien polkemista.

Keskustelu sosiaalisen ulottuvuuden ympärillä jatkuu aktiivisena. Tältä osin linjamme on kansallisesti hyvin selkeä, sitä tulemme edistämään.

Suomi auttaa sotaa pakenevia

Tiistai 25.4.2017 klo 9:09

Kolumni on julkaistu alunperin Ilkassa 25.4.2017

Keskustelu maahanmuutosta on vellonut viime viikkoina. Herkässä ja tunteita herättävässä aiheessa tulee helposti ylilyöntejä.

On itsestään selvää, että sodan ja vainon keskeltä pakenevaa ihmistä on autettava. Hänen kanssaanon jaettava ateria ja tarjottava yösija. Sydämeni sanoo tämän ihan selkeästi. Samanaikaisesti emme voi kuitenkaan olla sinisilmäisiä. Vuonna 2015 Suomeen saapui 32 000 turvaa hakevaa ihmistä. Kaikki eivät olleet hädänalaisia ja puhtaat jauhot pussissaan ja tämä vaikuttaa osaltaan myös turvallisuuteen.

Lainsäädännön lisäksi ihmisoikeussopimukset ja kansainväliset sitoumukset ohjaavat suomalaisten viranomaisten turvapaikkapäätöksiä. Suomelle on kunnia- ja olemassaolon kysymys noudattaa niitä. Jos päätös koetaan vääräksisiitä on oikeusvaltiossa mahdollisuus valittaa hallinto-oikeuteen

Sotaa pakenevia autetaanEsimerkiksi Syyriaan ei palauteta ketään. Vuoden 2015 pakolaiskriisin aallosta noin 10 000 ihmiselle on myönnetty turvapaikka.  Vertailtaessa eri eurooppalaisia maita voidaan sanoa Suomen kantaneen vastuunsa hyvin.

Suomi noudattaa samaa EU-lainsäädäntöä ja kansainvälisiä sopimuksia kuin muutkin EU-maat. Jokainen turvapaikkahakemus tutkitaan yksilöllisesti ja viranomaiset noudattavat päätöksissään aina lakia. Tällä taataan tasapuolinen kohtelu kaikille. Päälinjana on ollut yhdenmukaistaa kriteerejä ja turvapaikkapolitiikkaa muiden EU-maiden tasolle.

Poliitikot eivät päätä siitä, mihin maahan ihmisiä on sopivaa palauttaa, mihin ei. Nämä päätökset kuuluvat viranomaisille. Suomen linja on yhdenmukainen EU-maiden kanssa. Esimerkiksi viranomaisemme seuraavat tarkasti, miten Ruotsissa arvioidaan Afganistanin eri alueiden tilannetta. Jos Ruotsin arviossa tapahtuu muutos, Suomi ottaa muutoksen huomioon tehdessään omaa maa-arviotaan. Arviointia lähtömaiden turvallisuustilanteista tehdään kunkin turvapaikkahakemuksen ratkaisun yhteydessä.

Maahanmuuttovirasto noudattaa lainsäädäntömme ja ihmisoikeussopimusten mukaista palautuskieltoa. Ketään ei palauteta alueelle, jossa uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus, vaino taiihmisarvoa loukkaava kohtelu.

Luotan suomalaisiin viranomaisiin ja oikeusvaltioon. Viranomaiset tekevät päätöksiä suurella sydämellä, huolella, korkealla työmoraalilla sekä lakeja ja sopimuksia noudattaen. Luottamus viranomaisiin ja toimivaan oikeusvaltioon ovat yhteiskuntamme vakauden perusta ja siksi niistä on pidettävä huolta. 

Nyt ihmisiä vaeltaa läpi Euroopan vaarallisia reittejä pitkin tietämättä, onko turvapaikka mahdollinen. Suomi on eurooppalaisissa pöydissä hakenut ratkaisuja, joilla ihmisiä päästäisiin auttamaan siellä, missä hätä on. Samaten juurisyihin on tartuttava.

Meidän pitää auttaa ihmisiä lähellä heidän kotiaan. Euroopan unionin olisi yhdessä YK:n pakolaisjärjestön kanssa rakennettava kotinsa jättäneille pakolaisille inhimillisempiä olosuhteita. Näiltä alueilta voisimme ottaa suoraan kiintiöpakolaisiaOlisin valmis nostamaan kiintiöpakolaisten määrää, jos saamme kokonaisratkaisun sovittua Euroopassa.

Pohjoismaista avointa yhteiskuntaa puolustettava

Lauantai 8.4.2017 klo 9:36

Maanantaina Pietarissa ja perjantaina Tukholmassa tapahtuneet terroriteot järkyttävät. Me suomalaiset otamme osaa viattomien uhrien, heidän läheistensä ja naapureidemme suruun.

Suomi ja Ruotsi ovat molemmat avoimia ja kansanvaltaisia yhteiskuntia, joilla on tiiviit siteet keskenään. Ruotsissa asuu ja on päivittäin käymässä paljon suomalaisia. Tukholman väkivallanteko tapahtui aivan kaupungin ydinkeskustassa kadulla, joka on monelle meistä hyvin tuttu esimerkiksi laivaristeilyiltä.

Siksi Tukholman tapahtumat viiltävät erityisen syvälle. On ymmärrettävää, että ihmisiä pelottaa.  Moni suomalainen kokee turvattomuutta etenkin, kun kansainvälinen tilanne on muutenkin kiristymässä. Uutisista maailmalta, kuten Syyriasta, välittyy väkivalta ja inhimillinen hätä.

Emme tiedä vielä Tukholman iskun yksityiskohtia. Ruotsin viranomaiset eivät tätä kirjoittaessani ole vahvistaneet tietoja tekijästä tai tekijöistä saati teon motiivista.

Suomen hallitus ja viranomaiset seuraavat tarkoin ja ympärivuorokautisesti tilannetta Ruotsissa. Annamme osaltamme Ruotsin hallitukselle ja viranomaisille kaiken heidän tarvitsemansa avun ja tuen.

On myös ymmärrettävää, että ihmiset kysyvät, voiko Tukholman iskun kaltainen veriteko tapahtua Suomessa.

Suomen turvallisuustilanne ei ole muuttunut, eikä maahamme kohdistu välitöntä uhkaa. Yksittäisten terrorististen väkivallantekojen uhka on kuitenkin valitettavasti myös Suomessa olemassa. Vaikka uhka on epätodennäköinen,
suhtaudumme siihen äärimmäisen vakavasti.

Hallitukselle tärkeintä on kaikissa oloissa pitää huolta Suomen ja suomalaisten turvallisuudesta. Varmistamme, että poliisilla ja muilla turvallisuusviranomaisillamme on riittävät voimavarat ja toimivaltuudet. Parhaillaan on valmisteilla maamme tiedustelulainsäädännön uudistus.

Teemme yhteistyötä kahdenvälisesti ja EU:n puitteissa terrorismin torjumiseksi. Yhteistyötä etenkin tietojenvaihdon osalta on edelleen lisättävä. Kestäviä ratkaisuja saadaan aikaan vain niin, että terrorismin syihin puututaan päättäväisesti. Sodat ennen muuta Lähi-idässä on saatava loppumaan.

Terroristien tavoitteena on kylvää vihaa, pelkoa ja epäluottamusta sekä saada ihmiset asettumaan toisiaan vastaan. Pahaan ei kuitenkaan pidä vastata pahalla. Sen sijaan tarvitsemme nyt enemmän kuin koskaan hyvyyttä, lämpöä ja toisten ihmisten kunnioitusta.

Siihen suomalaiset voivat luottaa, että hallitus ja viranomaiset tekevät kaiken mahdollisen yhteiskuntamme turvallisuuden ja ihmisten turvallisen arjen eteen koko maassa.

Tärkeintä on, että emme anna pelolle tilaa vaan pidämme kiinni avoimesta demokraattisesta yhteiskunnasta.

Helsingissä on vaihtoehto

Perjantai 7.4.2017 klo 14:51

Keskusta on nimennyt professori, kaupunginvaltuutettu Laura Kolben ehdokkaaksemme Helsingin pormestariksi.

Helsingin menestyminen myös tulevaisuudessa on tärkeää koko maalle - ja päinvastoin. 100-vuotias Suomi tarvitsee kestävästi kasvavan pääkaupungin ilman vastakkainasettelua maakuntien kanssa. Laura Kolbe on tätä ajattelua usein korostanut.

Kolbe myös tietää, että Helsingillä on vuosien ajan paisuneita ja edelleen ratkaisemattomia haasteita: pitkäaikaistyöttömyys, palvelujen riittämättömyys, ihmisten ja kaupunginosien eriarvoistuminen, asuntopula sekä asumisen kalleus. 

Myös kaupunkilaisten äänen on kuuluttava nykyistä paremmin Helsingin päätöksenteossa. Tuoreessa muistissa ovat Keskuspuiston käsittely yleiskaavassa ja Malmin lentokentän kohtalo.

Helsinginkin työttömyyttä helpottaa, että olemme monen vuoden alamäen jälkeen saaneet aikaan käänteen parempaan maamme talous- ja työllisyystilanteessa. Viemme sote-uudistuksen maaliin, joka on ehkä yksi historiamme suurimmista rakenteellisista uudistuksistaMinisteri Tiilikaisen esityksestä tehty päätös Raide-Jokerin rakentamisesta auttaa osaltaan asuntopulaan ja joukkoliikenteen paranemiseen Helsingissä. 

Helsingissä on tehty monia valtakunnallisestikin edistyksellisiä ratkaisuja, mutta paljon on vielä tehtävää. Kuntapolitiikassa haasteisiin tartutaan yhdessäHelsingissä Keskusta on aina ollut yhteistyötä yli puoluerajojen rakentava ryhmä ja kantanut omalta osaltaan vastuuta.

Helsinkiläisten kodit lämpenevät kivihiilellä ja muulla tuontifossiilisella. Kestävä kehitys uhkaa Helsingissä surkastua pelkäksi brändipuheeksi, mikäli Suomen viimeinen kivihiililaitos löytyy keskeltä pääkaupunkiamme. Keskustalle kestävä kehitys merkitsee konkreettisia tekoja paikallistasolta lähtien. Se edellyttää päättäjiltä tahtoa ja rohkeutta. 

Asumisen ja liikkumisen on pohjauduttava uusiutuvaan energiaan. Julkisessa liikenteessä Helsingillä olisi kaikki eväät siirtyä nopeastikin 100 % uusiutuvaan energiaan. Puurakentamiselle on viimein annettava aito mahdollisuus.   Kaavoitukseen on saatava uudenlaista vireyttä ja vuosien varrella kertyneeseen byrokratiaan on viimein tartuttava. Jokien on voitava virrata vapaana ja viheralueiden vihertää, vaikka kaupunki kehittyy samallaNämä kaikki ovat tärkeitä asioita Helsingin Keskustalle. 

Keskustalaiset ovat myös johdonmukaisesti olleet Malmin lentokentän säilyttämisen puolella. Edellisen hallituksen päätöstä emme pysty muuttamaan. Siihen pystyy ainoastaan Helsingin kaupunki itse ja kaupungin päättäjät. Avaimet päätöksen muuttamiseen ovat uudella valittavalla valtuustolla. Keskustalaiset ovat Malmin säilyttämisen kannalla.  

Kaupunkilaiset ansaitsevat sen, että Helsingin ongelmista ja niiden ratkaisemisesta keskustellaan perusteellisesti ennen kuntavaaleja ja pormestarin valintaa. Laura Kolbe ja kaikki Keskustan ehdokkaat ovat tähän keskusteluun osallistuneet

Vaalikopissa helsinkiläiset sitten päättävät, minkälaisilla muutoksen eväillä tulevaisuutta rakennetaan. Keskustan vaihtoehto on kestävä, puhdas, työllistävä ja kulttuuriltaan rikas Helsinki, jossa kaikista helsinkiläisistä ja koko kaupungista pidetään huolta.

Huolenpitoa koko maasta

Perjantai 7.4.2017 klo 8:02

Julkaistu alunperin Maaseudun Tulevaisuudessa 7.4.2017

Sunnuntain kuntavaaleissa päätetään kaikkien suomalaisten lähi- ja peruspalvelujen tulevaisuudesta.

Jokaisesta on pidettävä huolta ja palvelut on turvattava tasa-arvoisesti koko maassa. Siksi sosiaali- ja terveyspalvelu- sekä maakuntauudistus on lopultakin toteutettava. Lääkäriin pääsy ja laadukas koulutus kuuluvat kaikille. Enää ei ole varaa vatuloida. Keskustajohtoinen hallitus on pitänyt huolen siitä, että kunnilta ei leikata valtionosuuksista. Se olisi pois lähi- ja peruspalveluista, kuten peruskouluista. Kuntatalous onkin tällä vaalikaudella vahvistunut.

Kuntavaaleissa on kyse myös siitä, että rakennetaanko koko maata tasapainoisesti jatkossakin. 

Viime kuukausina on kyhäilty vastakkainasettelua maaseudun ja kaupunkien ja etenkin pääkaupunkiseudun ja muun Suomen välille. En ymmärrä alkuunkaan tällaista ajattelua. Koko Suomea tarvitaan.

Suomen suunta on monen vuoden alamäen jälkeen kohti parempaa. Talous kasvaa. Yhä useampi on saanut työpaikan. Käänne lähti viime keväänä liikkeelle Lapista, kun matkailijoiden määrä lisääntyi tuntuvasti. Tämäkin osoittaa, että Suomen nousuun tarvitaan kaikkia maakuntia ja niiden luontaisia voimavaroja. Tätä maata on rakennettava alhaalta ylöspäin ihmisiin luottaen. Myös maaseudulla on oltava asumisen ja rakentamisen vapaus.

Kestävintä aluepolitiikkaa on edellytysten luominen työpaikoille ja yrityksille. Siksi edistämme määrätietoisesti kotimaisten luonnonvarojemme hyödyntämiseen ja korkeaan osaamiseemme perustuvaa biotaloutta.

Keskustelin keskiviikkona Kiinan presidentin kanssa muun muassa elintarvikeviennin lisäämisestä Kiinaan. Toivotin myös heidän investointinsa tervetulleiksi Pohjois-Suomen biotuotetehtaisiin. Näillä tapaamisilla pyritään vauhdittamaan koko Suomen elinvoiman rakentamista.

Sote-etenee määrätietoisesti. Eduskunnassa ovat jo soten järjestämislaki ja maakuntalaki. Uudistuksella siirretään nykyisin lähes 200 eri kunnallisen organisaation järjestämä sosiaali- ja terveydenhuolto 18 maakunnalle. 

Viimeisimmät linjaukset tehtiin tällä viikolla. Sote-uudistuksen valinnanvapauslaki astuu voimaan 1.1.2019. Tällöin valinnanvapauden piirissä ovat asiakasseteli, henkilökohtainen budjetti ja suun hammashoito.

Maakunnilla, kuten tiedämme, on hyvin erilaiset valmiudet panna toimeen valinnanvapautta. Maakunnat saivat kaipaamaansa joustavuutta toimeenpanoon ja kaikki voivat nyt edetä kykyjensä mukaisesti. Kaikilla on nyt riittävästi aikaa. Valinnanvapauden myötä lääkäriin pääsy helpottuu ja jonot lyhenevät. Keskustalle on tärkeää, että suomalainen upea neuvolajärjestelmä voi säilyä osana julkista terveydenhuoltoa. Tästä maakunnat päättävät itsenäisesti.

Minulle huolenpito koko Suomesta tarkoittaa myös sitä, että tiet, radat, muut väylät ja tietoliikenneyhteydet ovat kunnossa koko maassaNäin turvaamme myös elinkeinoelämän edellytykset. Keskustajohtoinen hallitus on investoinut mittavasti näihin tällä vaalikaudella.

On tärkeää, että mahdollisimman moni suomalainen käyttää äänioikeuttaan ylihuomenna sunnuntaina. Mitä ahkerammin koko maassa äänestetään, sitä varmemmin jokaisen maakunnan ääni kuuluu ja koko maata rakennetaan tasapainoisesti myös tulevaisuudessa. Se on huolenpitoa – huomennakin.

 

Soten valinnanvapauden toimeenpanoon vaiheistus

Keskiviikko 5.4.2017 klo 16:37

Sosiaali- ja terveydenhuollonuudistuksen sekä maakuntauudistuksen kokonaisuus ovat itsenäisen Suomen historian suurin yksittäinen uudistus. Hallitukset, ministerit, puoluejohtajat ja muut tekijät tulevat ja menevät, mutta uudistus jää. Sen takia olemme huolellisia, mutta myös päättäväisiä.

Sotessa on ollut useita vaiheita, kuten me kaikki varsin hyvin tiedämme. Uudistukseen lähdettiin, koska pitkällä aikavälillä sote-kustannukset olivat karkaamassa ja kuntien resurssit eivät enää yksinkertaisesti olisi riittäneet.

Uudistuksen tärkeimmät tavoitteet ovat edelleenkin terveyserojen kaventaminen ja kustannusten hallinta. Tavoitteena on, että vuoteen 2030 mennessä kustannukset ovat 3 miljardia euroa pienemmät kuin ne olisivat ilman uudistusta.

Eduskunnassa ovat jo soten järjestämislaki ja maakuntalaki. Uudistuksella siirretään nykyisin lähes 200 eri kunnallisen organisaation järjestämä sosiaali- ja terveydenhuolto 18 maakunnalle. Näin palvelujen järjestämisestä vastaa leveämmät hartiat, joka on ollut koko ajan yksi uudistuksen keskeinen tavoite. Maakunnista taas tulee vahvoja julkisia toimijoita ja tehtävistä säädetään tarkemmin maakuntalaissa.

Uudistuksen perusperiaatteista vallitsee aika laaja yhteisymmärrys sekä poliittisten toimijoiden että kansalaisten keskuudessa: vahva julkinen toimija järjestäjänä, järjestäminen ja tuottaminen erotettu, integraatio eli saumaton hoitoketju, kustannusten hallinta, lääkärijonojen purkaminen sekä painopisteen siirtäminen perustasolle.

Viime aikoina on keskusteltu erityisesti valinnanvapaudesta, joka on uudistuksen viimeinen ja samalla uusi palanen. Hallitus ei missään nimessä tule hyväksymään sellaista valinnanvapausjärjestelmää sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän osaksi, jonka toimeenpanoon ei ole varattu riittävästi aikaa. Se on ehdoton edellytys uudistuksen toteuttamiseksi. Nyt sekin on turvattu. Palaute on kuultu.   

Valinnanvapauslaki astuu voimaan 1.1.2019. Tällöin valinnanvapauden piirissä ovat asiakasseteli, henkilökohtainen budjetti ja suun hammashoito. Maakunnilla, kuten tiedämme, on hyvin erilaiset valmiudet panna toimeen valinnanvapautta. Osa maakuntien sote-keskuksista aloittaa puoli vuotta etuajassa, osa aloittaa puoli vuotta jäljessä ja hitaimmat saavat painavista syistä lisäajan vuoden 2020 loppuun asti.

Osassa maakunnissa ollaan jo aika pitkällä ja kannustan edelläkävijöitä toimimaan niin sanotusti pilottimaakuntina. Valinnanvapauspiloteille on tulossa erillistä kannustusrahaa. Tällaisella vaiheistuksella kaikki ehtivät mukaan ja muutos on hallittu. 

Lausuntopalautteissa oli myöskin huolta niin sanotusta kermankuorinnasta. Tuottajien korvaukset ja varsinkin sanktiot tai bonukset estävät kermankuorintaa. Lisäksi asiakkaiden valinta tullaan kieltämään laissa.

Rahoituksen kriteerejä muutetaan ihmisten hyvinvointi- ja terveysriskiin perustuvaan malliin pohjautuvaksi. Mallissa on myös tehokkaat kannustimet. Myös yhteiskuntavastuuta ja verotustietojen avoimuutta koskevaa säädöstä korostetaan. Tiedämme, mihin yhtiöt maksavat veronsa ja kuinka paljon ne tuloksestaan veroa maksavat.

Lisäksi neuvolat ovat herättäneet huolta. Hallitus sopi, että maakunta saa päättää, onko se maakunnan liikelaitoksessa vai valinnanvapauden piirissä. Mutta jos välillä hyppään mahdollisesti tulevan maakuntapäättäjän asemaan, niin siinä asemassa kyllä suosittelisin neuvoloiden säilyttämistä maakunnan liikelaitoksessa, en osana valinnanvapautta.  

Lakiesitys annetaan toukokuun alussa eduskunnalle tarkistusten ja käännösten jälkeen.

Uudistukset ovat olleet Suomessa liian pitkään tekemättä. Enää ei voi jättää tekemättä. Se mikä tehdään, tehdään huolella, mutta päättäväisesti edeten.

Puhe Maanpuolustuskurssiyhdistyksen kevätkokouksessa

Torstai 30.3.2017 klo 21:58

(muutosvarauksin)


Arvoisat kuulijat,
Hyvät naiset ja herrat,

Osallistuin viime viikonloppuna Roomassa muiden EU-johtajien kanssa mieleenpainuvaan tapahtumaan. Juhlistimme vuonna 1957, siis 60 vuotta sitten, tehtyjä sopimuksia, joilla luotiin nykyaikaisen Euroopan unionin perusta.

Kuten hyvin tiedämme, rakentui Euroopan integraatio 1950-luvulla rauhanprojektiksi, kahden maailmansodan raunioille. Eurooppalaiset olivat sotineet keskenään mitä karmeimmalla tavalla. Monet yhteiskunnat, taloudet ja ihmiselämät olivat sotien jälkeen riekaleina. Muistammeko kuitenkaan enää, miksi Euroopassa tuolloin ylipäätään sodittiin?

Kuusikymmentä, seitsemänkymmentä vuotta eivät kansakuntien historiassa ole pitkäkään aika. Ihmisen muisti kulkee valitettavasti lyhyemmissä sykleissä, ja siksi iso kuva tahtoo usein unohtua.

Vaikka Euroopan unionissa erilaista köydenvetoa arjen politiikasta tälläkin hetkellä riittää, on integraation suuri kivijalka kuitenkin pitänyt: yhdistynyt Eurooppa on saanut elää rauhan ja vaurastumisen aikaa jo usean vuosikymmenen ajan. Monille tästä on tullut itsestäänselvyys, ja ironista kyllä, kun jostain asiasta tulee itsestäänselvyys, päätyy se vaaravyöhykkeelle. Sen hoitaminen ja vaaliminen jää sivuseikaksi. Kiitollisuus siitä unohtuu.

Eurooppa on viime vuosina havahtunut siihen, että kaikki ei enää olekaan niin kuin ennen. Muu maailma ei enää katsokaan meitä loistavana esimerkkinä yhteiskuntien ja arvojen järjestymisestä, vaan myös vanhentuvana ja jopa taantuvana mantereena. Ulkoisten rajojemme turvaamiseksi ei enää riitäkään pelkkä rakentava vuoropuhelu ja taloussuhteiden kehittäminen naapureidemme kanssa. Myös jakolinjat omien yhteiskuntiemme sisällä ovat alkaneet terävöityä ja jopa tulehtua.

Kuten viime viikon Rooman julistuksessa totesimme: ”Euroopan unionilla on tänään vastassaan sekä maailmanlaajuisesti että eurooppalaisittain ennennäkemättömiä haasteita: alueelliset konfliktit, terrorismi, kasvavat muuttopaineet, protektionismi sekä sosiaalinen ja taloudellinen eriarvoisuus.”

Kohti alati auvoisempaa tulevaisuutta purjehtinut eurooppalainen yhteistyö on joutunut todella pysäytetyksi ja herätetyksi. Tällaisiin muutoksiin on aivan pakko reagoida – eikä vain juhlapuhein, vaan teoin. Meidän on pakko kysyä itseltämme: keitä me oikein olemme, mihin asioihin me uskomme ja mitä olemme niiden puolesta valmiita tekemään?

Hyvät ystävät,

Eurooppalainen yhteistyö on usein kuin vanha dieselmoottori. Käynnistyy hitaasti ja alkaa rullata raskaasti, mutta vauhtiin päästyään menee päättäväisesti eteenpäin.

Tällaisessa tilanteessa olemme nyt. Olemme kaivaneet esille tämän päivän eurooppalaisen yhteistyön olennaisinta ydintä ja olemme luvanneet toisillemme, että nyt myös keskitymme niihin. Rooman julistuksessa tiivistimme Euroopan unionin tärkeimmät tehtävät neljään kohtaan: turvallinen ja suojattu Eurooppa; vauras ja kestävästi kehittyvä Eurooppa; sosiaalinen Eurooppa; vahvempi Eurooppa globaalistuneessa toimintaympäristössä.

On merkille pantavaa, että ihan ensimmäisenä mainitsimme juuri turvallisen ja suojatun Euroopan. Euroopan ja eurooppalaisten turvallisuuden vahvistaminen on meille nyt ensiarvoisen tärkeä tehtävä. Tämä ei tarkoita sitä, että haluaisimme nyt kääriä Euroopan panssarihaarniskaan ja laittaa kaikki ikkunaluukut kiinni. Päinvastoin, tämä tarkoittaa Euroopan vahvistamista avoimena, itsestään ja kansalaistensa turvallisuudesta vastuuta kantavana toimijana.

Tämä ei tarkoita vain sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden klassisten pilareiden vahvistamista. Meidän täytyy katsoa myös sitä, miten jokainen meistä rakentaa ja puolustaa turvallista yhteiskuntaa. Olemme syystäkin kantaneet suurta huolta siitä, miten eurooppalaiset yhteiskuntamme tällä hetkellä voivat, Suomi niiden mukana. Pysyvätkö kaikki kansalaiset muutoksessa mukana – nuoret, vanhat, miehet, naiset, maahanmuuttajat, kantaväestö? Kokevatko ihmiset enää, että nykyinen järjestelmämme pystyy tuottamaan tässä ajassa tarvittavia päätöksiä ja ratkaisuja?

Olen ennenkin sanonut, että järjestelmäämme totisesti saa haastaa uusiutumaan ja suoriutumaan paremmin. Mutta tuo haastaminen ei saa rapauttaa demokraattisen yhteiskuntamme kivijalkoja – sananvapautta, suvaitsevaisuutta, ihmisoikeuksia, kunnioitusta yhteisiä sääntöjä kohtaan. Tässä asiassa olemme turvallisuuden laajempien peruskysymysten äärellä. Tällainen arjen turvallisuuden rakentaminen ja puolustaminen on näinä aikoina jokaisen suomalaisen ja eurooppalaisen tehtävä.   

Hyvät naiset ja herrat,

Kuten edellä totesin, syntyi eurooppalainen integraatio rauhanprojektiksi. On kuvaavaa ja Euroopasta paljon kertovaa, että rauhaa rakennettiin ja puolustettiin vuosikymmenten ajan etenkin taloudellisen yhteistyön ja inhimillisen kanssakäymisen voimin. Myös puolustus- ja muusta turvallisuusyhteistyöstä puhuttiin, mutta asia ei saanut todellista tuulta alleen.

Kuten niin usein elämässä, piti jotain tapahtua, ennen kuin asialle lopulta alettiin tehdä jotain. Venäjän toimet Ukrainassa; terrori-iskut Pariisissa, Brysselissä ja muualla; maahanmuuttokriisi. Ja nyt viimeisimpänä Yhdysvaltain vaalit, joiden seurauksena vaatelias viesti eurooppalaisten vahvemmasta omasta vastuunjaosta on kantautunut Atlantin yli suorana ja selkeänä.

Yhdysvaltain viesti on ollut suunnattu ennen kaikkea eurooppalaisille Nato-maille. Suomea tämä viesti ei siksi suoraan kosketa, mutta sen perusajatukseen voimme mekin silti hyvin yhtyä: on tärkeää, että Eurooppa alkaa kantaa itse enemmän vastuuta omasta turvallisuudestaan ja puolustuksestaan.

Suomi on sitä aina tehnytkin pitämällä huolen omasta maanpuolustuksestaan. Sotilasliittoon kuulumattomana maana olemme pitäneet hyvän huolen omasta kotipesästämme mutta olemme ymmärtäneet myös sen, että olemalla hyvin varautunut toimintaympäristömme muutoksiin tuotamme turvallisuutta myös laajemmin.

Puolustusbudjettimme on omissa tilastoissamme tällä hetkellä 1,3 % BKT:sta, euroina tämä tarkoittaa 2,8 miljardia. Jos kuitenkin käyttäisimme BKT-osuuden laskemisessa samaa laskentatapaa kuin Nato-maat, olisi prosenttiluku jo 1,6 %, euroina 3,4 miljardia.

Jos suunnitelmissa olevat strategiset suorituskykyhankkeet eli merivoimien alushankinnat ja ilmavoimien hävittäjähankinnat toteutuvat, nousee BKT-osuus nykyisellä laskentatavallamme 2020-luvulla korkeimmillaan 1,8–2 prosenttiin, ja Nato-maiden käyttämällä laskentatavalla 2–2,25 prosenttiin BKT:stä. Pohjolan äärillä on siis ponteva maa, joka ei taatusti ole eurooppalaisen turvallisuuden heikoin lenkki.

Puolustusbudjetin BKT-osuuksista puhuttaessa liikutaan aritmeettisesti prosenttiyksikköjen kymmenyksissä. Niiden takana on kuitenkin merkittäviä summia aivan oikeaa rahaa, jonka tehokas ja läpinäkyvä käyttö on tärkeää. Tämä on tilanne Suomessa, ja tämä on tilanne myös monissa meille läheisissä eurooppalaisissa maissa, kuten Saksassa.

Prosenttiyksikköjen kymmenykset ovat Saksan kansantalouden mittakaavassa todella suuria lukuja. Saksan puolustusmenojen BKT-osuushan on tällä hetkellä vain noin 1,2 %, joka kuitenkin euroissa tarkoittaa noin 37 miljardia euroa vuodessa. Jos Saksa huomenna kertaheitolla nostaisi puolustusmenonsa Nato-maiden tavoitteeksi asetettuun 2 prosenttiin, joutuisi se tämän päivän tilanteeseen verrattuna lähes tuplaamaan vuosittaiset puolustusmenonsa. Nopealla laskutoimituksella tämä tarkoittaisi noin 25 miljardin euron kertaluontoista tasokorotusta maan vuotuisiin puolustusmenoihin.

Nato-maiden puolustus on kuin nyyttikestit, jos tällainen ilmaisu sallitaan – yhteistä Nato-armeijaa ei ole, vaan kukin jäsenmaa tuo yhteistyöhön omat suorituskykynsä. Näin ollen myös rahalliset lisäpanostukset puolustukseen olisivat panostuksia nimenomaan kunkin maan omiin kyvykkyyksiin, mutta sitä kautta myös yhteisiin päämääriin.

Sama pätee myös EU:n yhteiseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan. EU on yhdessä juuri niin vahva kuin sen jäsenmaat haluavat sen olevan. Ja nyt tuolle vahvuudelle on tilausta. Puhuttuani asiasta useiden eurooppalaisten kollegoideni kanssa olen vakuuttunut siitä, että mahdolliset Nato-tavoitteiden mukaiset kansallisten puolustusbudjettien korotukset voivat hyödyttää myös EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämistä.

Me kaikki, niin sotilasliittoon kuulumattomat kuin siihen kuuluvatkin maat, haluamme ehdottomasti välttää päällekkäisyydet Nato-yhteistyön kanssa. Niin EU:ssa kuin Natossakin vallitsee yhteisymmärrys siitä, että näiden kahden toimijan tulee täydentää toisiaan. Euroopassa riittää paljon tekemätöntä, EU:lle kuin nenä päähän sopivaa työsarkaa muun muassa kybersuorituskykyjen kehittämisessä sekä hybridioperaatioihin varautumisessa.

Uskallan siksikin olla toiveikas sen suhteen, että EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämisessä viime aikoina nähdyt edistysaskeleet ovat tällä kertaa aitoja.

Hyvät kuulijat,

Hallitus on antanut eduskunnalle sekä ulko- ja turvallisuuspoliittisen että puolustuspoliittisen selonteon. Niiden molempien toimintaympäristökuvaus perustuu samaan analyysiin. Niiden molempien keskeiset viestit Suomen linjauksista ovat luonnollisesti samat. Toteamme molemmissa selonteoissa, että Euroopan unioni on Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan keskeisin toimintakehys ja tärkeä turvallisuusyhteisö, sekä Suomen arvoyhteisö. Suomen näkemyksen mukaan EU:n yhteisvastuulauseke ja keskinäisen avunannon lauseke vahvistavat unionia turvallisuusyhteisönä ja lisäävät jäsenvaltioiden keskinäistä solidaarisuutta.

On siksi selvää, että Euroopan unionin tulevaisuustyössä Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisena tavoitteena täytyy olla EU:n kokonaisvaltainen kehittäminen turvallisuusyhteisönä. Suomen näkemyksen mukaan EU:n yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa sekä puolustusyhteistyötä tulee vahvistaa. Sille on nyt tilausta, ja sille on nyt momentum. Tämä on yhtäältä Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisten intressien mukaista, ja toisaalta lisääntyvä eurooppalainen yhteistyö tukee myös kansallista puolustustamme – on kyse sitten joukkojen käytön kehittämisestä, materiaalista ja infrastruktuurista, puolustusteollisuuden tukemisesta tai uusiin uhkiin vastaamisesta. Tiiviimpi eurooppalainen yhteistyö vahvistaa EU:n asemaa myös globaalina toimijana.

Tämän vuoksi Suomi on ollut yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämisessä yksi aktiivisimmista jäsenmaista. Vaikutamme vahvasti. On ollut ilahduttavaa huomata, että saman vision jakavat kanssamme nyt monet muutkin jäsenmaat, niin tärkein ja läheisin naapurimme Ruotsi kuin monet Nato-maatkin.

Viime aikoina julkisessa keskustelussa on pohdittu paljon sitä, mitä unionin eriytyvä tai eritahtinen kehitys tarkoittaa.

Suomi on tälläkin hetkellä mukana kaikissa eritahtisen yhteistyön muodoissa. Olemme kaiken lisäksi osoittaneet niille vahvan tukemme näinä eurooppalaisen yhteistyön tuulisina aikoina emmekä ole lähteneet mukaan yhteistyötä kritisoiviin laulukuoroihin. Olemme toimineet näin, koska se on Suomen etu. Olemme toimineet näin, koska vain olemalla mukana voimme vaikuttaa. Me uskomme eurooppalaiseen yhteistyöhön ja sen vahvaan arvopohjaan.

Olemme mukana vapaan liikkuvuuden Schengen-sopimuksessa. Olemme mukana Euroopan talous- ja rahaliitto EMUssa ja otimme ensimmäisten joukossa käyttöön yhteisvaluutta euron. Ja nyt olemme etulinjassa kehittämässä puolustusyhteistyötä, josta voi tulla seuraava konkreettinen eritahtisuuden muoto.

Me hyväksymme Euroopan unionin eritahtisen kehityksen kahdella reunaehdolla. Ensinnäkin sen on tapahduttava nykyisen perussopimuksen puitteissa; emme halua halvaannuttaa unionin toimintakykyä vuosia kestäviin sopimusneuvotteluihin. Toiseksi eritahtisen kehityksen on säilyttävä avoimena kaikille jäsenvaltioille, vaikka eteneminen tapahtuisikin eriaikaisesti; unionin yhtenäisyys on meille erittäin tärkeää emmekä halua jakaa jäsenvaltioita a- ja b-luokan jäseniin. Eli, vaikka turvallisuus- ja puolustusyhteistyötä nyt lähtisi syventämään vain pienempi joukko maita, Suomi niiden mukana, olisivat myös kaikki muut myöhemmin tervetulleita mukaan.

Mitä tämä eriytyvä yhteistyö Euroopan unionin yhteisessä turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa sitten voisi olla? Näen, että kyse voi olla erilaisista moduuleista, joihin kukin halukas jäsenmaa voi osallistua omien tarpeidensa ja suorituskykyjensä mukaisesti. Kuten jo edellä totesin, EU:n yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka toimii jäsenmaiden yhteistyön varassa: yhteistä armeijaa ei ole eikä tule, mutta omat eväät yhdistämällä voidaan saada aikaan varsin komea kattaus.

Viime vuoden puolella, mukaan lukien joulukuun Eurooppa-neuvostossa, linjatun pohjalta nyt alkuvuodesta työn alla on ollut erityisesti kolme kokonaisuutta: kriisinhallinnan suunnittelu- ja johtokyky, pysyvä rakenteellinen yhteistyö, ja puolustuksen vuosittainen arviointi.

Mitä nämä kolme asiaa sitten pitävät sisällään?

Ensin mainittu, eli EU:n kriisinhallintaoperaatioiden suunnittelu- ja johtokyky, on edennyt näistä nopeimmin. Kriisinhallintaoperaatioiden tehokas toteutus vaatii, että EU:lla on käytettävissään tarvittavat esikuntajärjestelyt. Ongelmana on tähän saakka ollut järjestelyjen hajanaisuus. Ulkoasiainneuvosto eli EU:n ulkoministerikokous päättikin aiemmin tässä kuussa ensimmäisestä konkreettisesta toimesta: osaksi Brysselissä sijaitsevaa EU:n sotilasesikuntaa perustetaan sotilaallisista koulutusoperaatioista vastaava suunnittelu- ja johtokyky. Suomen kannalta hienoa on se, että sen johtoon tulee EU:n sotilasesikunnan päällikkö, kenraaliluutnantti Esa Pulkkinen. EU:n sotilaallisia koulutusoperaatioita on tällä hetkellä käynnissä kolmessa Afrikan maassa – Keski-Afrikassa, Malissa ja Somaliassa.

Tämä on siis kuitenkin vasta ensimmäinen, pieni mutta tärkeä askel. Suomen pidemmän tähtäimen tavoitteena on pysyvä esikuntarakenne, joka kattaisi sekä sotilaalliset että siviilikriisinhallinta operaatiot. Tämä tarvittaisiin myös, jotta EU voisi paremmin vastata niistä tehtävistä, joita se on itselleen globaalistrategiassaan asettanut.

Toinen mainitsemistani asioista on pysyvä rakenteellinen yhteistyö. Kyseessä on kenties vähän EU-jargonilta maistuva termi, joka kannattaa kuitenkin kärsivällisesti palastella ihan konkreettisiksi asioiksi, sillä se on todella tärkeä asia.

Pysyvässä rakenteellisessa yhteistyössä kyse on sotilaallista suorituskyky-yhteistyötä koskevasta mekanismista. Ne jäsenmaat, jotka täyttävät korkeammat sotilaallisia suorituskykyjä koskevat kriteerit ja ovat tehneet keskenään tiiviimpiä sitoumuksia, oikeutetaan käynnistämään yhteistyötä unionin puitteissa. Mekanismi siis mahdollistaa erikseen sovittavilla aloilla tehtävän yhteistyön, johon kaikki jäsenmaat eivät välttämättä osallistu.

Pysyvän rakenteellisen yhteistyön hankkeet voivat keskittyä joko uusien suorituskykyjen kehittämiseen tai olemassa olevien parempaan hyödyntämiseen. Konkreettisia hankkeita jäsenmaat eivät vielä juuri ole ehdottaneet – poikkeuksena Saksa, jonka voi kaikesta päätellä olevan hyvin sitoutunut eurooppalaisen yhteistyön kehittämiseen. Se on jo ehdottanut yleisellä tasolla pysyvää rakenteellista yhteistyötä liittyen kriisinhallintaoperaatioihin – kuten niiden lääkintähuoltoon, logistiikkaan tai satelliittikuvayhteistyöhön.

Suomen näkemyksen mukaan on kuitenkin tärkeää, ettei pysyvä rakenteellinen yhteistyö rajoitu vain kriisinhallintaan, vaan että se kattaa puolustusyhteistyötä laajemmin. Suomi tuleekin tekemään omat ehdotuksensa pysyvän rakenteellisen yhteistyön kehykseen myöhemmin keväällä.

On selvää, että meidän ehdotuksemme tulevat liittymään jo aiemmin kansallisesti, muun muassa puolustusselonteossa linjattuun. Toteamme selonteon EU-yhteistyötä koskevassa osuudessa: ”Suomelle tärkeitä osa-alueita ovat muun muassa kriisinhallinta, avun antaminen ja vastaanotto, hybridiuhkiin vastaaminen, puolustusyhteistyön ja suorituskykyjen kehittäminen, huoltovarmuusjärjestelyiden luominen sekä puolustusteollisen ja -teknologisen osaamisen vahvistaminen.”

Tärkein jakolinja pysyvää rakenteellista yhteistyötä koskevassa keskustelussa kulkee tällä hetkellä siinä, painotetaanko halukkaiden ja kyvykkäiden maiden kunnianhimoisempaa etenemistä vai pyritäänkö pitämään osallistumiskynnys matalampana ja kaikki jäsenmaat mukana. EU:n ulkosuhdehallinto on esittänyt kaksitasoista mallia, joka pyrkii yhdistämään molemmat näkökulmat: ensimmäinen taso olisi yleinen, kaikille yhteinen rakenne ja hallinto, ja toinen taso olisivat yksittäiset hankkeet, joihin jäsenmaat osallistuvat omista lähtökohdistaan. Suomikin kannattaa tätä kaksitasoista mallia – siis lähtökohtaisesti kaikille avointa pysyvää rakenteellista yhteistyötä, jossa maat kuitenkin päättävät hankekohtaisesti, missä yhteistyössä ovat mukana.

Todettakoon vielä, että pysyvästä rakenteellisesta yhteistyöstä sovittiin jo vuoden 2009 Lissabonin sopimuksessa, mutta niin vain olemme vasta nyt jalkauttamassa sitä käytännön yhteistyöksi.

Kolmas alkuvuodesta työstetty asia koskee puolustuksen vuosittaista arviointia. Se tulee tukemaan EU-puolustusyhteistyön systematisointia ja sitovuuden lisäämistä. Suomen näkemyksen mukaan arvioinnin tulee täyttää kaksi tehtävää: sen tulee edistää EU-tason suorituskykytavoitteiden täyttämistä ja sen tulee tarjota jäsenmaille foorumi kansallista suunnittelua koskevaan koordinaatioon.

Edellä mainittua kolmea asiaa työstetään nyt kohti edessä olevia seuraavia etappeja: toukokuun ulkoasiainneuvostoa eli EU-ulkoministerikokousta sekä kesäkuun Eurooppa-neuvostoa eli EU-päämieskokousta varten.

Ja työ jatkuu myös muilla suunnilla. Edellä mainittujen kokonaisuuksien lisäksi kevään mittaan tullaan jatkamaan EU:n sotilaallisen ja siviilikriisinhallinnan tehostamista koskevaa työtä, EU–Nato-yhteistyön tiivistämistä sekä komission Euroopan puolustuksen alan toimintasuunnitelman toimeenpanoa.

Viimeksi mainittuun liittyen komissio valmistelee aiempaa yksityiskohtaisempaa esitystä puolustusrahaston perustamisesta. Tämä eurooppalainen puolustusrahasto tulisi sisältämään ns. tutkimusikkunan sekä suorituskykyikkunan. Tutkimusikkuna sisältäisi nimensä mukaisesti rahoitusta turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alan yhteiseen tutkimukseen.

Suorituskykyikkunan kohdalla suunnitelmissa on rahoitusväline, jonka avulla osallistuvat jäsenvaltiot voisivat yhdessä kehittää ja hankkia suorituskykyjä niiden kustannusten alentamiseksi. Se rahoitettaisiin yhdistämällä osallistuvien maiden kansallisia määrärahoja, joita mahdollisuuksien mukaan täydennettäisiin EU-budjettivaroin. Osallistuminen rahastoon perustuisi jälleen kerran vapaaehtoisuuteen, eli jokainen maa arvioisi osallistumisensa omista puolustuspoliittisista lähtökohdistaan. Suomi pitäisi EU-rahoituksen laajempaa hyödyntämistä puolustussektorilla kannatettavana ajatuksena.

Hyvät naiset ja herrat,

Euroopan unionin yhteisellä turvallisuus- ja puolustuspolitiikalla voidaan aidosti tuoda jäsenmaille lisäarvoa täydentäen sekä maiden omia kansallisia suorituskykyjä että niiden muita kansainvälisiä sitoumuksia. EU-puolella voidaan tehdä asioita, joita esimerkiksi Nato ei tee. Mainitsin jo edellä erityisesti kyberturvallisuuteen liittyvien toimintakykyjen kehittämisen sekä hybridioperaatioihin varautumisen. Molemmissa on kyse yhteiskuntien laajan valmiuden ja valppauden kehittämisestä, niiden vastustuskyvystä ja kestokyvystä tilanteissa, joissa niihin kohdistuu uudentyyppisiä, myös ei-sotilaallisia uhkia.

Kyberturvallisuus liittyy olennaisesti sähköisen ja verkotetun yhteiskunnan turvallisuuteen; tämän merkitys vain kasvaa digitalisaation ja asioiden internetin edetessä. Hybridivaikuttaminen on määritelmällisesti suunnitelmallista toimintaa, jossa valtiollinen tai ei-valtiollinen toimija voi hyödyntää samanaikaisesti erilaisia sotilaallisia keinoja tai esimerkiksi taloudellisia tai teknologiaan perustuvia painostuskeinoja sekä myös informaatio-operaatioita ja sosiaalista mediaa, ja pyrkii näin vaikuttamaan kohteena olevan valtion heikkouksiin ja saavuttamaan omat tavoitteensa.

Tällainen yhteiskuntien laajan turvallisuuden kehittäminen ja puolustaminen sopii erinomaisesti Euroopan unionin perusluonteeseen ja myös sen ajankohtaisiin tehtäviin. Kerroin puheeni alussa Rooman julistuksesta ja sen linjaamista kärkitehtävistä, joista ensimmäinen oli turvallinen ja suojattu Eurooppa. Totesin, että sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden klassisten pilareiden vahvistamisen ohella meidän täytyy katsoa myös sitä, miten jokainen meistä rakentaa ja puolustaa turvallista yhteiskuntaa. Totesin, että arjen turvallisuuden rakentaminen ja puolustaminen on näinä aikoina jokaisen suomalaisen ja eurooppalaisen tehtävä. Kansalaistaitoihimme tulisi kuulua uusien uhkien ja vaikutusoperaatioiden lukutaito.

Tällaista osaamista voimme rakentaa myös eurooppalaisella ja laajemmalla kansainvälisellä yhteistyöllä. Suomi on edennyt tässäkin asiassa eturintamassa. Eurooppalaisen hybridiosaamiskeskuksen perustaminen Helsinkiin on viime kuukausina edennyt hyvää vauhtia Suomen johdolla. Tämä osaamiskeskus on keskeinen osa myös EU:n ja Naton yhteistyöjulistuksen toimeenpanoa. Valmisteleviin kokouksiin on osallistunut toistakymmentä EU- ja Nato-maata, samoin kuin EU:n ulkosuhdehallinto ja Naton sihteeristö.

Keskuksen tavoitteena on kehittää valmiutta ja suorituskykyjä hybridiuhkien torjuntaan sekä lisätä ymmärrystä hybridiuhista ja yhteiskuntien haavoittuvuuksista. Keskeisiä toimintamuotoja tulevat olemaan strategisen tason analyysi, konsultointi, koulutus ja harjoitukset sekä verkostomainen yhteistyö. Verkostojen työn suunnitellaan liittyvän hybridivaikuttamiseen, terrorismiin liittyviin hybridioperaatioihin sekä valmiuteen ja resilienssiin eli yhteiskuntien yllä mainittuun vastustuskykyyn ja kestokykyyn.

Arvoisat kuulijat,

Palaan vielä kerran viime viikonlopun Rooman julistukseen, ja lainaan sitä:

”Olemme rakentaneet ainutlaatuisen unionin, jolla on yhteiset toimielimet ja vahvat arvot: rauhan, vapauden, demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen yhteisön, merkittävän talousmahdin, jossa sosiaalinen suojelu ja hyvinvointi ovat korkeammalla tasolla kuin missään muualla.

Yhtenäinen Eurooppa alkoi harvojen unelmana, josta tuli monien toivo. Sitten Euroopasta tuli jälleen yksi. Olemme tänään yhtenäisiä ja vahvempia: sadat miljoonat ihmiset kaikkialla Euroopassa hyötyvät elämästä laajentuneessa unionissa, joka on voittanut vanhat jakolinjat.”

Tällaista Euroopan unionia, Eurooppaa, yhteistä kotiamme olemme joka päivä rakentamassa ja puolustamassa. Sen turvallisuus on jakamaton – sinun, minun, meidän turvallisuutemme.

Hyvät naiset ja herrat,

Haluan kiittää teitä kutsusta Maanpuolustuskurssiyhdistyksen kevätkokoukseen – on aina ilo ja kunnia päästä vaihtamaan ajatuksia näin arvovaltaisen joukon kanssa. Keskustelu jatkukoon.

 

Suomi 100 -demokratiaviikkojen juhlaseminaarin avauspuheenvuoro

Torstai 30.3.2017 klo 9:36

(muutosvarauksin)

Arvoisat seminaariosallistujat!

Tänään juhlimme suomalaista demokratiaa Suomi 100 -demokratiaviikkojen merkeissä

Suomalainen demokratia on vanhempi kuin itsenäinen Suomi. Demokratia on peruskivijalka, jolle yhteiskuntamme on rakentunut.

Ensimmäiset eduskuntavaalit pidettiin kymmenen vuotta ennen maamme itsenäistymistä maaliskuussa 1907. Tuota ajanjaksoa leimasi optimismi, innostus ja kansalaisyhteiskunnan nousu. Edustuksellisen demokratiamme oli heti syntyessään moderni edelläkävijä. Näytimme suunnan maailmalle. Suomi myönsi ensimmäisenä täydet poliittiset oikeudet myös naisille. Vaalit perustuivat yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen.  eheytymiseen ja hyvinvointiyhteiskuntamme rakentumiseen. Tasa-arvo ja naisten vahva asema ovat olleet yhteiskuntamme ehdoton vahvuus. Niillä on ollut merkittävä vaikutus myös kansalliseen eheyteemme ja hyvinvointiyhteiskunnan syntyyn. Tasa-arvon eteen on tehtävä jatkuvasti töitä.  eheytymiseen ja hyvinvointiyhteiskuntamme rakentumiseen. Kaikille tuli näin oikeus osallistua lähtökohtaisesti yhdenvertaisesti oman paikkakunnan asioista päättämiseen.

Itsenäistymisen jälkeen maatamme ja samalla demokratiaamme on koeteltu. Demokratiamme on silti ollut lujaa tekoa, maailman lujinta. Sitä eivät ole horjuttaneet sodat ja levottomuudet. Olemme saaneet nauttia yhtäjaksoisesta demokratiasta sadan vuoden ajan.

Pärjäämme tälläkin hetkellä loistavasti kansainvälisissä demokratiavertailuissa. Niiden mukaan Suomi on maailman turvallisin ja vakain maa. Meillä on maailman paras hallinto, Suomi on maailman kolmanneksi vähiten korruptoitunut maa, Suomen peruskoulutus on maailman huipputasoa, samoin lehdistön- ja sananvapaus. Suomalaiset saavat tanskalaisten ohella äänestää vapaimmissa ja luotettavimmissa vaaleissa.

Parhaillaan äänestämme kansanvallalle tärkeissä kuntavaaleissa. Demokratian juhlaviikko on siis aidosti menossa. Näissä vaaleissa valtuutamme päättäjät hoitamaan oman kotiseudun ja kunnan tärkeitä tehtäviä. Elinvoima ja yhteisöllisyys nousevat paikallisyhteisöistä.

Hyvät kuulijat,

Vaikka kansainvälisissä vertailuissa tilanne Suomessa näyttää hyvältä, aidosti toimiva demokratia vaatii ajassa pysymistä ja jatkuvaa uudistamista. Me emme saa pitää järjestelmäämme itsestäänselvyytenä. Sen puolustamiseksi on tehtävä töitä päivittäin.

Suomalaisen demokratian keskeisenä haasteena on poliittisen osallistumisen eriytyminen. Taustalla on yleisempi yhteiskunnallinen eriarvoisuus. Vuoden 2015 eduskuntavaalitutkimuksessa todettiin, että taloudellinen hyväosaisuus ja poliittinen aktiivisuus kulkevat käsi kädessä. Hyvin toimeentulevat, aktiivisesti äänestävät kansalaiset saavat äänensä muita paremmin kuuluviin poliittisessa päätöksenteossa.

Erityisesti nuoret, vähemmän koulutetut ja maahanmuuttajataustaiset osallistuvat vähemmän. Tutkimuksen mukaan nuoret miehet äänestävät nuoria naisia harvemmin. Poliittisen osallistumisen eriarvoistuminen alkaa lapsuudenkodissa ja jatkuu aikuisiällä. Etenkin matala koulutus- ja tulotaso näyttävät usein johtavan siihen, että ihmiset jättävät äänestämättä.

Hyvät kuulijat,

Miten vastaamme näihin demokratian haasteisiin? Miten takaamme jokaiselle yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua ja vaikuttaa?

Meidän tavoitteenamme on edistää kansalaisten perusoikeuksien toteutumista ja yhdenvertaista osallistumista. Valtioneuvosto hyväksyi helmikuussa kaksi laajaa ohjelmaa: demokratiapoliittisen ja perus- ja ihmisoikeuspoliittisen toimintaohjelmat. Molempien keskeisenä teemana on yhdenvertaisuuden ja osallisuuden tukeminen.

Eriarvoistuminen on vuosikausia jatkunut kehitys. Sen ehkäisemisessä mikään puolue ei ole onnistunut saavuttamaan riittäviä tuloksia. Huomio kiinnittyy aivan erityisesti poikiin ja syrjäytymisuhan alla oleviin nuoriin miehiin. Haastan teitäkin miettimään konkreettisia keinoja eriarvoisuuden ja eriytyvän osallistumisen pysäyttämiseksi.

Myös hallitus hakee uusia ratkaisuja näihin haasteisiin. Siihen keskitymme nyt seuraavalla kaksivuotiskaudellamme. Työllisyyden paraneminen on keskeisin keino myös eriarvoistumiskehityksen pysäyttämiseksi. Suomi on kunnossa vasta silloin, kun julkinen talous on kunnossa ja kaikki suomalaiset ovat mukana. Työttömyyden nujertamiseksi ja erityisesti poikien syrjäytymisen ehkäisemiseksi meidän päättäjien on vielä tehtävä hartiavoimin töitä.

Arvoisat kuulijat!

Uudet osallistumisen muodot ja digitalisaatio tarjoavat uudenlaisen kanavan toteuttaa demokratiaa entistä avoimemmin ja suoremmin. Tarjolla on entistä monipuolisempia mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa yhteiskuntaan. Erityisesti nuoret ovat omaksuneet uusia, suoran vaikuttamisen keinoja.

Demokraattista järjestelmää pidetään Suomessa itsestäänselvyytenä. Sitä se ei kuitenkaan ole. Kansainvälinen kehitys osoittaa, että demokratia on tänäkin päivänä erittäin haavoittuvainen.

Toimivan demokratian säilyttäminen edellyttää jatkuvaa työtä perus- ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi. Ihmisoikeuksien merkitys korostuu vaikeina aikoina. Kysymys on siitä, miten yhteiskunta takaa ihmisten oikeusturvan, sanan-, uskonnon- ja mielipiteenvapauden sekä kielelliset ja kulttuuriset oikeudet.

Pidän tärkeänä, että saamelaisten oikeudet turvataan – parhaillaan vietetään myös saamelaisten pohjoismaisen yhteistyön 100-vuotisjuhlaa. Kaksikielisen maan pääministerinä haluan huolehtia siitä, että ruotsin kielen asema on mukana keskeisissä asioissa, joita hallitus käsittelee. On myös tärkeää huolehtia siitä, että maahamme muualta muuttaneet kokevat osallisuutta tässä uudessa kotimaassaan. 

Maakuntauudistuksen myötä kansanvalta vahvistuu. Ihmisten vaikutusmahdollisuudet arjen palveluihin kasvavat. Tämän hetkisessä, pitkälti kuntayhtymiin perustuvassa päätöksentekorakenteessa, sosiaali- ja terveydenhuollosta keskeisesti päättäväksi henkilöksi on voinut päästä vaikka ei olisi edes valtuutettuna kotikunnassaan. Jatkossa näistä palveluista vastaavat vaaleilla valitut valtuutetut suoraan äänestäjilleen. Vaaleissa osallistumisen rinnalla maakuntien asukkaat saavat myös paljon uusia suoran vaikuttamisen välineitä. Tällaisia ovat esimerkiksi neuvoa-antavat kansanäänestykset, aloiteoikeus, asukasraadit, nuorisovaltuusto sekä vanhus- ja vammaisneuvostot, joiden kautta asukkaat voivat vaikuttaa maakuntansa asioihin.

Maakuntauudistuksen myötä siirtyy valtion tehtäviä maakunnille eli lähemmäs ihmistä. Jatkossa maakuntien päätöksenteon kautta voi vaikuttaa muun muassa siihen, kuinka omassa maakunnassa hoidetaan työllisyysasioita tai millaisia palveluita alueen yrittäjille tarjotaan. Muutos tuo alueille selvästi nykyistä enemmän työkaluja menestyksen ja elinvoiman rakentamiseen.

Arvoisat kuulijat!

Hallituksen pitkän aikavälin visio on kirkas. Sen mukaan Suomi on vuonna 2025 uudistuva, välittävä ja turvallinen maa, jossa jokainen meistä voi kokea olevansa tärkeä. Visiona on, että yhteiskunnassamme vallitsee luottamus. Luottamuksen rakentamiseksi tarvitsemme vuorovaikutusta ja kanssakäymistä eri väestöryhmien kesken. Toimiva demokratia edellyttää yhdessä tekemistä. Suomen täyttäessä sata vuotta toivon näkeväni samanlaista optimismia ja innostusta, joka vallitsi itsenäisen Suomen alkutaipaleella.

Tämän hallituksen ohjelma on Suomen historian ensimmäinen strateginen hallitusohjelma. Se tuli yksityiskohtaisten, todella pitkien hallitusohjelmien tilalle. Hallituksen kaikkia tavoitteita ja muutosohjelmaa ohjaa kirkas visio. Nyt visio kirjoitettiin hallitusneuvotteluissa. Strateginen ohjelma lähtee aina visiosta, selvästä näystä, mihin suuntaan yhteiskuntaamme kehitetään. Vision laatiminen pitäisi olla kuitenkin pidempi prosessi, ehkä jopa parlamentaarinen prosessi pohjustamaan seuraavan kauden hallitusneuvotteluja. Tämä toisi visioprosessiin tarvittavan jatkuvuuden. Vision tasolla olisi mielenkiintoista yrittää löytää parlamentaarinen yhteisymmärrys. Ehkä se voisi olla osa tulevaisuusselontekoa ja tulevaisuusvaliokunnalla tässäkin keskeinen rooli. Keinot visioon pääsemiseksi onkin sitten toinen juttu. Siinä näkyy eri poliittisten puolueiden väliset arvopohjat ja sieltä kumpuavat erot. Ja näin pitää aina ollakin, se on demokratian keskeisintä ydintä.  

Hyvät naiset ja herrat,

Toivotan teille valtioneuvoston puolesta antoisaa juhlaseminaaria!

Roomasta yhtenäisenä samaan suuntaan

Maanantai 27.3.2017 klo 12:16

Julkaistu alunperin Helsingin Sanomissa 26.3.2017

Tänä viikonloppuna Euroopan päämiehet kokoontuivat Roomaan juhlistamaan 60-vuotiasta Rooman sopimusta sekä allekirjoittamaan julistuksen EU:n tulevaisuuden tavoitteista. Euroopan unionin tulevaisuustyö ja keskustelut sen ympärillä ovat osa prosessia, jonka yksi etappi on Rooman julistus.

Suomen edustama linja tulevaisuuskeskustelussa on ollut kirkas ja selkeä. Se näkyi hyvin myös lauantaina hyväksytyssä julistuksessa.

Rooman julistus on yleinen, mutta se sisältää muutamia keskeisiä elementtejä, joiden varassa tulevaisuustyötä on hyvä jatkaa. Eurooppalaisen tulevaisuuskeskustelun pohjana halutaan nähdä eurooppalaiset arvot ja yhteisten sovittujen sääntöjen noudattaminen.

Linjaus eritahtisuudesta on Suomen kannan mukainen. ­Hyväksymme Euroopan unionin eritahtisen kehityksen kahdella reunaehdolla. Sen on ­tapahduttava perussopimuksen puitteissa ja avoimena kaikille jäsenvaltioille. Tässä haastavassa tilanteessa emme halua halvaannuttaa unionin toiminta­kykyä vuosia kestäviin sopimusneuvotteluihin tai toisaalta jakaa jäsenvaltioita a- ja b-luokan jäseniin. Rakennamme siltoja, emme muureja.

Konkreettisten tavoitteiden osalta olen tyytyväinen, että ­julistuksessa otetaan kantaa kilpailukyvyn puolesta sekä painotetaan päätöksenteon tehostamista ja toimeenpanoa. Nämä ovat Suomen keskeisiä tavoit­teita.

Yleisempien tavoitteiden lisäksi julistuksessa nostetaan esille neljä kehityksen kannalta keskeistä osa-aluetta: turvallinen Eurooppa, vauras ja kestävä Eurooppa, sosiaalinen Eurooppa ja globaalisti vahvempi Eurooppa. Komissio osallistuu jatkotyöhön julkaisemalla kuluvan vuoden aikana viisi keskustelupaperia, jotka linkittyvät ­aihepiireiltään näiden neljän periaatteen ympärille. Siltä osin tulemme jatkamaan myös kansallista valmistelua ja aktiivista vaikuttamista.

Paavo Lipponen otti kirjoituksessaan (HS Mielipide 19.3.) ­ansiokkaasti kantaa monen­tahtiseen Eurooppaan ja Suomen paikkaan siinä. Lipposen mukaan Suomen pitää pyrkiä asemoitumaan osaksi tiiviimmän yhteistyön Eurooppaa.

Suomi on tällä hetkellä mukana kaikissa eritahtisen yhteistyön muodoissa. Olemme mukana Schengenissä, Emussa ja muun muassa Euroopan syyt­täjänviraston (EPPO) valmistelussa. Seuraava konkreettinen eritahtisuuden muoto voi toteutua eurooppalaisessa puolustusulottuvuudessa, jonka valmistelussa Suomi on aktiivisesti mukana. Käytäntö on osoittanut, että olemalla mukana näissä yhteistyön muodoissa voimme parhaiten vaikuttaa ja tur­vata etumme.

Eurooppa-neuvoston tulevaisuuskeskustelussa ja Roomassa annetussa julistuksessa korostetaan unionin yhtenäisyyttä. Eritahtisuutta voidaan käyttää silloin, kun se koetaan tarpeelliseksi. Tällöin sen tulee kuitenkin toteutua kaikille avoimena.

Keskustelussa varoitettiin pysyvistä jakolinjoista ja sulje­tuista kehistä. Tämä yhtenäisyyden vaaliminen vastaa Suomenkin etua.

Suomen vakaa ja kirkas linja kohti Roomaa

Perjantai 24.3.2017 klo 19:13

Julkaistu alunperin Maikkarin nettikolumnina 24.3.2017

Olen hyvin tyytyväinen, että keskustelu EU-asioista on aktivoitunut viimeisten kuukausien aikana. Tätä olen jo pitkään peräänkuuluttanut EU:n tulevaisuuskeskustelun osalta.  Suomi vaikuttaa vahvasti eurooppalaiseen linjaan: sitä olemme tehneet ja teemme jatkossakin. Suomen asema javiesti on selkeä ja kirkas.

EU:n päämiesten tulevaisuuspohdinta alkoi viime kesänä Brexit-äänestyksen jälkeen. Osansa keskusteluun ovat tuoneet komissio ja Euroopan parlamentti eri mietinnöissään. Lauantaina allekirjoitettava Rooman julistus nivoo yhteen tämän keskustelun yleisellä tasolla. Rooman julistus on 27 jäsenvaltion yhteinen kompromissijoka luo pohjan jatkotyölle. Se listaa eurooppalaisen yhteistyön keskeisimmät pilarit.

Suomen linja tulevaisuuskeskustelussa on selkeä. Me uskomme eurooppalaiseen yhteistyöhön ja sen vahvaan arvopohjaan. Me ajamme yhtenäisyyttä, mutta olemme valmiita myös eritahtiseen kehitykseen, kunhan se tapahtuu perussopimusten puitteissa ja kaikille jäsenvaltioille avoimena. Nämä reunaehdot ovat selkeät ja perustellut. Emme halua avata perussopimuksia, koska emme halua EU:ta vuosia kestävään hajaannuksen tilaan. Siihen ei ole varaa. Otamme opiksi Lissabonin sopimuksen vaikeista vaiheista. Haluamme, että yhteistyön eri muodot ja nopeudet ovat avoimia kaikille, koska emme halua luoda a ja b-luokan Eurooppaa. Jaottelu vain hajaannuttaa, ei yhdistä.

Suomi on tällä hetkellä mukana kaikissa eritahtisen yhteistyön muodoissa, niin puhutuissa ytimissä. Olemme mukana Schengenissä, EMU:ssa ja muun muassa Euroopan syyttäjäviraston (EPPO)valmistelussa. Seuraava konkreettinen eritahtisuuden muoto voi toteutua eurooppalaisessa puolustusulottuvuudessa. Suomi on ollut puolustusyhteistyön etulinjassaYhteistyöhön osallistuminen on ollut luonteva valinta. Suomalaisina ja eurooppalaisina hyödymme yhteistyöstä. Emme etene laput silmillä, vaan harkitsemme jokaista askelta. Jatkossakin teemme päätökset sillä perusteella, miten parhaiten turvataan Suomen vaikutusvalta ja edut Euroopan unionissa. 

Eurooppalainen keskustelu tulevaisuudesta ei saa kuitenkaan olla pelkkää termeillä taiteilua. Suomalainen linja tarkoittaa myös konkretiaaMe haluamme palauttaa Euroopan unionin luottamuksen kansalaisten silmissä. Se palautuu, kun teemme päätöksiä ja toimeenpanemme niitä entistä tehokkaammin. Komissio on tässä jo oikeilla jäljillä. Tarvitaan vähemmän, mutta tarkoituksenmukaisempia ja todellisiin ongelmiin kohdistettuja aloitteita.

Jäsenmaiden on tehtävä osansa. Sovittuja sääntöjä on noudatettava. Olennaista Suomelle ontoimivat sisämarkkinat, vapaakauppaa tukeva kauppapolitiikka, edelleen vahvistuva yhteinen ulko-ja turvallisuuspolitiikka, muuttoliikkeen hallinta sekä työllisyyttä ja kasvua tukeva energiapolitiikka. Talouden osalta positiivisia merkkejä on näkyvissä koko Euroopassa. Talous kasvaa euroalueella ja työttömyysaste on pienin kahdeksaan vuoteen. Yhdessä tehdyt toimet alkavat vaikuttaa. Näitä toimia pitää edelleen vahvistaa rakenteellisin muutoksin, kehittämällä edelleen sisämarkkinoita ja keskittymällä erityisesti kilpailukykyä lisääviin toimiin.

Lauantain Rooman juhlakokous ei ole pääte eurooppalaiselle tulevaisuuskeskustelulle. Se on yksi pysäkki, jossa ikään kuin kootaan yhteen 27 jäsenmaan voimat ja jatketaan matkaa. EU:n päämiesten on jatkettava aktiivista otettaan unionin kehittämiseksi. Komissio osallistuu jatkotyöhönjulkaisemalla kuluvan vuoden aikana viisi keskustelupaperia. Niissä esitetään ajatuksia unionin toiminnan kehittämisestä puolustuksessa, EMUssa, globalisaation hallinnassa, rahoituksen tulevaisuudessa ja sosiaalisen ulottuvuuden parantamisessa.

Näistä palikoista muovaamme konkreettista tulevaisuutta ja toivottavasti entistä vahvempaa ja toimivampaa unionia. Suomen linjan tulee olla kaikilta osin selkä ja kirkas. Vain sillä tavoin saamme äänemme kuuluviin. Eurooppalainenkin tulevaisuus luodaan teoin. Sitä haluan pääministerinä edistää.

Lauantain juhlallisuuksien lisäksi tapaan matkan aikana muiden päämiesten kanssa Paavi Franciscuksen. Isännöin myös Italian talouskehitysministerin kanssa suomalaisille ja italialaisille yrityksille pyöreän pöydän keskustelun. Tavoitteenamme on edistää maidemme välisiä kauppasuhteita. Isännöin myös Suomi100 -vuotta juhlaa Rooman Villa Lantessa. 

 

Puhe Vero2017 -tapahtumassa

Tiistai 14.3.2017 klo 10:48

(muutosvarauksin)

Arvoisat kuulijat!

Suomessa siirryttiin tällä vaalikaudella strategiseen hallitusohjelmaan. Sen tavoitteet ovat selvät ja niihin pyritään parhain mahdollisin keinoin. 

Strategisessa hallitusohjelmassa on keskitytty kestävyysvajetta korjaaviin toimenpiteisiin. Kymmenen miljardin urakka hoidetaan neljän miljardin uudistuksilla, neljän miljardin säästöillä ja kahden miljardin työllisyyttä edistävillä toimilla. Tämä tietysti asettaa raamit hallituksen talouspolitiikalle.

Tavoitteemme on, että hallituskauden aikana työllisyysaste on nostettu 72 prosenttiin. Työllisten määrä on vahvistunut 110 000 henkilöllä. Julkisen talouden osalta tavoitteena on velaksi elämisen loppuminen vuonna 2021.

Tämä toteutuu karkeasti ottaen silloin, kun hallitusohjelman säästö- ja uudistustoimet on tehty ja työllisyysaste saavuttaa tuon tavoitellun 72 prosenttia.

Pitkään jatkuneen heikon talouskehityksen seurauksena julkisen sektorin velka on enemmän kuin kaksinkertaistunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Velka on kasvanut vuoden 2006 vajaasta 66 miljardista eurosta vuoden 2015 reiluun 133 miljardiin. Velkaa on jokaista suomalaista työllistä kohti 54 000 euroa. Sitä on otettu 10 vuodessa lisää 27 000 tuhatta euroa työllistä kohti. Näin ei voinut enää jatkua.

Talouden käänne on viimeinkin tapahtunut. Talouskasvu lähti viime vuonna kasvuun ”menetetyn vuosikymmenen jälkeen”. Alustavien lukujen mukaan BKT kasvoi viime vuonna 1.6 prosenttia ja pääsimme viimeinkin euroalueen keskimääräiseen kasvuvauhtiin mukaan. Hyviä uutisia on kuulunut eri puolilta Suomea. Yritykset investoivat ja palkkaavat ihmisiä. Maassamme uskalletaan jälleen yrittää. Jopa pitkäaikaistyöttömyys on kääntynyt hiljalleen laskuun.

Luottamus Suomeen on palautunut. Tällä on ollut merkittävä vaikutus kasvun viriämiseen.

Kotitaloudet luottavat nyt työpaikan säilymiseen, yritykset tuotteiden ja palvelujen kysynnän kasvuun. Kotitaloudet uskaltavat kuluttaa ja yritykset investoida koneisiin ja laitteisiin. Tästä syntyy itseään vahvistava hyvä kehä, jonka uskon nostavan meidät ylös apatian tilasta.

Luottamuksen kasvu on edellyttänyt uskottavaa ja ennakoitavaa talouspolitiikkaa. Uskottavuus edellyttää realistista tilannekuvaa ja ymmärrystä tarvittavista toimenpiteistä sekä niiden vaikutuksista. Ennakoitavuus puolestaan sitä, että julkilausutut tavoitteet oikeasti ohjaavat politiikan sisältöjä. Näin toimien talouspolitiikan vaikuttavuus voi olla enemmän kuin yksittäisten päätösten summa.

Hallitus on sitoutunut uudistamaan Suomea. Olemme myös luvanneet, että Suomessa palkitaan ahkeruudesta, työstä ja toimeliaisuudesta. Luottamuksen säilyttämiseksi on pidettävä kiinni uudistamisen ja työllisyyden linjasta.

Neljän miljardin säästöpäätökset on tehty. Niin kuin useaan kertaan olen todennut, olemme sitoutuneet uudelleen kohdentamisiin, rakenteellisiin uudistuksiin ja työllisyystoimiin, ettei uusia leikkauksia tarvita.

Velkaantuminen suhteessa BKT:hen on mahdollista taittaa nykyisillä toimenpiteillä, jos talouskasvu säilyy kohtuullisena. Velaksi elämisen loppuminen vuonna 2021 on paljon kovempi tavoite, mutta vähintäänkin yhtä tärkeä ellei tärkeämpi, koska se määrittää mahdollisuutemme vastata 20-luvun suuriin haasteisiin.

Tämän tavoitteen saavuttamiseen tarvitaan talouskasvun lisäksi vielä uusia työllisyyttä lisääviä toimia. Lisäksi tämä tietysti tarkoittaa myös sitä, että menokurin täytyy olla erittäin tiukka jatkossakin.

Sanoin edellisen kerran vuonna 2014 tältä paikalta, että bruttoveroaste ei saa enää ainakaan nousta. Liian korkea veroaste kiertyy kilpailukykyyn ja sitä kautta myös työllisyysasteeseen. Hallitus linjasikin jo ohjelmassaan, että vaikeasta taloustilanteesta huolimatta veroja nostamalla Suomea ei saada kuntoon. Bruttoveroasteen nosto ei siis kuulu meidän työkalupakkiimme.

Suomen bruttoveroaste on Euroopan korkeimpia ja se on ollut nousussa finanssikriisin jälkeiset vuodet. Tänä vuonna on kuitenkin tapahtumassa käänne: bruttoveroasteemme kääntyy laskuun. Tämän vuoden veroasteeksi on ennustettu 43,2 %. Se on noin prosenttiyksikön edellisvuotta alhaisempi. Veroasteen laskun taustalla ovat ensisijassa orastava talouskasvu ja kaikkia tuloluokkia koskeneet tuloveron kevennykset.

Avain tasapainoon on yritysten kasvu ja työllisyysasteen nousu. Näiden eteen hallitus tekee kaikkensa.

Hallituksen jo tekemät säästöpäätökset yhdessä 72 prosentin työllisyysasteen ja uudistusohjelman kanssa tasapainottavat julkisen talouden. Hallituksen työllisyysastetavoite on kova, mutta ei mahdoton. Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa työllisyysaste liikkuu 75 prosentissa. Pohjanmaalla työllisyysaste on noussut jo noin 75 prosenttiin. Ahvenanmaalla se on melkein 82 prosenttia.

Jos meillä olisi Pohjanmaan työllisyysaste koko maassa, julkinen talous olisi suurin piirtein tasapainossa. Jos meillä olisi Ahvenanmaan työllisyysaste, koko kestävyysvajeemme olisi jo kutakuinkin kunnossa. Ahvenanmaan työllisyysasteella maksaisimme nyt velkaamme pois kovaa vauhtia.

Työllisyysasteen eteen on tehty pitkä lista toimia: kilpailukykysopimus, työllistämisen kynnystä alentavia toimia, kuten koeajan pidentäminen, takaisinottovelvoiteajan lyhentäminen ja määräaikaisten työsopimusten tekemisen helpottaminen jne.

Toimet ovat saaneet osakseen kovaakin kritiikkiä, mutta saimme esimerkiksi eilen hallituksen strategiaistunnossa erittäin positiivisen tilannekatsauksen työttömien aktivointitoimien vaikutuksesta Uudenmaan TE-keskuksen alueella.

Hyvät kuulijat,

Hallituksen veropoliittinen linja on kasvun ja työllisyyden vahvistaminen. Veropäätöksillään hallitus on halunnut parantaa yrittämisen ja työnteon edellytyksiä. Tämän vuoden alusta tuli voimaan useita työntekemistä ja yrittämistä edistäviä veromuutoksia:

• Ansiotulojen verotusta kevennettiin peräti runsaalla 500 miljoonalla eurolla. Tämä siis edellisvuoden kevennysten päälle.

Veronkevennys liittyy kiky-sopimukseen, mutta sen taustalla oli myös tahto verorakenteen painopisteen siirtämisestä pois työntekemisen ja työn teettämisen verotuksesta. Ansiotuloverotuksen on oltava kannustavaa. Ansiotuloverotuksen keventämisellä ylläpidetään myös kotitalouksien luottamusta ja kulutusta.

• Hallituksen tekemillä perintö- ja lahjaverotuksen kevennyksillä tavoitellaan yritysten sukupolvenvaihdosten vauhdittamista. On tärkeää, että vastuu perheyritysten toiminnasta voidaan siirtää seuraavalle sukupolvelle ilman kohtuutonta verotaakkaa. Tässä otettiin nyt merkittävä askel oikeaan suuntaan. Suomessa on arvioitu olevan 50 000 perheyritystä, joissa pohditaan sukupolvenvaihdoskysymyksiä. Olen ymmärtänyt, että sukupolvenvaihdokset ovat nyt lähtemässä liikkeelle.

• Yrittäjyyden tukemiseen tähdätään myös yrittäjävähennyksellä ja maksuperusteisella arvonlisäverotuksella. Nämä tukevat erityisesti pienten yritysten toimintaa. Muutokset ovat pitkään olleet yrittäjien toivelistalla. Nyt ne saatiin tehtyä, tästä on jopa tullut tässä lajissa kovin tuntematonta palautettakin – nimittäin kiitosta. 

• Tulolähdejako aiheuttaa jatkuvasti turhia ongelmia erityisesti pidempään toimineille yrityksille. Kun toisen tulolähteen tappio ei ole vähennyskelpoinen toisen tulolähteen voitosta, syntyy liikaverotusta, jota yrittäjän on vaikea ymmärtää ja hyväksyä. Tulolähdejaosta aiheutuu myös hallinnollista taakkaa, koska voitot on laskettava ja raportoitava eri verolakien mukaan.

Hallitus käynnisti syksyllä 2016 lainvalmisteluhankkeen tulolähdejaon poistamiseksi osakeyhtiöiltä tuloverolain ja elinkeinotulon verottamisesta annetun lain osalta. Muutoksen on tarkoitus tulla voimaan ensi vuonna.

Tätäkin muutosta yrittäjät ovat toivoneet jo pitkään ja useat työryhmät ovat sitä myös ehdottaneet. Nyt tämäkin muutos vihdoin toteutuu.

Puoliväliriihen tärkein tavoite on löytää keinoja työllisyyden parantamiseen. Tätä varten viime syksynä asetettiin kaksi työryhmää: yritysverotuksen asiantuntijatyöryhmä ja kannustinloukkutyöryhmä.

Verotuksen asiantuntijatyöryhmän tehtävänä oli tarkastella yritysverotuksen nykyistä tasoa ja mallia kilpailukyvyn, talouskasvun ja tuottavuuden kannalta. Työryhmän keskeinen viesti on, että Suomen nykyinen yritysverojärjestelmä on kilpailukykyinen, eikä se ole syynä vuosikymmenen alkupuolen talouskasvun vaimeuteen tai investointien vähäisyyteen. Yritysverotus ei siis ole työllistämisen tai investoimisen esteenä.

Työryhmä myös pitää verotuksen ennustettavuutta ja vakautta erittäin tärkeänä ja katsoo, että veromuutoksia pitää tehdä vain painavista syistä.

Työryhmän näkemys vastaa omaa käsitystäni siitä, että yritysverotuksemme laatu kestää kansainvälisen vertailun. Perustavanlaatuisia investointeja haittaavia vinoutumia ei ole.

Työryhmä käsitteli myös osinkoverotusta. Työryhmän ehdottamia kiristyksiä osinkoverotukseen en tule hyväksymään. Myös tässä ennustettavuus, kannustavuus ja pitkäjänteisyys ovat tärkeitä.

Työllisyystavoite voidaan saavuttaa vain useiden toimenpiteiden yhteisvaikutuksena. Siinäkin kokonaisuudessa verotuksella on oma merkityksensä. Kannustinloukkutyöryhmän raportin mukaan verotus ei kuitenkaan ole tehokkain tapa ongelmien purkamisessa. Tässäkin asiassa rakenteelliset muutokset vaikuttaisivat olevan ensisijainen ratkaisukeino. Päätösten aika on kehysriihessä.

Hyvät naiset ja herrat,

Myös maamme ulkopuolella tapahtuu verotuksen kehitystä, johon meidän on tarvittaessa kyettävä reagoimaan.

• Yhdysvaltojen nykyjohto tavoittelee suurinta verouudistusta kolmeen vuosikymmeneen. Donald Trump on ehdottanut muun muassa yhteisöverokannan alentamista 35 %:sta 15 %:iin. Suunniteltuja veronalennuksia suurempana huolena pidän kuitenkin protektionismia, jota Yhdysvalloissa tavoitellaan myös verojärjestelmään tehtävillä muutoksilla. Viennistä riippuvaisena valtiona suomalaiset yritykset ja myös koko yhteiskunta ovat vapaakaupan esteiden lisäämisessä häviäjän asemassa. Jos rajoja laitetaan kiinni, henkisesti, fyysisesti tai kauppaa rajoittamalla, se avaa aina toisille mahdollisuuksia.

Viime viikon Eurooppa-neuvoston yksi viesti talouskeskustelussa oli, että halu vapaakauppasopimuksista neuvottelemiseen EU:n kanssa on merkittävästi kasvanut eri puolilla maailmaa.

• Myös Euroopassa on merkkejä verokilpailun kiristymisestä. Iso-Britannian yhteisöverokanta on vajaassa vuosikymmenessä alentunut kymmenellä prosenttiyksiköllä. Se alittaa Suomen yhteisöverokannan ensimmäistä kertaa tänä vuonna.

Iso-Britannian pääministeri on pitänyt esillä mahdollisuutta vieläkin rajumpaan laskuun brexitin yhteydessä. Myös Viro on keventämässä yritysverotustaan. Kiristyvän verokilpailun laineet ulottuvat meillekin.

Mitä edellä sanottu tarkoittaa Suomen kannalta? Ennakoitavuus ja johdonmukaisuus ovat hyvän verojärjestelmän ominaisuuksia. Muuttuvassa maailmassa ennakoitavuus on noussut yritysten toivelistan kärkeen.

Suomen on annettava yrityksille selkeän signaali siitä, että Suomi on jatkossakin valtio, jonne kannattaa investoida. Täällä kannattaa kasvaa ja työllistää. Hallitus on jatkossakin sitoutunut pitämään verotuksen kilpailukykyisenä ja kasvua tukevana.

Arvoisat kuulijat,

Usein kuulee sanottavan, että ikääntyvä Suomi on myös vääjäämättä taloudellisesti taantuva Suomi.

Tämän ei tarvitse kuitenkaan pitää paikkansa. Uusimman tutkimustiedon valossa näyttää ennemmin siltä, että nopeasti ikääntyvissä maissa talouskasvu on ollut verrokkimaita nopeampaa.

Ikääntyvät kansantaloudet ovat vastanneet vähenevän työvoiman haasteeseen hyödyntämällä entistä paremmin uuden teknologian ja uusien toimintatapojen tarjoamia mahdollisuuksia. Tuottavuuden parantaminen nousee entistäkin tärkeämmäksi taloudessa, jonka työikäinen väestö supistuu.

Uuden teknologian ja uusien toimintatapojen käyttöönotto edellyttää taloudellisen toimintaympäristön muokkaamista uudistumiselle suotuisaksi. Yksi taloudellista toimintaympäristöä keskeisesti määrittävä tekijä on verotus.

Verojärjestelmä ei ole koskaan valmis. Vaikka yritysverojärjestelmämme on tällä hetkellä kilpailukykyinen, niin sitäkin on sopeutettava ympärillämme tapahtuviin muutoksiin. Verojärjestelmäämme olisi pidemmällä aikavälillä kehitettävä paremmin vastaamaan suomalaisten yritysten taloudellisen toimintaympäristön muutoksia.

Esimerkkeinä toimintaympäristön muutoksista ovat osaamisen ja aineettomien investointien korostunut merkitys, liiketoiminnan digitalisaatio, alustatalouden ratkaisujen merkityksen kasvu ja Suomen aseman muuttuminen globaaleissa arvoketjuissa.

On kuitenkin syytä kysyä onko verojärjestelmämme parhaassa mahdollisessa asennossa tukemaan Suomen ja suomalaisten yritysten menestymistä pitkällä aikavälillä näiden muutosten keskellä? Meidän on valmistauduttava ja vastattava toimintaympäristön tuomiin haasteisiin. Sen pitäisi tapahtua pidemmän aikavälin uskottavalla suunnitelmalla. Siten taataan Suomen kansainvälinen kilpailukyky ja suomalaisten yritysten toimintaedellytysten varmistaminen myös tulevaisuudessa.

Strateginen johtaminen lähtee yhteisesti laaditusta visiosta Suomelle. Veropolitiikan tulee palvella osaltaan vision saavuttamista. Valitsimme hallitusneuvotteluissa askelmerkit verotuksessa tarvittaviin muutoksiin kuluvalla hallituskaudella.

Päädyimme myös siihen, että suuri verojärjestelmän remontti ei ole nyt itsenäisyytemme historian suurimpien uudistusten keskellä prioriteettimme. Sen sijaan tarvitsemme verotuksen tiekartan, jossa on määritelty Suomen oma verostrategia ja pidemmän aikavälin toimenpideohjelma sen toteuttamiseksi. Tällä tavoin voimme turvata kilpailukykymme fiksusti kaiken muutoksen keskellä. Tekemistä siis jää tulevillekin hallituksille.

Terveiset Eurooppa-neuvostosta - Talous kuntoon, sisämarkkinat toimiviksi

Torstai 9.3.2017 klo 22:07

Aloitimme Eurooppa-neuvoston kokouksen tänään Brysselissä. Olen todennut aiemmin, että Euroopan unionin on kyettävä keskittymään olennaiseen. Näitä osa-alueita edustavat ne politiikan toimet, jotka vahvistavat eurooppalaista vakautta ja vaurautta. Vaurautta luomme toimimalla yhdessä talouden ja kilpailukyvyn vahvistamiseksi. Vakauden osalta uskon vahvasti yhteisen eurooppalaisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan olevan väline edistää tätä peruslähtökohtaa. Olin tyytyväinen, että nämä aihealueet olivat Eurooppa neuvoston agendalla tänään.

 

Talouden osalta totesimme, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden toteuttama uudistusohjelma tuottaa tuloksia. Talous kasvaa jälleen kaikissa 28 jäsenvaltiossa, ja näkymät ovat vähintäänkin rohkaisevia sekä euroalueella, että koko EU:ssa. Myös työttömyysluvut ovat alimmillaan sitten vuoden 2009. Olemme myös kansallisesti tehneet suuren työn taloutemme saamiseksi kasvu-uralle. Tämän vuoksi on myönteistä, että pääsimme viime vuonna euromaiden keskimääräiseen kasvuvauhtiin. Kasvun linjaa on kyettävä jatkamaan ja voimistamaan. Tätä varten rakenteellisia uudistuksia talouksiemme nykyaikaistamiseksi on jatkettava, julkista taloutta vahvistettava ja investointeja edistettävä entistä voimakkaammin. Tätä varten on pystyttävä edelleen kehittämään myös eri rahoitusinstrumenttien toimintaa ja houkuttelevuutta.

 

Sisämarkkinoiden kehittämisen jatkon osalta näkisimme, että nyt tulisi keskittyä vahvastisisämarkkinoiden toimeenpanoon jo tehtyjen päätösten pohjalta. Mutta on myös uskallettava katsoa eteenpäin. Helpot ratkaisut sisämarkkinoiden kehittämisen osalta on tehty, jatkoaskeleet vaativat todellisia ponnistuksia ja kykyä tehdä kompromisseja jäsenvaltioiden kesken. Meillä on Euroopassa selkeitä potentiaalisia kasvualoja, jotka ovat hyvin tiiviisti kytköksissä mm. palvelusektorin kehittämiseen. Suomelle tärkeitä ovat mm. biotalous, terveysteknologia sekä digitaalisuus. Näiden osalta edistysaskeleet palveluiden sisämarkkinoilla ovat erityisen tärkeitä. Uutta sääntelyä tulee kuitenkin antaa harkiten ja sääntelyn tulee noudattaa paremman sääntelyn periaatteita. Sen tulee kohdistua sisämarkkinoiden toiminnan merkittävimpiin ongelmiin ja ehdotusten tulee perustua kunnollisiin vaikutusarviointeihin. Esimerkiksi digitaalisten sisämarkkinoiden osalta tavarat ja palvelut kehittyvät niin nopeasti, että lainsäätäjä on työssään usein myöhässä ja sääntely helposti vanhanaikaista jo syntyessään.

 

Illalla jatketaan keskustelua puolustusyhteistyön syventämistä. Suomi on ollut koko ajan hyvin aktiivinen eurooppalaisen puolustusyhteistyön syventämisessä. Periaatteen tasolla kaikki jäsenvaltiot näkevät, että EU:n tulee tehdä enemmän oman turvallisuutensa eteen. Osa jäsenmaista tulee kuitenkin todennäköisesti etenemään muita pidemmälle mm suorituskykyjen kehittämisessä tehtävässä yhteistyössä. Suomen lähtökohtana on kuulua siihen joukkoon. Kesäkuun Eurooppa-neuvostoon mennessä on odotettavissa selkeitä esityksiämiten voidaan rahoittaa voimavarojen kehittämistä. 

 

Huomenna keskustelu jatkuu eurooppalaisen tulevaisuuden ympärillä. 

 

Suomen näkemys EU:n tulevaisuudesta: keskitien unioni. Kts. https://valtioneuvosto.fi/documents/10184/145135/170309-keskitien-unioni.pdf/53f84c19-3d52-4475-ae6d-a9a9aa958f71

 

 

Puoluejohtajat työnantajille: Anna lahja 100-vuotiaalle Suomelle

Keskiviikko 8.3.2017 klo 16:36

Itsenäinen Suomi täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Työn tekeminen ja yrittäjyys ovat keskeinen osa satavuotiaan Suomen tarinaa.

Suomalaiset haluavat osallistua yhteiskuntaamme työtä tekemällä. Tämä vaatii investointeja. Investointi on samalla luottamuksenosoitus Suomen tulevaisuuteen. Erityisen tärkeää on nuorten pääseminen työelämään. Kesätyöpaikat ovat siihen hyvä polku. Jokainen yritys voi tarjota nuorelle ainutlaatuisen kokemuksen tarjoamalla kesäksi työn.

Me eduskuntapuolueiden puheenjohtajat vetoamme yhdessä työnantajiin ja yrityksiin.

Anna lahja 100-vuotiaalle Suomelle:

- Investoi Suomeen

- Työllistä Suomessa

- Palkkaa nuori kesätöihin

Haluamme myös rohkaista kuntia ja kolmannen sektorin toimijoita hyödyntämään kunnissa olevia mahdollisuuksia nuorten työllistämiseksi.

Juha Sipilä, kesk.

Timo Soini, ps.

Petteri Orpo, kok.

Antti Rinne, sd.

Ville Niinistö, vihr.

Li Andersson, vas.

Anna-Maja Henriksson, rkp.

Sari Essayah, kd.

Vanhemmat kirjoitukset »