Kuvagalleria

Dancers in Red

Tekniset tiedot

  • Merkki: Chevrolet El Camino, vm. -87
  • Moottori: 400 cid (6,5 l), remmiahdettu, automaatti vaihteet
  • Polttoaine: Puu, vaihtoehtoisesti bensiini
  • Polttoaineen kulutus: Puuta noin 40 kg / 100 km
  • Polttoainekustannus: 2 ?/100 km
  • Toimintamatka: Hieman yli 200 km/ tankillinen (mahd. ottaa nopeudesta riippuen 1300 km polttoaine mukaan)
  • Huippunopeus: yli 140 km/h
  • Oma paino ajokunnossa: ~ 2 000 kg
  • Kaasutinlaitteisto: Rakennettu 2007
  • Moottorin elektroninen ohjaus: Motec M800, sähköisesti ohjattu seoksen lamda-säätö, bensiinin ja puukaasun yhteiskäytön mahdollisuus, automaattinen kaasuttimen sytytys
  • Päästöt: Täyttää E4-normin katsastusmittauksessa puukaasulla

ekokortteli.jpg
http://www.youtube.com/watch?v=x6168-5S9io

Sisältölaatikko

Teksti tai HTML-koodi

Sisältölaatikko

Teksti tai HTML-koodi

Sisältölaatikko

Teksti tai HTML-koodi

Viimeisimmät

  • 21.9.2016 9:48Puhe Suuri Veropäivä 2016 -tilaisuudessa 21.9.2016Lue lisää »
  • 19.9.2016 16:44Ei väkivallalle, ei vihapuheelle, ei rasismilleLue lisää »
  • 12.9.2016 20:30Ministeri Anne Bernerillä on täysi tukeniLue lisää »

Blogin arkisto

Terve!

Olen Juha Sipilä, pääministeri, keskustan puheenjohtaja ja diplomi-insinööri Pohjois-Pohjanmaalta Kempeleestä. Tervetuloa sivuilleni. Täältä löydät tietoa työstäni ja ajatuksistani.

Uskon Suomen tulevaisuuteen. Selviydymme, kun meillä on rohkeutta tehdä ratkaisuja, jotka luovat työpaikkoja ja turvallisuutta sekä ottamalla vastuuta lähimmäisistämme ja omasta elämästämme.

Laitetaan Suomi yhdessä kuntoon!

Puhe Suuri Veropäivä 2016 -tilaisuudessa 21.9.2016

Keskiviikko 21.9.2016 klo 9:48

(muutosvarauksin)

Hyvät verotuksen asiantuntijat, arvoisat kuulijat!

Suomen talouden palautuminen vuoden 2009 romahduksesta on kestänyt historiallisen pitkään.  Osittain pitkittyneen heikon talouskehityksen taustalla on maailmantalouden huippuvuosista hidastunut kasvu. Yhdysvallat, Iso-Britannia, Saksa ja Ruotsi ovat saavuttaneet finanssikriisin jälkeen lähes täystyöllisyyden. Suomen heikko talouskehitys johtuukin monin paikoin omista sisäisistä ongelmistamme.

Euroopan keskuspankki on virittänyt rahapolitiikan poikkeuksellisen elvyttäväksi. Tämä sopii hyvin Suomelle, mutta vain rahapolitiikan avulla ei nosteta taloutta kestävälle kasvu-uralle. Myös finanssipoliittinen liikkumavaramme on rajallinen, koska valtio velkaantuu edelleen yli 5 miljardin vuosivauhtia.

Hallituksen tavoitteena on, että velaksi eläminen loppuu vuonna 2021. Tällä tarkoitan tietysti sitä, että velaksi eläminen julkisessa taloudessa loppuu vuonna 2021. Kun tarkastelussa jo hallitusohjelmasta lähtien on koko julkinen talous, siinä on mukana valtiontalouden lisäksi myös kunnat ja rahastotalous. Hallitus ei siis voi siirtää omia ongelmiaan kunnille. Kuntatalouskin laitetaan kuntoon samassa aikataulussa. Se on jo nyt hyvällä uralla.

Veroasteen jatkuva nostaminen on syönyt kilpailukykyämme, ja kilpailukyvyn heikkeneminen näkyy työllisyydessä. Tämä puolestaan kiertyy julkiseen talouteen kasvavana menopaineena. Tästä kierteestä meidän on nyt päästävä eroon. Verojen korottaminen ei ole hallituksen keinovalikoimassa julkista taloutta kuntoon laittaessa. Yksinkertaistaen: Julkisen talouden tasapainottaminen tapahtuu siten, että menot jäädytetään noin 55 miljardin tasoon - siis valtion budjetissa. Menojen jäädyttämisen keinoina ovat tehdyt budjettileikkaukset ja säästöt sekä pidemmälle tähtäävät rakenteelliset uudistukset. Näistä tärkein on sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus. Merkittävä uudistus on myös eilen kerrottu liikennekaari. Molemmista uhkaa tulla maailman paras systeemi.

Työllisyysasteen nostamisen seurauksena menot ja tulot kohtaavat vuonna 2021. Tämä edellyttää työllisyysasteen nousemista 72 prosenttiin.

Totesin maaliskuussa vuonna 2014 Vero2014-tapahtumassa seuraavaa:

”Tiivistäen voisi sanoa, ettei meillä ole enää varaa nostaa veroastettamme. Helppoa tietä ei enää ole. Julkinen talous on tasapainotettava ainakin pääosin säästöillä, rakenteellisilla uudistuksilla sekä kasvua vauhdittavilla ja työllisyyttä parantavilla toimilla.”

Näin juuri hallitus nyt toimii ja tekee. Prinsiipeistä on syytä pitää kiinni. Veroaste laskee VM:n ennusteen mukaan tästä vuodesta ensi vuoteen noin prosenttiyksiköllä.

Muutaman viikon takaisessa budjettiriihessä finanssipoliittinen viritys asetettiin melko neutraaliksi. Velkaantumisen taittuminen edellyttää hallituksen päättämien neljän miljardin julkisen talouden leikkausten lisäksi työllisyyden parantumista. Välttämättömien säästötoimien ja paranevan työllisyyden vaatimus edellyttää finanssipolitiikan tarkkaa virittämistä. Ensimmäisen vuoden jälkeen olemme uralla, joka johtaa velkaantumistavoitteen saavuttamiseen. Velkaantumiskehityksen katkaisemisen tavoite ei jatkossakaan mahdollista löysäilyä. Toisaalta talouden kasvun vihreitä versoja ei saa näivettää ylikireällä finanssipolitiikalla.

Suomen tilanteessa on nähtävissä paljon myönteisiä valonpilkahduksia, mutta ne ovat vielä hyvin hentoisia.  Pitkään jatkunut talouden supistuminen on silti takana. Talouden kääntyminen kasvuun kolmen laskuvuoden jälkeen näkyy jo työllisyydessä.

Viimeisimmän tilastotiedon mukaan tuotanto kasvoi heinäkuussa 1,5 prosenttia edellisen vuoden vastavasta ajankohdasta. Tämä alkaa jo näkyä positiivisena työllisyyskehityksenä.

Suomalaisten epävarmuus työpaikan säilymisestä on myös vähentynyt merkittävästi, mikä on tukenut yksityisen kulutuksen kasvua. Pitkään jatkunut epätoivon ja apatian kehä on kääntynyt toivoksi paremmasta. Tekemisen meiningiksi.

Kuten jo mainitsin - Hallituksen keskeinen tavoite on työllisyysasteen nostaminen nykyisestä 68,7 prosentista 72 prosenttiin. Yleinen julkinen mielipide näyttää pitävän tavoitetta epärealistisena.

Kuitenkin Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa työllisyysaste on selvästi meidän tavoitteemme yläpuolella. Ei ole olemassa mitään seikkaa, joka estäisi meitä kipuamasta lähelle pohjoismaisia kumppaneitamme. Sanotaan myös, että sitä saa mitä mittaa. Kun kova työllisyysaste-tavoitteemme on jatkuvassa julkisessa keskustelussa, myös tavoitteeseen tarvittavien keinojen hyväksyttävyys kasvaa. Tavoitteeseen pääsemisestä tulee näin kansakunnan yhteinen tavoite.

Kansantalouden vahvistuminen edellyttää yhtäältä kustannuskilpailukyvyn parantamista ja toisaalta panostamista korkean arvonlisän tuotteisiin ja palveluihin.

Tämä prosessi on käynnissä yrityksissä ja hallitus pyrkii omalta osaltaan tukemaan talouden uudistumista. Kovan kansainvälisen kilpailun olosuhteissa voimme säilyttää korkean elintasomme vain, jos kykenemme vahvistumaan korkean teknologian tuottajana ja soveltajana. Digitalisaation hyödyntäminen ja sen tarjoamiin mahdollisuuksiin tarttuminen ovat hallituksen keskeisiä tavoitteita.

Hallituksen veropoliittinen linja on kasvun ja työllisyyden vahvistaminen.  Ansiotulojen verotusta kevennetään peräti runsaalla 500 miljoonalla eurolla.

Veronkevennys liittyi kilpailukykysopimuksen, mutta sen taustalla oli myös tahto verorakenteen painopisteen siirtämisestä. Veropolitiikan asiantuntijoiden suunnasta on saatu viime vuosina runsaasti viestiä, että työn verotuksen alentamisen olisi oltava yhtenä kulmakivenä korkeaan työllisyysasteeseen pyrittäessä. Edelleen: verotuksen keventäminen nähtiin tarpeelliseksi kotimaisen kysynnän ylläpitämiseksi hauraan talouskasvun olosuhteissa. Työn verotuksen alentaminen on viesti kansalaisille siitä, että velkaantumista ei pyritä taittamaan verotusta kiristämällä, vaan tehdyn työn määrää lisäämällä.

Verojärjestelmässä ei saisi olla sellaisia elementtejä, jotka merkittävästi hankaloittavat yritysten toimintaa. Yrittäjäpiireissä on koettu, että perintö- ja lahjaverotuksen viimevuosien kiristykset muodostavat eräissä tapauksissa tuntuvan esteen yrityksen sukupolvenvaihdokselle ja heikentävät mahdollisuuksia sukupolvenvaihdoksen jälkeisten investointien rahoitukseen. Tästä syystä perintö- ja lahjaverotuksen tasoa alennetaan ensi vuonna. Olen ymmärtänyt, että perintö- ja lahjaverolain sisältämä sukupolvenvaihdoshuojennus on hyvä. Huojennuksen saajien verotus on hyvin kohtuullista. Sen sijaan ne, jotka syystä tai toisesta eivät pääse huojennuksen piiriin, joutuvat raskaan verotuksen kohteeksi.

Tästä syystä veronkevennys toteutetaan nimenomaan asteikkomuutoksena verokantoja alentamalla. Veroa alennetaan enemmän lahjaverotuksessa kuin perintöverotuksessa, millä kannustetaan sukupolvenvaihdoksen tekemiseen vanhan yrittäjän elinaikana.

Verokantojen alentaminen tulee nähdä myös yhdenvertaisen kohtelun näkökulmasta. Tehdyllä ratkaisulla huojennuksen piirissä olevan ja sen ulkopuolelle jäävän lahjan tai perinnön saajan välistä verokuilua kavennetaan. Lisäksi alaikäisten perinnönsaajien asemaa helpotetaan siten, että huojennus voidaan myöntää alaikäiselle osakeyhtiömuotoisen yrityksen tai sen osan perivälle sen estämättä, että hän ei voi osakeyhtiölain mukaan osallistua yhtiön toimintaan, jos hänen edunvalvojansa toimii yhtiössä hänen sijaan.

Yrittäjyyden tukemiseen tähdätään myös uuden yrittäjävähennyksen säätämisellä. Edellinen hallitus oli alentanut yhteisöverokannan 20 prosenttiin ja korottanut merkittävästi pääomatulojen verokantaa. Näin osakeyhtiön verotusasema parani verrattuna muihin yritysmuotoihin. Lähinnä verosyistä Suomesta on tullut yksi maailman osakeyhtiöityneimmistä maista. Tälle kehitykselle ei välttämättä löydy järkeviä perusteita.

Näissä olosuhteissa nähtiin tarpeelliseksi keventää yksityisten elinkeinonharjoittajien, henkilöyhtiöiden osakkaiden sekä maatalouden, metsätalouden ja porotalouden harjoittajien verotusta erityisellä yrittäjävähennyksellä.

Uusi vähennys keventää yrittäjäasemassa olevan henkilön verotusta suhteessa palkansaajan verotukseen. Tätä voidaan pitää perusteltuna muun muassa siitä syystä, että yrittäjän työ- ja sosiaalioikeudellinen asema on heikompi kuin työsuhteessa toimivan asema. Suomessa on tätä nykyä jo 150 000 yksinyrittäjää ja heidän määränsä on kasvussa. Toiveissa on, että tavoiteltavaan työllisyystavoitteeseen päästäisiin sekä työsuhteiden lisääntymisen että yrittäjien määrän kasvun kautta.

Uusi yrittäjävähennys kohdistuu kaikessa olennaisessa hyvin pieniin yrityksiin. Vuoden 2014 verotusaineiston tietojen perusteella 77 prosentilla verotettavaa voittoa tuottavista elinkeinonharjoittajista vuotuinen tulos oli alle 30 000 euroa. Henkilöyhtiöiden osalta vastaava luku oli 79 prosenttia.

Hallitus on sitoutunut pitämään yritysverotuksen kilpailukykyisenä. Valtion taloudelliselta tutkimuskeskukselta VATT:lta ja elinkeinoelämän tutkimuslaitokselta ETLA:lta on tilattu analyysit Suomen yritysverojärjestelmän tilasta ja ongelmista. VATT ja ETLA ovat tekemässä laajaa selvitystä verotuksen vaikutuksista investointeihin ja tuottavuuteen.

Molemmat tutkimuslaitokset ovat jo julkaisseet väliraportit. Niiden perusteella saa vaikutelman, että yritysverotuksemme laatu kestää kansainvälisen vertailun eikä perustavanlaatuisia vinoutumia ole. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö monissa yksityiskohdissa olisi korjaamisen varaa. Kummankin tutkimuslaitoksen on määrä antaa loppuraporttinsa kuluvan vuoden loppuun mennessä.

Tämän lisäksi on asetettu yritysverotuksen asiantuntijatyöryhmä. Sen tehtävänä on tarkastella yritysverotuksen nykyistä tasoa ja mallia kilpailukyvyn, talouskasvun ja tuottavuuden kannalta. Erityisen tärkeää on, että työryhmä pohtii yritysten aineelliseen ja aineettomaan pääomaan tekemien investointien verokohtelua sekä osaamisen verokohtelua. Tutkimus- ja tuotekehitysinvestointien merkitys talouden tuottamaan arvonlisään on ratkaisevan suuri. Vaikka verotus on vain yksi keino vaikuttaa näihin investointipäätöksiin, kannustaisin työryhmää paneutumaan erityisellä tarmolla niihin verotuksen keinoihin, joilla voitaisiin edesauttaa tutkimus- ja tuotekehitysinvestointien määrän kasvua. Työryhmän määräaika päättyy tulevan tammikuun lopussa ja hallitus tarkastelee yritysverotusta keväällä 2017 puoliväliriihen yhteydessä.

Verolainsäädännön muuttamista ei saa nähdä poliittisena itsetarkoituksena.

Ennakoitavuus, johdonmukaisuus ja pysyvyys ovat arvokkaita hyvän verojärjestelmän ominaisuuksia sekä lainsäädännön että toimeenpanon tasolla. Toisaalta hallituksella pitää olla rohkeutta tehdä ne muutokset, jotka tukevat pyrkimyksiä taloudellisen kasvun nopeuttamiseen ja työllisyyden tason nostamiseen.

Ensi kevään puoliväliriihessä syntyy jo päätöksiä yritysverotuksen laadun parantamiseksi. Verolainsäädännön uudistaminen ei voi jäädä tähän. Maamme ulkopuolella tapahtuu kehitystä, johon meidän on reagoitava. EU:n komissio esitteli kuluvan vuoden alussa veronkierron vastaisen paketin. Konsernien maakohtaista raportointia koskeva direktiivi implementoidaan Suomessa vielä tämän vuoden aikana. Maakohtaisen raportoinnin tarkoituksena on lisätä yhtiöverotuksen läpinäkyvyyttä eri valtioiden viranomaisten välillä. Ns. veronkiertodirektiivi sisältää viisi veronkierron vastaista toimenpidettä, jotka jäsenvaltioiden tulee ottaa käyttöön pääosin vuodesta 2019 alkaen. Direktiivi edellyttää muutoksia muun muassa korkorajoitussäännöksiin ja väliyhteisölakiin. Veronkiertodirektiivin edellyttämät lakimuutokset kartoitetaan ja valmistellaan huolella siten, ettei suomalaisten yritysten toimintaedellytyksiä heikennetä suhteessa keskeisiin kilpailijamaihin.

Tulolähdejako aiheuttaa jatkuvasti ongelmia erityisesti pk-yrityksissä. Kun toisen tulolähteen tappio ei ole vähennyskelpoinen toisen tulolähteen voitosta, syntyy liikaverotusta, jota yrittäjän on vaikea ymmärtää ja hyväksyä. Hallitusohjelmaan tehtiinkin kirjaus tämän ongelman ratkaisemiseksi. Budjettiriihessä kirjausta täsmennettiin päätöksellä, jonka mukaan syksyllä 2016 käynnistetään lainvalmisteluhanke tulolähdejaon poistamiseksi osakeyhtiöiltä tuloverolain ja elinkeinotulon verottamisesta annetun lain osalta siten, että säännökset olisivat voimassa vuonna 2018. Lainvalmistelun tueksi asetetaan erillinen asiantuntijaryhmä.

Näillä sanoilla toivotan teille antoisaa perinteistä veropäivää. Verojärjestelmä ei ole koskaan valmis, joten työ jatkuu. Kiitos. 

Ei väkivallalle, ei vihapuheelle, ei rasismille

Maanantai 19.9.2016 klo 16:44

Viime viikkoina on tapahtunut väkivallantekoja, jotka huolestuttavat laajalti ihmisiä ja heikentävät turvallisuudentunnettamme. Poliisi tutkii sekä Helsingin Asema-aukion että Kajaanin Otanmäen tapausta. Omasta ja koko hallituksen puolesta haluan esittää osanoton omaisten ja läheisten suruun.

Tuomitsen väkivallan, rasismin ja vihapuheen kaikissa muodoissaan. Niille ei pidä antaa minkäänlaista tukea tai myötäilyä.  Samalla kokoontumis-, järjestäytymis- tai mielipiteenvapaudesta on pidettävä kiinni.

Väkivaltaan kannustavien järjestöjen laillisuutta selvitettiin jo vuonna 2013, mutta lainsäädäntöä ei silloin muutettu. Pidän erittäin hyvänä, että sisäministeri Paula Risikko on päättänyt uudelleen kartoittaa väkivaltaisten järjestöjen laillisuuden. On tärkeää, että tämä asia perataan nyt läpikotoisin ja huolellisesti, sillä maailma on muuttunut nopeasti. Tarvittaessa lakia muutetaan.

Osana sisäisen turvallisuuden selonteon toimeenpanoa on myös syytä selvittää, onko lainsäädäntömme ajan tasalla vihapuheisiin ja -tekoihin puuttumiseksi. Erityisesti internetissä ja sosiaalisessa mediassa keskustelu helposti karkaa käsistä. Puhekin on teko.

Myös keskustelu maahanmuutosta ja turvapaikanhakijoista jatkuu - ja viime päivinä siihen on tullut vakava lisäsävy. Vastakkainasettelu on omiaan ruokkimaan kärjistynyttä ilmapiiriä.  Meneillään on kotouttamisen vaihe heidän osaltaan, joille on turvapaikka myönnetty. Osa odottaa päätöstään vastaanottokeskuksessa.

Nyt on pidettävä pää kylmänä ja sydän lämpimänä. Meistä jokainen voi pohtia, mitä itse voi tehdä sen hyväksi, että vainoa ja sotaa pakenevien ihmisten kotoutuminen Suomeen helpottuu: Kielenoppiminen, töiden saaminen ja arjen rakentaminen. Erityinen vastuu on tietysti meillä päättäjillä. Vastaanottokeskusten läheisyyden turvallisuus on myös taattava kaikille.

Suomi ei menesty vastakkainasettelulla, sitä lisäämällä murennamme yhteiskuntaamme. Vihapuheet ja -teot on tuomittava. Jokaisen on koettava olonsa turvalliseksi ja arvostetuksi, se ei ole pois keneltäkään toiselta. Ihmisarvo on jakamaton.

 

Ministeri Anne Bernerillä on täysi tukeni

Maanantai 12.9.2016 klo 20:30

Ministeri Anne Berner on ollut Finavian omistajaohjauksesta vastaavana ministerinä aikamoisen myllytyksen kohteena. Asian käsittelyssä jylläävät pääosin mielikuvat. Faktat ja asian syntyhistoria ovat jääneet kauan aikaa sitten taka-alalle, vaikka asia on vakava.  

Finaviassa tehtiin vuosina 2009 - 2011 ei-suojaavia, luonteeltaan spekulatiivisia johdannaissopimuksia. Niistä on tullut yhtiölle ja sitä kautta meille veronmaksajille noin 34 miljoonan euron vahingot. Toimenpide ei ollut silloin eikä ole vieläkään mitenkään perusteltuFinavialla ei ollut mitään tarvetta tehdä spekulatiivisia johdannaissopimuksia. Niiden taloudellinen riski on erityisen suuri eikä tue liiketoimintaa millään tavalla. 

Nyt kun asiaa käsitellään, pitää muistaa, että Anne Bernerillä ei ole ollut mitään tekemistä noiden päätösten tai vahinkojen kanssa. Vahingot realisoituivat viime vaalikaudella. Poliisi on aloittanut tutkinnan tuolloin operatiivisessa vastuussa olevia henkilöitä vastaan. Ja näin pitää tehdäkin.

Mistä tässä sitten on kysymys? Finavian hallitus on pohtinut pitkään, pitäisikö asiasta nostaa kanne tuolloin Finavian hallituksessa olleita jäseniä ja entistä toimitusjohtajaa vastaan?Tästä yhtiön hallitus oli viime vuonna hyvin ristiriitainen ja erimielinen. Finavian hallitus päätti ensin yksimielisesti vielä edellisen valtioneuvoston ja eduskunnan aikana 6.3.2015 olla nostamatta kanteita. Puolen vuoden päästä 25.9.2015 yhtiön hallitus käsitteli asiaa uudelleen ja päätti erittäin epätavallisen, täpärän äänestyksen jälkeen päinvastaisesta päätöksestä.

Ministeri Berner, valtio-omistajan edustaja, halusi yhtiön hallituksen huolellisesti selvittävän, mihin ristiriitaiset päätökset perustuvat. Yhtiön hallituksen jäsenistä osa oli jättänyt asiasta myös eriävän mielipiteen. Voin vain kuvitella kuinka paljon yhtiön hallituksesta oli tuon sekavan tilanteen aikana yhteydenottoja vastuuministeriinAinoa oikea päätös oli pyytää yhtiön hallitukselta huolellista selvitystä asiasta. Ministeri Berner on useaan otteeseen kertonut, että ministeriö ei ole estänyt yhtiötä nostamasta kanteita sen edellistä toimitusjohtajaa tai hallituksen jäseniä vastaan. Kysymys oli ristiriitaisen päätöksen jälkeen asianhuolellisemmasta selvittämisestä. 

Olen toiminut kymmenien osakeyhtiöiden hallituksissa 25 vuoden aikana. En muista, että koskaan olisi äänestetty. Se on erittäin epätavanomaista, ja syystäkin tuollaisen tilanteen jälkeen omistajan on puututtava tilanteeseen ja pyydettävä huolellista selvitystä.

Oliko ministeri Bernerillä sitten oikeus vaatia yhtiön hallitukselta aikalisää asiassa etenemisessä selvitysten ajaksi? Ministeriö on pyytänyt laamanni Pekka Merilammelta asiantuntijalausunnon tästä kysymyksestä. Merilammen mukaan osakeyhtiölain mukaan näin voidaan menetellä. Hänen mukaansa omistajan näkemysten esilletuominen hallitukselle ei ole ollut puuttumista yhtiön operatiivisiin asioihin, vaan vastuunkantoa päätettäessä yhtiötä kohdanneen poikkeuksellisen vahingon vastuukysymyksissä.MyöSolidiumia ohjeistetaan niin, että omistajalla on mahdollisuus ottaa päätettäväkseen – ja vastaavasti yhtiön hallituksella oikeus siirtää omistajan päätettäväksi – myös sellainen asia, joka kuuluisi hallituksen yleistoimivaltaan.

 

Ministeri Bernerillä on edellä esittämieni näkökohtien perusteella täysi tukeni. Toivottavasti asia saadaan ratkaistua faktojen eikä pelkkien mielikuvien perusteella. Tämän vuoden loppuun mennessä Finavian hallituksen pitää ratkaista, nostetaanko vuoden 2011 johdannaistappioiden osalta kanne entisiä hallituksen jäseniäja entistä toimitusjohtajaa kohtaan. Tappiot olivat tuona vuonna suurimmat.

Hallitus suuntaa veronkevennyksiä pieni- ja keskituloisille

Lauantai 10.9.2016 klo 13:13

Kilpailukykysopimuksen solmiminen oli hallitukselle tärkeä tavoite. Osana sopimusta sitouduimme, että työntekijöiden nousevat maksut kompensoidaan veronkevennyksin ja rakensimme sopimuksen kattavuuteen sidotun mallin. Näin on myös menetelty. Hallituksen budjettiriihessä päättämillä 515 miljoonan euron veronkevennyksillä haluttiin erityisesti kompensoida palkansaajien ostovoimaa.

Viime viikkojen opposition väitteiden mukaan hallitus suosisi nyt veropäätöksillään hyvätuloisia ja omia äänestäjiään. Nämä väitteet haluan nyt kumota kuudella faktalla:

1. Työmarkkinajärjestöjen sopimassa kilpailukykysopimuksessa maksujen erilaisista vähennyskelpoisuuksista johtuva automaattikevennys olisi kohdentunut erityisesti suurituloisille. Suurimmillaan alennusprosentti olisi ollut yli 80 000 euroa vuodessa tienaavilla. Tätä ei varmaan kukaan kilpailukykysopimuksen tekijä pohjimmiltaan tavoitellut. Ratkaisun seurauksena pieni- ja keskituloisten verotus ei olisi lainkaan alentunut ja osalla se olisi jopa kiristynyt.

2. Tämän vuoksi hallitus on kohdistanut omat veronkevennyksensä juuri pieni- ja keskituloisiin.

3. Yhteensä 515 miljoonan veropaketista automaattikevennyksen (95 miljoonaa euroa) jälkeen hallituksen omat päätökset ovat 420 miljoonaa euroa ja sen seurauksena verotus kevenee tasaisesti eri tuloluokissa. Keskituloisen verotus kevenee noin 0,6 prosenttiyksikköä. Lisäksi eläkeläisten verotusta kevennetään 135 miljoonalla eurolla.

4. Kaikkein pienituloisimpien maksujen ja verojen pienentämiseksi on varattu erillinen 30 miljoonan euron määräraha. Paras mahdollinen toteutustapa selvitetään vielä.

5. Budjettiriihessä tehdyn päätöksen lisäksi tämän vuoden alussa tehtiin pieni- ja keskituloisille kohdistuva työtulovähennyksen korotus, joka oli suuruudeltaan 450 miljoonaa.  Hallituksen päättämät noin miljardin veronkevennykset ovat siis pääosin kohdistuneet pieni- ja keskituloisiin sekä eläkeläisiin.

6. Työn ja työnteon kannustavuuden lisäksi hallituksen toinen painopiste on yrittäjyydessä ja sen edistämisessä.  Yrittäjyyttä tukevat yrittäjävähennys henkilöyrittäjille sekä yritysten sukupolvenvaihdosten huojennukset ovat noin 170 miljoonaa euroa. Tässäkin asiassa pieni pelivara on pyritty käyttämään järkevästi.

Laaja-alaisen ja monipolvisen keskustelun käyminen sivistysvaltiossa on tärkeää, mutta yhtä tärkeää on se, että sitä käydään faktojen eikä mielikuvien perusteella.

Oppositiossa vaadittiin aiemmin keväällä äänekkäästi veronkevennyksiä kilpailukykysopimukseen liittyen. Työmarkkinakentässä muutamat liitot uhkasivat jopa irtautua sopimuksesta, ellei hallitus anna vielä toteutettuakin suurempia veronkevennyksiä. Nyt jälkipuheiden ja etukäteen vaaditun välillä on räikeä ristiriita. Mutta näinhän se mielikuvapolitikoinnissa tuppaa olemaan.

Tämä sama koskee eläkeläisten veronkevennyksiä. Minusta oli oikein, että hallitus muisti tämän kokonaisuuden yhteydessä myös eläkeläiset.

Suomen talouskasvu on vielä kotimaisen kysynnän varassa. Maailmantaloudessa on riskejä, jotka voivat vaikuttaa Suomen tilannetta heikentävästi. Veropäätöksillä hallitus pyrkii ennakoivasti toimiin, joilla vahvistetaan paitsi teollisuuden kilpailukykyä, myös kotimaista kysyntää ostovoiman kasvamisen kautta. Tämän vuoksi oli erityisen tärkeää, että hallitus korjasi sopimuksessa olevaa veronkevennysten vinoumaa omilla toimillaan.

Lisää kirjoituksia